KUN SEN OIKEIN OIVALTAA | Unelmahommissa

Entäpä jos tekisit työksesi sitä, mistä oikeasti pidät?

Tämä kysymys on kantava ajatus koko Unelmahommissa-kirjassa. Luin kirjan BookBeatista pian sen ilmestymisen jälkeen alkukesästä. Suorastaan ahmin sen. Vaikutuin.

Noin viikko sitten otin taas käyttöön BookBeatin. Huomasin, että Unelmahommissa oli julkaistu myös äänikirjana. Kuuntelin, jälleen ahmien. Vaikutuin lisää. (Vaikkakin hieman petyin, ettei kirja ollut naisten itsensä lukema.)

Näiden lukukertojen välillä oli vajaa puoli vuotta. Ensimmäisellä lukukerralla tärkeä ajatus alkoi kyteä mielessäni. Toisella kerralla se leimahti. Oivallus.

Minä voin tehdä työkseni mitä haluan, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään. 

Yllättävän usein joudun vastaamaan kysymyksiin töistäni: ”Niin siis mitä sä teet työksesi? Missä sä oot nyt töissä?” Jopa hyville ystävilleni joudun vastaamaan tähän kysymykseen. Näissä tilanteissa usein mietin, kuinka voisi vastata perinteisellä ammattinimikkeellä: opettaja, sairaanhoitaja, insinööri tai myymäläpäällikkö. Se olisi yksiselitteistä, helppoa.

Riippuu paljon vastaanottajasta, miten vastaan. Joillekin riittää lyhyt kuittaus viestintäalan yrittäjyydestä. Joillekin kerron vähän laajemmin, saatan ottaa jonkun ajankohtaisen esimerkkiprojektin. Usein vastaanottajasta huomaan, etten tule ymmärretyksi. Vihdoin olen oivaltanut, että ei tarvitsekaan.

Minä nautin töistäni. Se riittää.

Olen luonut itselleni turhaan tarpeen selittää töitäni, oikeuttaa ne. Työssäni ei ole rangaistuksen makua, vaan oikeasti pidän töistäni. On surullista, kuinka moni elää maanantain pelon ja perjantain helpotuksen kierteessä. Minä en halua elää niin.

Olen vastuussa itsestäni ja tuloistani, eikä se aina todellakaan ole helppoa. Valitsen silti mieluummin tämän kuin sen, että kolmasosan päivästäni kärsisin ja lopun aikaa miettisin, että kohta pitää taas lähteä töihin.

Se, että voin nukkua maanantaiaamuna yhdeksään tai pitää satunnaisen torstain vapaana, on tuntunut rikolliselta. Suuri osa ihmisistä ei niin voi tehdä, miksi minä saisin? Sitten käännän kolikon toisen puolen. Tällä osalla ihmisistä on monia asioita, joita minulla ei: palkalliset lomat, työterveyslääkäri, ylityökorvaus… Minä pidän vapaapäivän silloin, kun haluan. That’s it.

Tarve selittää ei ole tullut ainoastaan ulkopuolelta, vaan myös sisäisesti. Myös itseni on välillä ollut hankala käsittää sitä, että oikeasti voin tehdä tällaisia töitä.

Tämä on minun valintani. Minun ei tarvitse sopia ammattimuottiin. Saan tehdä monipuolisia töitä ihanien ihmisten kanssa. Vaihtelevia projekteja, pitkiä ja lyhyitä, yksin ja yhdessä. Eikä sille ole mitään yhtä termiä tai nimikettä.

Paitsi että on.

laura eveliina, laura pullinen, unelmahommissa, unelmahommissa kirja, sisältötoimisto pumpulikatu

Seuraavan kerran, kun joku kysyy töistäni, vastaus on selvä.

Unelmahommia. 


L U K U V I N K K I

Unelmahommissa
Satu Rämö & Hanne Valtari
2017, WSOY

Sisältää mainoslinkkejä.