Bloggamisesta ja vähän vloggaamisestakin

Bloggaamista bloggaamisesta – tietty!

Blogimaailma heräsi henkiin, kun olin varhaisteini. Siitä lähtien olen myös itse epäsäännöllisen säännöllisesti bloggaillut. Ensimmäisessä blogissani 14-vuotiaana anonymiteetti oli tarkkaa, eivätkä edes parhaat kaverini tienneet blogistani. Jopa vähän nolostelin sitä – siellä minä netissä laadin toiveasu-postauksia ja get the look -kollaaseja julkkisten asuista, mikä järki ja millä taidoilla? (Huijarisyndroomainen jo silloin.) Joihinkin väleihin uskalsin jopa laittaa oman asuni, päättömänä tietty!

Lukioikäisenä perustin seuraavan blogini. Pari vuotta bloggailinkin melko aktiivisesti. Jälkikäteen ajateltuna se sopi klassiseen lukioikäisen itsensä etsimisen vaiheeseen, jota kävin niin pääni sisällä kuin tyylillisestikin. Postaukset oli aina nimetty sen hetkisen suosikkibiisini mukaan ja asukuviin oli tullut kasvot mukaan. Hankin järkkärin, ja kuvien laatu parani kertaheitolla aiempiin räpellyksiin nähden.

Blogini kuitenkin simahti siinä vaiheessa, kun muutin Helsinkiin opiskelemaan. Jälkiviisaana nyt ajattelen, että tuo olisi ollut juuri sitä mielenkiintoisinta aikaa, johon nyt haluaisin itsekin palata muistelemaan. Tämän jälkeen on ollut pari kahden postauksen blogialoitusta, mutta tämä lauraeveliina.com-osoite vakiintui pari vuotta sitten. Aktiivisen epäaktiivinen tahti säilyi, kunnes viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt tästä puuhasta taas sen jujun. 

Omalla blogilukulistallani on tällä hetkellä nelisenkymmentä blogia, joista noin neljäsosaa seuraan päivittäin. Seuraan myös työhöni liittyen paljon erilaisia blogeja. Luen kommenttibokseja sekä keskustelupalstoja bloggaamisesta. Silkan nettikiusaamisen seasta löytyy myös asiallista keskustelua blogimaailman kehittymisestä. Keskeisimmät keskustelunherättäjät ovat pysyneet vakioina viimeisten blogivuosien ajan: aitouden puute, tekstien laadun heikkeneminen sekä kuvan ja tekstin suhde ylipäätään.

Jaan nämä ajatukset monessakin suhteessa.

Aitous ja elämänmakuisuus (btw, v-i-h-a-a-n tuota sanaa) blogimaailmassa väheni samassa suhteessa kuin bloggaamisella tienaaminen lisääntyi. Ymmärtäähän tuon. Jos sadattuhannet ihmiset seuraavat tekemisisäsi ja ajatuksiasi blogin kautta päivittäin, jonka jälkeen vielä analysoivat elämääsi vauvapalstalla, on itsesuojelua ja puhdasta järkeä olla näyttämättä elämästään koko totuutta.

Kirjoittaen ja kuvaten elämänsä jakamista on helppo säädellä. Veikkaan, että blogimaailman aitouden puute on johtanut vloggaamisen kasvavaan suosioon. Tai se on ainakin yksi niistä syistä. Vaikka editointipöydällä saa leikattua hölmöt sanavalinnat ja yksityisyyden alueelle menevät videopätkät, on konkreettisesti omalla äänellä ja kasvoilla tuotettava elävä sisältö aidomman tuntuista ja samaistuttavampaa.

Ja sisältö sen kuluttajalle helpompaa.

Tästä päästäänkin seuraavaan yleiseen huolenaiheeseen, jonka jaan monen muun kanssa. Blogitekstien laatu ja suoranainen välinpitämättömyys blogitekstien kieliasusta. On todella surullista, että moni työkseen bloggaava ei tunnu edes yrittävän tarkastaa juttujaan. 100-prosenttista laatua kuvien muodossa tarjoava blogi saattaa olla suoraan sanottuna sontaa tekstikentässä. Call me old fashioned, mutta kyllä blogien suola on edelleen ajatuksia herättävissä teksteissä ja sujuvassa kerronnassa.

Myös lukeminen vaatii keskittymistä. Samanaikaisesti ei voi tehdä muuta. Median kuluttaminen on mennyt siihen suuntaan, että kaiken tulee olla valmiiksi paloiksi pureskellussa, helposti nautittavassa muodossa. Onko siinä syy videon suosion lisääntymiseen ja tekstin heikentymiseen? Onko syy sisällön kuluttajassa vai tuottajassa?

