KUN SEN OIKEIN OIVALTAA | Unelmahommissa

Entäpä jos tekisit työksesi sitä, mistä oikeasti pidät?

Tämä kysymys on kantava ajatus koko Unelmahommissa-kirjassa. Luin kirjan BookBeatista pian sen ilmestymisen jälkeen alkukesästä. Suorastaan ahmin sen. Vaikutuin.

Noin viikko sitten otin taas käyttöön BookBeatin. Huomasin, että Unelmahommissa oli julkaistu myös äänikirjana. Kuuntelin, jälleen ahmien. Vaikutuin lisää. (Vaikkakin hieman petyin, ettei kirja ollut naisten itsensä lukema.)

Näiden lukukertojen välillä oli vajaa puoli vuotta. Ensimmäisellä lukukerralla tärkeä ajatus alkoi kyteä mielessäni. Toisella kerralla se leimahti. Oivallus.

Minä voin tehdä työkseni mitä haluan, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään. 

Yllättävän usein joudun vastaamaan kysymyksiin töistäni: ”Niin siis mitä sä teet työksesi? Missä sä oot nyt töissä?” Jopa hyville ystävilleni joudun vastaamaan tähän kysymykseen. Näissä tilanteissa usein mietin, kuinka voisi vastata perinteisellä ammattinimikkeellä: opettaja, sairaanhoitaja, insinööri tai myymäläpäällikkö. Se olisi yksiselitteistä, helppoa.

Riippuu paljon vastaanottajasta, miten vastaan. Joillekin riittää lyhyt kuittaus viestintäalan yrittäjyydestä. Joillekin kerron vähän laajemmin, saatan ottaa jonkun ajankohtaisen esimerkkiprojektin. Usein vastaanottajasta huomaan, etten tule ymmärretyksi. Vihdoin olen oivaltanut, että ei tarvitsekaan.

Minä nautin töistäni. Se riittää.

Olen luonut itselleni turhaan tarpeen selittää töitäni, oikeuttaa ne. Työssäni ei ole rangaistuksen makua, vaan oikeasti pidän töistäni. On surullista, kuinka moni elää maanantain pelon ja perjantain helpotuksen kierteessä. Minä en halua elää niin.

Olen vastuussa itsestäni ja tuloistani, eikä se aina todellakaan ole helppoa. Valitsen silti mieluummin tämän kuin sen, että kolmasosan päivästäni kärsisin ja lopun aikaa miettisin, että kohta pitää taas lähteä töihin.

Se, että voin nukkua maanantaiaamuna yhdeksään tai pitää satunnaisen torstain vapaana, on tuntunut rikolliselta. Suuri osa ihmisistä ei niin voi tehdä, miksi minä saisin? Sitten käännän kolikon toisen puolen. Tällä osalla ihmisistä on monia asioita, joita minulla ei: palkalliset lomat, työterveyslääkäri, ylityökorvaus… Minä pidän vapaapäivän silloin, kun haluan. That’s it.

Tarve selittää ei ole tullut ainoastaan ulkopuolelta, vaan myös sisäisesti. Myös itseni on välillä ollut hankala käsittää sitä, että oikeasti voin tehdä tällaisia töitä.

Tämä on minun valintani. Minun ei tarvitse sopia ammattimuottiin. Saan tehdä monipuolisia töitä ihanien ihmisten kanssa. Vaihtelevia projekteja, pitkiä ja lyhyitä, yksin ja yhdessä. Eikä sille ole mitään yhtä termiä tai nimikettä.

Paitsi että on.

laura eveliina, laura pullinen, unelmahommissa, unelmahommissa kirja, sisältötoimisto pumpulikatu

Seuraavan kerran, kun joku kysyy töistäni, vastaus on selvä.

Unelmahommia. 


L U K U V I N K K I

Unelmahommissa
Satu Rämö & Hanne Valtari
2017, WSOY

Sisältää mainoslinkkejä.

PÄIVÄ KANSSANI | 4.10.2017

Päivä kanssani -postaukset ovat aina olleet suosikkejani niin blogeissa kuin vlogeissakin. Siksipä yhtenä tuikitavallisena keskiviikkona kuvasin päiväni sisällön teille.


7.30

Herätyskello pirisi ensimmäisenä kerran seitsemältä, mutta koska olen torkuttaja, aukesivat silmät vasta hetken kuluttua. Selasin päivän Satakunnan Kansan ja vastasin ekoihin meileihin peiton alta.

Viimeiset unihiekat pyyhkäisin edellisessä postauksessa mainitsemallani Cattierin kasvovedellä. Iho tuntui kaipaavan superkosteutusta, joten tällä kertaa levitin iltarutiineihini kuuluvan arganöljyn kasvoilleni myös aamulla.

ps. Olenko ainoa, jolta aina katoaa korkit tuotteista?


8.15

Aamukahvi ja aamiainen, joiden seurana noin puolen tunnin ajan katson joko tubevideoita tai jotain sarjaa. Tykkään juoda kahvini tuollaisesta laakeasta mukista, mutta siinä on ongelmansa. Olen nimittäin todella hidas kahvinjuoja, ja tällaisissa mukeissa kahvi jäähtyy nopeammin kuin olisi tarpeen.

Tällä hetkellä kaapissa on Pauligin New York -kahvia. Ihan jees, voisin ostaa uudelleenkin. Kuitenkin tätä ennen testissä oli ekaa kertaa Pauligin kaupunkikahvien uutuus Barcelona. Se oli paahtoasteeltaan tummempi ja maultaan jollain tavalla runsaampi kahvi. Juon kahvini maidon kanssa, jolloin itse tavarankin tulee olla hiukan tuhdimpaa.


9.00

Perjantaille suunnittelemani haastattelu siirtyikin jo tälle iltapäivälle. Päätän pitää kotitoimistopäivän, jotta voin keskeytyksettä keskittyä vielä haastattelun researchiin.

To do -listalla tälle päivälle oli myös esimerkiksi Aarrekidin tiedotusta ja pr-juttuja sekä yhden uuden projektin suunnittelua.


12.45

Nälkä! Ajatuksenani oli lähteä tuulettamaan ajatuksia ja syödä lounas ulkona. Kiitos kuitenkin vatsakivun ja liian myöhään otetun särkylääkkeen (ladies, you know the deal), valitsin kotona rauhoittumisen.

Siispä kaapit tyhjäksi ja lohturuokaa kehiin. Nuudeleita, porkkanaa, palsternakkaa, pähkinöitä, kevätsipulia, limeä ja paaljon mausteita. Seurana vielä lukematta olleet jutut uusimmasta Trendistä.


13.15

Kotilounaspäätöksen vuoksi tästä tuli myös meikitön päivä, sekin on välillä tosi jees.

Iltapäivän ajan keskityin loppupäivän haastatteluun. Teen puhelinhaastikset aina kuulokkeet päässä, koska silloin käteni vapautuvat näppäimistön naputtamiselle. Olen yksinkertaisesti nopeampi kirjoittamaan muistiinpanot koneella kuin käsin. Näin saan taltioitua tekstiin pitkiä pätkiä sanasta sanaan haastateltavan puheen kanssa. Etuna on myös se, että muistiinpanoista saa parin päivänkin jälkeen jotain selvää…

Ja voi pojat, kuinka inspiroiva olikaan tuo työpäiväni päättänyt haastis! Olisin voinut jatkaa juttua haastateltavani kanssa loputtomiin. Sen verran voin valottaa, että teemana oli luovuus työelämässä – kyllä, siitä on viime aikoina tullut suosikkiaiheeni. Lopputulos luettavissa aikanaan, kerron sitten!

16.00

Pakko päästä liikkeelle! Tehokas 45 minuuttinen, pidempään ei salilla fokus pysy.

Olen herätellyt pitkän treenaamattomuuden jälkeen salikissaa sisälläni. Salille on matkaa kolme korttelinväliä ja käytännössä minun on vaikea olla ohittamatta sen sisäänkäyntiä vähintään kerran päivässä. Tekosyitä salilla käymättämyyteen ei siis juurikaan enää ole.

Aivan ihastuttava keltainen valo, muuten.

17.00

Kotona taas. Suihkuun ja Tuija Pehkosen radioselfien kuuntelua, vieraana tänään oli Susanna Laine. Jääkaapissa ja pakastimessa oli jämäruokia, joten kokkailupuuhiin ei tarvinnut suuremmin ryhtyä. Jes.


18.00

Kotivaatteet ja sohvahengailua. Ihme ja kumma, minullakaan ei ollut iltamenoja, joten molemmat omissa sohvannurkissaan puuhasivat omia juttujaan. Yleensä näihin aikoihin olen alkanut laittaa puhelimen älä häiritse -tilaan, jolloin notifikaatiot sammuvat kaikista appeista. Näin päätän itse milloin tsekkaan somet – vai tsekkaanko enää ollenkaan.

Myöhemmin illalla vielä yksi jakso The Americansia Netflixistä. Näyttää siltä, että sohva syö meidät koko loppusyksyksi, sillä yhteisistä suosikkisarjoista on tulossa uusia jaksoja – Designated Survivorista tulee uusi jakso tänään, Stranger Things alkaa parin viikon kuluttua ja tämä nyt pyörivä The Americans on vielä aivan vaiheessa! Kiitokset Netflixille tästä pakkorentoutumisesta.

***

Viimeisen kerran katsoin kelloa joskus puoli yhdentoista maissa. Tämä oli kyllä niin tavallinen päivä, kun voi olla. Ehkä jopa tylsä näin postausmielessä. Seuraavalla kerralla taltion jonkun tapahtumarikkaamman päivän!