ILMAN NÄITÄ EI TULE JOULUA | 5 x Jouluperinne

Joulukuun ensimmäinen päivä! Mitä täällä tapahtuu?! Just oli syyskuu! 

Yleensä minä olen joukosta se, joka vastustaa perinteitä. Tai ei ehkä suoranaisesti vastusta, mutta kyseenalaistaa. Onko asiat aina pakko tehdä samalla tavalla? Mutta on poikkeus. Joulu. Jouluna tietyt perinteet pitävät pintansa. On vuosikymmenien perinteitä ja sitten on hiljalleen mukaan tulleita, uusia tapoja. Missä muuten menee tavan ja perinteen raja? Kymmenen vuoden kohdalla? Vai jo viiden?

Meidän perheessä on aina ollut tietyt jouluperinteet ja tavat. Ja niin on tietenkin miehenikin perheessä. Parisuhteessa juhlapyhät voivat olla kinkkisiä, jos sukujen perinteet ovat pahastikin törmäyskurssilla. Meillä tilanne on onneksi aika iisi ja siitä pitää olla kiitollinen. Perinteet ja juhlat sisältävät paljon tunteita ja muistoja, joten ne ovat omiaan aiheuttamaan melkoisia riitoja perheissä. Kummankin meidän perheemme asuvat onneksi niin lähekkäin, että yhdenkin pyhäpäivän aikana on helppo visiteerata kummankin vanhempien ja jopa isovanhempien luona.

Mutta ne perinteet. Ah, ihanat perinteet. Tässä listassa on ne jutut, joita ilman joulu ei tule.

via GIPHY

LIIAN MYÖHÄÄN LEIVOTTU JOULULIMPPU

Puhutaan yli kymmenestä vuodesta, kun sanon, että minulla on jouluisin tapana leipoa limppua. Leivon joululimput tietyllä reseptillä ja annan lahjaksi isovanhemmilleni sekä muille, joiden luona kyläillään jouluisin.

Ja joka ikinen vuosi, joka ikinen, leivon ne aatonaaton iltana. Viime jouluna kello taisi käydä jo seitsemää illalla, kun vasta olin anastamassa äitini maustekaapista tarvittavia mausteita. Myös tämä kuuluu perinteeseen – miksi ihmeessä minulla olisi maustekaapissa limppuihin tarvittavat mausteet, kun vain kerran vuodessa ne leivon…

LOVE ACTUALLY

“If you look for it, I’ve got a sneaky feeling you’ll find that love actually is all around.”

Tämän perinteen kanssa en varmastikaan ole ainut! Koska olen perinneskeptinen, mutta ennen kaikkea hehkutusskeptinen, en katsonut tätä elokuvaa vuosiin sen ilmestyttyä. Taisi olla aatonaatto vuonna 2011, kun bongasin Love Actually -dvd:n Kampin Anttilan alelaarista, kun olin matkalla Poriin joulunviettoon. Nappasin levyn mukaan ja laitoin pyörimään junamatkalla. Ja rakastuin. Sen jälkeen Love Actually on ollut oleellinen osa jouluun valmistautumista. Sen katsominen sijoittuu yleensä aatonaattoon. Viime jouluna sain jopa mieheni katsomaan leffan kanssani! Jos jostain tulee joulumieli, niin tästä leffasta.

JOULURAUHAN JULISTUS

Ei, ei se Suomen Turusta julistettava, vaan Porin oma joulurauhan julistus. Tilaisuus on toisaalta surkuhupaisa, toisaalta koskettava. Muutama sata ihmistä kerääntyy Porin Raatihuoneen eteen, joka viime vuodet on ollut tietenkin loskaisen liukas. Taivastellaan, miksi tänne taas näin huonolla säällä piti tulla. Veisataan Jumala ompi linnamme, kaupunginjohtaja lausuu julistuksensa ja torvisoittokunta kajauttaa laahaavaan tyyliinsä Maamme-laulun. Sydämessä läikähtää, vaikka (tai ehkä juuri siksi) kokonaisuus on jotenkin kotikutoinen ja pieni. Viidessä minuutissa homma on paketissa, mutta säästä riippumatta varpaat on saatu syväjäähän.

Tämä on muuten hyvä esimerkki näistä parisuhteen mukana tuomista perinteistä. Meidän perheessä ei ollut tapana mennä kuulemaan raatihuoneelle julistusta, vaan meillä katsottiin Lumiukko, sen jälkeen se oikea joulurauhan julistus ja sitten syötiin puuro. Perheemme on yhden kerran käynyt katsomassa joulurauhan julistusta. Vuonna 2006, minun vaatimuksestani. Ai miksi? Tiesin, että mieheni, silloinen vielä vähän salainen poikaystäväni, perheen jouluperinteisiin joulurauhan julistus kuului. Söpöä. Odotettua katseiden kohtaamista ei kuitenkaan tapahtunut – mikä pettymys.

Nyt vuonna 2017 tästä taitaa tulla jo seitsemäs joulurauhan julistus, jota menemme yhdessä katsomaan. Olen siis jokseenkin selvinnyt tuosta joulupettymyksestä 2006.

via GIPHY

MUMMUN KIRJALAHJA

Isäni äiti, mummu, ostaa joka joulu kaikille perheenjäsenille kirjalahjan. Lahja on toki myös tuffaltani, mutta veikkaanpa, että valinnan takana on kyllä meidän mummu. Joka joulu oikein odotan, mitä mummun kirjapaketista paljastuu. Yleensä nämä lahjakirjat ovat nimittäin tarkkaan saajansa mukaan mietittyjä, eikä vain kirjakaupan bestseller-listalta bongattuja teoksia. Viime vuonna paketissa oli Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja sitä edellisenä Maarit Tyrkön Tyttö ja Nauhuri. Aivan nappivalintoja minulle kumpikin.

Tähän perinteeseen en tietenkään itse voi vaikuttaa, mutta vuodesta toiseen yritän vuolaasti kiittää lahjasta vielä erikseen varmistaakseni perinteen jatkuvuuden.

APPIUKON PELIVALINTA

Toinen avioliiton mukana tuomista perinteistä on appiukon jouluaaton pelivalinta. Mieheni isä ostaa joka joulu koko perheelle yhteisen lahjan, lautapelin, jota tietenkin pelataan heti aattona lahjojen avaamisen jälkeen. Ensimmäisen kerran tänä vuonna appiukon pelivalintaa alettiin spekuloida jo lokakuussa, mutta valintaa ei varmaankaan ole vielä tehty. Pelivalinnat ovat olleet viime vuoden todella hauskoja, viimevuotinen Sanasota on ehkä suosikkini (ei vähiten siksi, että olen siinä aika hyvä).

via GIPHY

Näiden lisäksi on monia asioita, jotka tekee joka joulu samalla tavalla. Kuten esimerkiksi liian myöhään lähetetyt joulukortit, en ikinä ehdi lähettää niitä niillä edullisilla merkeillä! Enkä edes aloita ruokaan ja herkkuihin liittyvistä perinteistä, joita kyllä riitää…

Minkälaisia perinteitä teillä on?