Median kuluttajan, minunkin, keskittymiskyky pysyy yllä noin nanosekunnin verran. Otsikko ja ensimmäinen kuva herättävät huomion. Jos ei nappaa, vaihtuu sivu. Tämä tapahtuu parissa sekunnissa. Raadollista, mutta totta.

Aloin kiinnittää tähän huomiota, kun huomasin, että luin joitain blogeja kuin selaisin Instagramia tai Pinterestiä. En kiinnittänyt enää huomiota edes postauksen otsikkoon, kurkkasin vain kuvat nopeasti. Koska blogien tekstikentät eivät antaneet minulle enää mitään, siirryin seuraamaan näitä henkilöitä vain Instagramiin.

Kun luen blogeja, haluan lukea. Samaistuttavien, jopa ihailemieni henkilöiden ajatuksia ja tarinoita, välähdyksiä arjesta. Minua ei haittaa blogien kaupallistuminen, kunhan yhteistyö on toteutettu yhtä hyvin blogin omaehtoinen sisältö, avoimesti yhteistyöstä kertoen. Tämä viimeistään erottaa jyvät akanoista.

Kuvat ja videot ovat tietenkin tärkeitä blogimaailmassa. Varsinkin, kun puhutaan muodista tai kosmetiikasta, ovat visuaaliset ärsykkeet merkittäviä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja niin edelleen. Kuvilla on oma tärkeä merkityksensä tekstin rytmittämisessä ja tarinankerronnassa – aivan kuten aikakausilehdessäkin. Vain videolla pystytään kuvailemaan tuotteita tai jakamaan kokemuksia ilman tekstiä.

Kuvien ja tekstin suhde onkin blogiaiheisesten keskustelupalstojen vakkariaiheita. Kumpi blogeissa on tärkeämpää? Tämä on myös genreriippuvainen asia. Vaikka kerroin, että lukulistallani on nelisenkymmentä blogia, voin kertoa, että se oli aiemmin vielä laajempi. Karsin listalta kaikki blogit, jotka eivät antaneet minulle uutta ajateltavaa tai jotain positiivista elämääni.

Minua ei haittaa, jos blogi ei päivity päivittäin. Päinvastoin, odotan mieluummin postausta vaikka viikon, kun tiedän, että blogin päivittyessä, laatu on taattua. Tämän vuoksi blogilukulistallani on yhä vähemmän isoja bloggaajia ja yhä enemmän pienempiä tekijöitä. Tämä ei ole ideologinen ”tuen pieniä tekijöitä” -henkinen päätös, vaan puhtaasti laadullinen. Suomessa on paljon erittäin laadukkaita tunnettuja blogeja, mutta vielä enemmän laadukkaita ja mielenkiintoisia pienempiä blogeja.

Veikkaan, että vuosi 2018 tulee olemaan murroksellinen blogimaailmassa. Bloggaajat ovat laajentaneet sisältöjään yhä enemmän YouTuben puolelle, mutta liikehdintää on myös toiseen suuntaan. Tubettajat ovat palanneet intoa piukassa vanhojen simahtaneiden blogiensa pariin. Silti tubessa on yhä tilaa vallattavaksi nuorille aikuisille sisältöä tuottavista tekijöistä.

Facebookin ja Instagramin jatkuvat muutokset algoritmissä ajavat keskisuuria ja pieniä tekijöitä ahtaalle, eivätkä nämä kanavat tavoita seuraajiaan lähimainkaan samalla teholla kuin aiemmin. Sitoutuneet lukijat blogeissa pysyvät siis edelleen arvokkaimpana kilpailuvalttina. Uskon kuitenkin, että mainostajien katseet suuntaavat tänä vuonna pienempiin tekijöihin ja sitoutuneisiin, tarkasti kohdennettuihin mikroyleisöihin, jolloin seuraajamäärän perässä olevat nollat eivät ole enää ainoa kriteeri mainostajan silmissä.

Mielenkiintoista on nähdä, miten lifestyle-blogiskene kehittyy. Uskon, että blogi- ja vlogimaailmassa tullaan näkemään entistä tarkempia rajauksia sisältöjen tuottamisessa. Kaikkea kaikille -tyylinen tekeminen on tuleva tiensä päähän.

Tässä välissä high five sulle, joka olet lukenut tänne asti!

Mikä sai minut nyt pohtimaan tätä asiaa? Kuten todettu, olen taas löytänyt innon omasta tekemisestä, mutta en ole kaikilta osin tyytyväinen blogiini tällä hetkellä. Olen viimeisen parin kuukauden ajan luonut uutta konseptia tälle sivulle – suuntaan, johon olen jo ollut osin tiedostamattakin menossa. Palasia on vielä loksahtamatta kohdilleen, ne löytäkööt paikkansa, kun sen aika on.

 

Millaisia ajatuksia sinulle heräsi? Kumpi sinut vie blogeihin – kuvat vai teksti? Miksi luet niitä blogeja, joita luet?

TallennaTallenna

PÄIVÄ KANSSANI | 4.10.2017

Päivä kanssani -postaukset ovat aina olleet suosikkejani niin blogeissa kuin vlogeissakin. Siksipä yhtenä tuikitavallisena keskiviikkona kuvasin päiväni sisällön teille.


7.30

Herätyskello pirisi ensimmäisenä kerran seitsemältä, mutta koska olen torkuttaja, aukesivat silmät vasta hetken kuluttua. Selasin päivän Satakunnan Kansan ja vastasin ekoihin meileihin peiton alta.

Viimeiset unihiekat pyyhkäisin edellisessä postauksessa mainitsemallani Cattierin kasvovedellä. Iho tuntui kaipaavan superkosteutusta, joten tällä kertaa levitin iltarutiineihini kuuluvan arganöljyn kasvoilleni myös aamulla.

ps. Olenko ainoa, jolta aina katoaa korkit tuotteista?


8.15

Aamukahvi ja aamiainen, joiden seurana noin puolen tunnin ajan katson joko tubevideoita tai jotain sarjaa. Tykkään juoda kahvini tuollaisesta laakeasta mukista, mutta siinä on ongelmansa. Olen nimittäin todella hidas kahvinjuoja, ja tällaisissa mukeissa kahvi jäähtyy nopeammin kuin olisi tarpeen.

Tällä hetkellä kaapissa on Pauligin New York -kahvia. Ihan jees, voisin ostaa uudelleenkin. Kuitenkin tätä ennen testissä oli ekaa kertaa Pauligin kaupunkikahvien uutuus Barcelona. Se oli paahtoasteeltaan tummempi ja maultaan jollain tavalla runsaampi kahvi. Juon kahvini maidon kanssa, jolloin itse tavarankin tulee olla hiukan tuhdimpaa.


9.00

Perjantaille suunnittelemani haastattelu siirtyikin jo tälle iltapäivälle. Päätän pitää kotitoimistopäivän, jotta voin keskeytyksettä keskittyä vielä haastattelun researchiin.

To do -listalla tälle päivälle oli myös esimerkiksi Aarrekidin tiedotusta ja pr-juttuja sekä yhden uuden projektin suunnittelua.


12.45

Nälkä! Ajatuksenani oli lähteä tuulettamaan ajatuksia ja syödä lounas ulkona. Kiitos kuitenkin vatsakivun ja liian myöhään otetun särkylääkkeen (ladies, you know the deal), valitsin kotona rauhoittumisen.

Siispä kaapit tyhjäksi ja lohturuokaa kehiin. Nuudeleita, porkkanaa, palsternakkaa, pähkinöitä, kevätsipulia, limeä ja paaljon mausteita. Seurana vielä lukematta olleet jutut uusimmasta Trendistä.


13.15

Kotilounaspäätöksen vuoksi tästä tuli myös meikitön päivä, sekin on välillä tosi jees.

Iltapäivän ajan keskityin loppupäivän haastatteluun. Teen puhelinhaastikset aina kuulokkeet päässä, koska silloin käteni vapautuvat näppäimistön naputtamiselle. Olen yksinkertaisesti nopeampi kirjoittamaan muistiinpanot koneella kuin käsin. Näin saan taltioitua tekstiin pitkiä pätkiä sanasta sanaan haastateltavan puheen kanssa. Etuna on myös se, että muistiinpanoista saa parin päivänkin jälkeen jotain selvää…

Ja voi pojat, kuinka inspiroiva olikaan tuo työpäiväni päättänyt haastis! Olisin voinut jatkaa juttua haastateltavani kanssa loputtomiin. Sen verran voin valottaa, että teemana oli luovuus työelämässä – kyllä, siitä on viime aikoina tullut suosikkiaiheeni. Lopputulos luettavissa aikanaan, kerron sitten!

16.00

Pakko päästä liikkeelle! Tehokas 45 minuuttinen, pidempään ei salilla fokus pysy.

Olen herätellyt pitkän treenaamattomuuden jälkeen salikissaa sisälläni. Salille on matkaa kolme korttelinväliä ja käytännössä minun on vaikea olla ohittamatta sen sisäänkäyntiä vähintään kerran päivässä. Tekosyitä salilla käymättämyyteen ei siis juurikaan enää ole.

Aivan ihastuttava keltainen valo, muuten.

17.00

Kotona taas. Suihkuun ja Tuija Pehkosen radioselfien kuuntelua, vieraana tänään oli Susanna Laine. Jääkaapissa ja pakastimessa oli jämäruokia, joten kokkailupuuhiin ei tarvinnut suuremmin ryhtyä. Jes.


18.00

Kotivaatteet ja sohvahengailua. Ihme ja kumma, minullakaan ei ollut iltamenoja, joten molemmat omissa sohvannurkissaan puuhasivat omia juttujaan. Yleensä näihin aikoihin olen alkanut laittaa puhelimen älä häiritse -tilaan, jolloin notifikaatiot sammuvat kaikista appeista. Näin päätän itse milloin tsekkaan somet – vai tsekkaanko enää ollenkaan.

Myöhemmin illalla vielä yksi jakso The Americansia Netflixistä. Näyttää siltä, että sohva syö meidät koko loppusyksyksi, sillä yhteisistä suosikkisarjoista on tulossa uusia jaksoja – Designated Survivorista tulee uusi jakso tänään, Stranger Things alkaa parin viikon kuluttua ja tämä nyt pyörivä The Americans on vielä aivan vaiheessa! Kiitokset Netflixille tästä pakkorentoutumisesta.

***

Viimeisen kerran katsoin kelloa joskus puoli yhdentoista maissa. Tämä oli kyllä niin tavallinen päivä, kun voi olla. Ehkä jopa tylsä näin postausmielessä. Seuraavalla kerralla taltion jonkun tapahtumarikkaamman päivän!

LAINSUOJATTOMANA

Tänään vietetään Yrittäjän päivää ja tämä yrittäjä on sen viettänyt töissä, missäs muuallakaan. Tällä viikolla toimistorutiineja piristämässä ovat Lainsuojattomat-festarin somehommat.

 

Meistä freelancereista sanotaan usein, että olemme nykypäivän lainsuojattomia. Niinhän se on, sekä hyvässä että pahassa. Ei ole työterveyslääkäriä, ei sairaspäivärahaa, lomarahoista nyt puhumattakaan. Ei ylityökorvausta, ei palkanlaskijaa, ei työttömyysturvaa.

Mutta meillä on vapaus.

Vapaus rakentaa oma työnkuva, vapaus toteuttaa itseään. Ei ole ärsyttävää pomoa tai nipottavaa työkaveria kertomassa, miten hommat pitäisi hoitaa. Kellokorttia ei tarvitse leimata, maanantaiaamun voi ottaa vapaaksi vailla huolta siitä, että joku ajattelisi sen olevan itseaiheutettua pahoinvointia.

laura pullinen lainsuojattomat lauraeveliina.com

laura pullinen lainsuojattomat pori

laura pullinen lainsuojattomat lauraeveliina.com

Voin tehdä työni käytännössä mistä vain, kunhan minulla on läppäri ja puhelin – hätätilanteessa vain toinen näistä riittää. Yksi suurimmista haaveistani onkin, että voisin viettää pimeän vuodenajan, erityisesti masentavan maaliskuun, jossain valoisassa ja lämpimässä. Ei muuten tarvitsisi kysyä tähän pomolta lupaa (pankkitililtä ehkä kylläkin).

mekko H&M / takki Burberry (vintage) / huivi Acne / lenkkarit New Balance

Vaikeina päivinä sitä miettii, kuinka helppoa olisikaan taas olla työntekijän asemassa. Palkka kilahtaisi tiettynä päivänä tilille, tasaisena, ennakoitavana. Ja jos ei kilahtaisi, voisi nostaa kunnon metelin. Sairaslomapäivistä saisi korvauksen. Lomalla joku muu hoitaisi työni.

Tällä hetkellä tuntuu vaikealta ajatukselta, että luopuisin yrittäjäarjen vapaudesta. Vaikka työntekijärooli takaisi minulle turvatun talouden ja palkalliset lomat, en vaihtaisi siihen monipuolista ja aaltoilevaa arkeani. Riippumattomuus antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni niin töissä kuin vapaallakin.

Lainsuojattomuus best,
kuten nykyisin asia on tapana ilmaista.

 


Kuvat on otettu tänään tiistaina Lainsuojattomat-festarin Kaupunkipiknikiltä. Aurinko helli lounasväkeä, jota oli saapunut paikalle runsaasti.

Huikea australialainen katutaiteilija Corey Pickett ja Gorillapoliisit naurattivat yleisöä. Coreyn voi bongata Käviksellä koko viikon, suosittelen pitämään silmät auki! Irakilainen kasvisruokabuffet oli niin herkullinen, että kotimatka saattaa kulkea tänään kirjaston keittokirjahyllyn kautta Lähi-Idän makumaailma mielessä.

Laikkarit muuten jatkuvat vielä sunnuntaihin saakka, joten tsekatkaa ohjelmisto täällä!

 

Kuvat: Milla Grönman