Ystävänpäivänä

Monessa koulussa halaillaan tänään, ystävänpäivänä.

Niin tehtiin meidänkin yläasteella. Kaulassa roikkui vaaleanpunainen kartonkisydän. Halauksen jälkeen kirjoitetiin toisen sydämeen oma nimi. Päivän päätteeksi suoritettiin laskutoimitus, parhaimmillaan kartonki oli kummaltakin puolelta täynnä nimmareita.

14-vuotiaalle minulle yksi halaus, yksi nimi oli merkityksellinen. Jännitin etukäteen. Odotin oikeaa hetkeä. Päivänä, jona kaikki halailivat toisiaan, suunnittelin vain yhtä hetkeä.

Rento musiikintunti voisi olla oikea hetki, olikin. Voisi siinä muutenkin yhdessä touhutessa, ohimennen, suorittaa tämän perinteen – vaikka hetken olisi halunnut olevan kaikkea muuta kuin ohimenevä suorite.

Hermostuneisuus piti peittää, tämä oli vielä salaisuus. Aavistaisiko joku jotain? Jännittävä kohtaaminen tuntui korostetun rennolta. Viimeistään tästä nyt joku arvaa! Näkee hermostuneisuuden, oivaltaa.

Se yksi halaus oli ainut asia, jota muistin koko päivästä. Kartonkisydän lienee vielä tallessa jossain. Muistan yhä, missä kohdassa korttia lyijytäytekynällä kirjoitettu nimi on. Vaalin sitä kuin aarretta, salaa tietenkin.

Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, jaan sukunimeni tuon tyypin kanssa.

 

TallennaTallenna

728x90

2 Comments

  1. reea 9.4.2018

    Apua miten ihana teksti. En osaa sanoa miksi tämä teki mut aivan mielettömän hyvälle tuulelle. Ihana viikon aloitus 🙂

    Vastaa
    • Laura 9.4.2018

      Kiitos ihanasta kommentista! Oikein aurinkoista viikkoa sulle. <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *