KESTÄVÄÄ MUOTIA METSÄSTÄMÄSSÄ

Minä rakastan kauniita vaatteita ja asusteita. Muoti on minulle kulttuuria, jota haluan kuluttaa kaikissa sen muodoissa. Se on minulle mielenkiinnon kohde, inspiraation lähde ja harrastus. Rakastan kierrellä putiikeissa, luen tyyliblogeja, voisin kuluttaa kaikki rahani muotilehtiin ja reissuja suunnitellessa merkkaan Google Mapsiin heti ravintoloiden jälkeen kiinnostavat putiikit.

Todennäköisesti pidät minua nyt vähän turhamaisena. Niin minäkin pitkään ajattelin. Muoti on kuitenkin paljon muutakin kuin kertakäyttökulutusta ja turhamaisuutta. Se on historiaa ja itseilmaisua, sillä on yhteiskunnallinen merkitys. Muotia on kaikkialla!


Postauksen kuvat ovat joulukuiselta New Yorkin reissulta, MoMA:n Is Fashion Modern? –näyttelystä.

Pukeutuminen on yksi parhaita tapoja ilmaista luonnetta, arvoja ja identiteettiä. Ärsyynnyn suunnattomasti ajatuksesta, että muoti olisi vain turhamaista hömppää. Pukeutuminen on kautta historian ilmentänyt maailman tapahtumia, ajankohtaista politiikkaa ja elämäntyyliä. Kahlatessani tenttikirjana läpi massiivisen MUOTI – Tyylit ja vaatteet kautta aikojen -teoksen, opin maailmanhistoriasta enemmän kuin koskaan aiemmin koulussa. Palaan edelleen säännöllisesti tuon teoksen pariin.

Olette varmasti kuulleet niin sanotusta helmalinja-indeksistä, jossa helman mitta kertoo taloustilanteen muutoksista tai solmioindeksistä, jonka mukaan kapeat solmiot tulevat muotiin taantuman aikana, kun taas nousukaudella kravateissa käytetään runsaita värejä ja kuvioita. Näissä on toki ripaus huumoria, mutta totuuden siemen niissä on – vai miksi luulette, että 80-luvun nousukauden tyyli oli lievästi ilmaistuna villiä?

Muotia on kaikkialla. Pukeutuminen on aina valinta, joka pohjautuu yksilön arvoihin ja identiteettiin. Kestopuheenaiheena Suomessa on se, että muotia ei ymmärretä eikä arvosteta. Yhdyn ajatukseen. Kuinka monta Hyères’n suunnittelukilpailun finalistia ja palkintosijaa tähän maahan vielä tarvitaan, että valtion tasolla ymmärretään muodin mahdollisuus kansantaloudellisesti ja esimerkiksi vientituotteena? Alalla tarvitaan arvostusta ja tukea, mutta tarvitaan myös kaupallista osaamista.

Moni katsoo länsinaapureihimme ja pohtii, miksei Suomesta voisi tulla seuraavaa H&M:ää tai Vero Modaa tai seuraavan hintaportaan Filippa K:ta tai Tiger of Swedeniä. Toiset jossitelee, mitä olisi voinut tapahtuma, jos suomalainen vaateteollisuus ei olisi romahtanut Neuvostoliittoon keskitetyn kaupan vuoksi. Ja toiset puhtaasti kiukuttelevat, kun täällä ei ylipäätään mitään osata. Ja samalla klikataan kansainvälisten verkkokauppojen ostoskorit täyteen tai roudataan kassikaupalla hooämmää kotiin.

Valtion tuki tai suunnittelukilpailun voitto ei auta, jos kassa ei kilise –  jos meitä kuluttajia ei ole.

Kirjoitin uusimpaan Cosmoon jutun vaateteollisuuden eettisyydestä ja tyypillisistä harhaluuloista siihen liittyen (lehti on vielä pari viikkoa kaupoissa!) ja pääsin haastattelemaan alan ammattilaisia.

Muotia pidetään ongelmallisena ja turhamaisena vallalla olevan kertakäyttökulttuurin vuoksi. Maailmaan tuotetaan niin paljon tekstiiliä, että maapallomme ei sitä tule kestämään. Puuvillaa käytetään niin paljon, että se tulee loppumaan – ehkä meidän elinaikanamme. Edullinen hinta on voimakas vaikuttaja ostopäätöksissä ja vaatteita pyritään myymään mahdollisimman edullisesti, jotta niitä ostettaisiin enemmän. Tähän ajatukseen perustuu valtaosa vaateteollisuuteen kytkeytyneistä ongelmista.

Muoti voi olla eettisesti ja ekologisesti kestävää. Me kuluttajat teemme sen. Ostamalla tuotteita, joiden alkuperä pystytään jäljittämään mahdollisimman pitkälle. Valitsemalla sellaisia vaatekappaleita, joiden materiaali tulee kestämään aikaa ja huoltoa, ja joita voi käyttää pitkään. Vaatteet eivät itse asiassa mene yhtään sen nopeammin pois muodista kuin aiemminkaan. Me olemme tottuneet jatkuviin uutuustuotteisiin, jolloin kyllästymme käyttökelpoisiin vaatteisiimme yhä nopeammin.

Vaateteollisuuden eettisyys ja ekologisuus ovat teemoja, joihin moni suomalainen vaatemerkki on tarttunut. Se on kysymyskokonaisuus, joka Suomessa hallitaan monesta näkökulmasta. Suomessa kehitetään tekstiilijätteistä uutta materiaalia ja kiertotalousajattelua iskostetaan vaateteollisuuteen. Eettiset ja ekologiset kysymykset ovat usean nousevan suomalaisbrändin arvojen ydintä –  esimerkkeinä kausiajattelusta irrottautunut Halo from North, Suomessa suunniteltu ja valmistettu Uhana Design, uniikilla tavalla luksustuotteidensa DNA:n avaava Lovia sekä skandinaavisessa tyylikkyydessään monet kilpailijansa voittava Tauko Design. Yhdistävää näissä kaikissa brändeissä on paitsi suomalaiset juuret, niiden aikaa kestävä suunnittelu ja laatu.

Toivon, että Suomesta ei tule seuraavaa H&M:ää tai Lindexiä. Toivon, että Suomesta tulee kestävän muodin mallimaa, ohi Saksan ja Hollannin. Kaikki lähtee meistä kuluttajista.

 


Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista hyödyn myyntikomission muodossa.

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna