Bloggamisesta ja vähän vloggaamisestakin

Bloggaamista bloggaamisesta – tietty!

Blogimaailma heräsi henkiin, kun olin varhaisteini. Siitä lähtien olen myös itse epäsäännöllisen säännöllisesti bloggaillut. Ensimmäisessä blogissani 14-vuotiaana anonymiteetti oli tarkkaa, eivätkä edes parhaat kaverini tienneet blogistani. Jopa vähän nolostelin sitä – siellä minä netissä laadin toiveasu-postauksia ja get the look -kollaaseja julkkisten asuista, mikä järki ja millä taidoilla? (Huijarisyndroomainen jo silloin.) Joihinkin väleihin uskalsin jopa laittaa oman asuni, päättömänä tietty!

Lukioikäisenä perustin seuraavan blogini. Pari vuotta bloggailinkin melko aktiivisesti. Jälkikäteen ajateltuna se sopi klassiseen lukioikäisen itsensä etsimisen vaiheeseen, jota kävin niin pääni sisällä kuin tyylillisestikin. Postaukset oli aina nimetty sen hetkisen suosikkibiisini mukaan ja asukuviin oli tullut kasvot mukaan. Hankin järkkärin, ja kuvien laatu parani kertaheitolla aiempiin räpellyksiin nähden.

Blogini kuitenkin simahti siinä vaiheessa, kun muutin Helsinkiin opiskelemaan. Jälkiviisaana nyt ajattelen, että tuo olisi ollut juuri sitä mielenkiintoisinta aikaa, johon nyt haluaisin itsekin palata muistelemaan. Tämän jälkeen on ollut pari kahden postauksen blogialoitusta, mutta tämä lauraeveliina.com-osoite vakiintui pari vuotta sitten. Aktiivisen epäaktiivinen tahti säilyi, kunnes viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt tästä puuhasta taas sen jujun. 

Omalla blogilukulistallani on tällä hetkellä nelisenkymmentä blogia, joista noin neljäsosaa seuraan päivittäin. Seuraan myös työhöni liittyen paljon erilaisia blogeja. Luen kommenttibokseja sekä keskustelupalstoja bloggaamisesta. Silkan nettikiusaamisen seasta löytyy myös asiallista keskustelua blogimaailman kehittymisestä. Keskeisimmät keskustelunherättäjät ovat pysyneet vakioina viimeisten blogivuosien ajan: aitouden puute, tekstien laadun heikkeneminen sekä kuvan ja tekstin suhde ylipäätään.

Jaan nämä ajatukset monessakin suhteessa.

Aitous ja elämänmakuisuus (btw, v-i-h-a-a-n tuota sanaa) blogimaailmassa väheni samassa suhteessa kuin bloggaamisella tienaaminen lisääntyi. Ymmärtäähän tuon. Jos sadattuhannet ihmiset seuraavat tekemisisäsi ja ajatuksiasi blogin kautta päivittäin, jonka jälkeen vielä analysoivat elämääsi vauvapalstalla, on itsesuojelua ja puhdasta järkeä olla näyttämättä elämästään koko totuutta.

Kirjoittaen ja kuvaten elämänsä jakamista on helppo säädellä. Veikkaan, että blogimaailman aitouden puute on johtanut vloggaamisen kasvavaan suosioon. Tai se on ainakin yksi niistä syistä. Vaikka editointipöydällä saa leikattua hölmöt sanavalinnat ja yksityisyyden alueelle menevät videopätkät, on konkreettisesti omalla äänellä ja kasvoilla tuotettava elävä sisältö aidomman tuntuista ja samaistuttavampaa.

Ja sisältö sen kuluttajalle helpompaa.

Tästä päästäänkin seuraavaan yleiseen huolenaiheeseen, jonka jaan monen muun kanssa. Blogitekstien laatu ja suoranainen välinpitämättömyys blogitekstien kieliasusta. On todella surullista, että moni työkseen bloggaava ei tunnu edes yrittävän tarkastaa juttujaan. 100-prosenttista laatua kuvien muodossa tarjoava blogi saattaa olla suoraan sanottuna sontaa tekstikentässä. Call me old fashioned, mutta kyllä blogien suola on edelleen ajatuksia herättävissä teksteissä ja sujuvassa kerronnassa.

Myös lukeminen vaatii keskittymistä. Samanaikaisesti ei voi tehdä muuta. Median kuluttaminen on mennyt siihen suuntaan, että kaiken tulee olla valmiiksi paloiksi pureskellussa, helposti nautittavassa muodossa. Onko siinä syy videon suosion lisääntymiseen ja tekstin heikentymiseen? Onko syy sisällön kuluttajassa vai tuottajassa?

Median kuluttajan, minunkin, keskittymiskyky pysyy yllä noin nanosekunnin verran. Otsikko ja ensimmäinen kuva herättävät huomion. Jos ei nappaa, vaihtuu sivu. Tämä tapahtuu parissa sekunnissa. Raadollista, mutta totta.

Aloin kiinnittää tähän huomiota, kun huomasin, että luin joitain blogeja kuin selaisin Instagramia tai Pinterestiä. En kiinnittänyt enää huomiota edes postauksen otsikkoon, kurkkasin vain kuvat nopeasti. Koska blogien tekstikentät eivät antaneet minulle enää mitään, siirryin seuraamaan näitä henkilöitä vain Instagramiin.

Kun luen blogeja, haluan lukea. Samaistuttavien, jopa ihailemieni henkilöiden ajatuksia ja tarinoita, välähdyksiä arjesta. Minua ei haittaa blogien kaupallistuminen, kunhan yhteistyö on toteutettu yhtä hyvin blogin omaehtoinen sisältö, avoimesti yhteistyöstä kertoen. Tämä viimeistään erottaa jyvät akanoista.

Kuvat ja videot ovat tietenkin tärkeitä blogimaailmassa. Varsinkin, kun puhutaan muodista tai kosmetiikasta, ovat visuaaliset ärsykkeet merkittäviä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja niin edelleen. Kuvilla on oma tärkeä merkityksensä tekstin rytmittämisessä ja tarinankerronnassa – aivan kuten aikakausilehdessäkin. Vain videolla pystytään kuvailemaan tuotteita tai jakamaan kokemuksia ilman tekstiä.

Kuvien ja tekstin suhde onkin blogiaiheisesten keskustelupalstojen vakkariaiheita. Kumpi blogeissa on tärkeämpää? Tämä on myös genreriippuvainen asia. Vaikka kerroin, että lukulistallani on nelisenkymmentä blogia, voin kertoa, että se oli aiemmin vielä laajempi. Karsin listalta kaikki blogit, jotka eivät antaneet minulle uutta ajateltavaa tai jotain positiivista elämääni.

Minua ei haittaa, jos blogi ei päivity päivittäin. Päinvastoin, odotan mieluummin postausta vaikka viikon, kun tiedän, että blogin päivittyessä, laatu on taattua. Tämän vuoksi blogilukulistallani on yhä vähemmän isoja bloggaajia ja yhä enemmän pienempiä tekijöitä. Tämä ei ole ideologinen ”tuen pieniä tekijöitä” -henkinen päätös, vaan puhtaasti laadullinen. Suomessa on paljon erittäin laadukkaita tunnettuja blogeja, mutta vielä enemmän laadukkaita ja mielenkiintoisia pienempiä blogeja.

Veikkaan, että vuosi 2018 tulee olemaan murroksellinen blogimaailmassa. Bloggaajat ovat laajentaneet sisältöjään yhä enemmän YouTuben puolelle, mutta liikehdintää on myös toiseen suuntaan. Tubettajat ovat palanneet intoa piukassa vanhojen simahtaneiden blogiensa pariin. Silti tubessa on yhä tilaa vallattavaksi nuorille aikuisille sisältöä tuottavista tekijöistä.

Facebookin ja Instagramin jatkuvat muutokset algoritmissä ajavat keskisuuria ja pieniä tekijöitä ahtaalle, eivätkä nämä kanavat tavoita seuraajiaan lähimainkaan samalla teholla kuin aiemmin. Sitoutuneet lukijat blogeissa pysyvät siis edelleen arvokkaimpana kilpailuvalttina. Uskon kuitenkin, että mainostajien katseet suuntaavat tänä vuonna pienempiin tekijöihin ja sitoutuneisiin, tarkasti kohdennettuihin mikroyleisöihin, jolloin seuraajamäärän perässä olevat nollat eivät ole enää ainoa kriteeri mainostajan silmissä.

Mielenkiintoista on nähdä, miten lifestyle-blogiskene kehittyy. Uskon, että blogi- ja vlogimaailmassa tullaan näkemään entistä tarkempia rajauksia sisältöjen tuottamisessa. Kaikkea kaikille -tyylinen tekeminen on tuleva tiensä päähän.

Tässä välissä high five sulle, joka olet lukenut tänne asti!

Mikä sai minut nyt pohtimaan tätä asiaa? Kuten todettu, olen taas löytänyt innon omasta tekemisestä, mutta en ole kaikilta osin tyytyväinen blogiini tällä hetkellä. Olen viimeisen parin kuukauden ajan luonut uutta konseptia tälle sivulle – suuntaan, johon olen jo ollut osin tiedostamattakin menossa. Palasia on vielä loksahtamatta kohdilleen, ne löytäkööt paikkansa, kun sen aika on.

 

Millaisia ajatuksia sinulle heräsi? Kumpi sinut vie blogeihin – kuvat vai teksti? Miksi luet niitä blogeja, joita luet?

TallennaTallenna

LUEN, KATSON, KUUNTELEN | Mediakulutus, sen muuttuminen ja muuttaminen

Panin taannoin merkille, että oma mediakulutukseni on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa aika merkittävästi. En varmasti ole ainoa, jonka mediakulutus vaan tuntuu kasvavan, mutta sen laatu… Se saattaakin olla toinen juttu.

Siinä missä aiemmin selasin uutiset ja etsin tietoa käytännössä kokonaan Facebookista, kuuntelen nyt podcasteja ja kartan Facebookia lähes ruton lailla. Rakastan Instagramia, mutta aivoni turtuvat kuva- ja videovirtaan nopeasti – enkä edes aloita tästä Instan uudesta algoritmistä, joka tylsistyttää jokaisen feediä. Varmaan tästä syystä äänikirjat ja podcastit ottavat yhä enenevissä määrin tilaa omasta mediapaletistani.

Bongasin Cup of Jo -blogista postauksen, johon kirjoittaja oli hauskasti ja ytimekkäästi koonnut oman mediapalettinsa. No, minä en kyennyt moiseen ytimekkyyteen, mutta postaus antoi idean pilkkoa oma mediakulutus palasiksi.

mediakulutus lauraeveliina.com laura pullinen luovaalla

SANOMALEHDET

Missä? Aamuisin sängyssä
Miksi? Pysyäkseni kärryillä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Toki seuraan uutisia päivittäin myös esimerkiksi Twitteristä, mutta kuten kaikki tiedämme, kuplautuminen tapahtuu hyvin nopeasti ja uutisanti vain somen kautta saattaa jäädä hyvin yksipuoliseksi.

Tällä hetkellä minulla on Satakunnan Kansan verkkolukuoikeus ja se riittää oikein passelisti. Hesarista samoin on digioikeudet, mutta se meille kolahtaa ihan paperisena viikonloppuisin. Suurin syy tähän on Kuukausiliite – pelkästään sen vuoksi voisin tuota tilausta maksaa.

UUTISET

Missä? Puhelimella vähän väliä (huono tapa!)
Miksi? 
Sama syy kuin edellisiin. Uutisilla viittaan siis nopeasti päivittyvään uutisvirtaan, joita puhelimelta yleensä luen HS.fi:stä, Ylen Uutisvahdista ja Ilta-Sanomista.

AIKAKAUSLEHDET

Missä? Iltaisin sängyssä, bussi- ja junamatkoilla
Miksi?
Rakastan aikakauslehtiä! Lapsuudenperheessäni on aina tullut lehtiä: Annaa, Me Naisia, Trendiä, Imagea, Aku Ankkaa… vaikka mitä. Ja siitä on tapa jäänyt minullekin. Tällä hetkellä kotiin kannettuna tulevat Trendi ja Image sekä joitain luottamustoimien myötä tulevia lehtiä. Vihreiden jäsenille tuleva Vihreä Lanka on myös ihan mahtava lehti.

Rakastan myös ostaa aikakauslehtiä. Ulkomailla bongailen aina kiinnostavia lehtiä. New Yorkin matkalta Whole Foodsista mukaan tarttui esimerkiksi Breathe-lehti (joka tarkastelun jälkeen paljastui kyllä brittilehdeksi), jota en ollut aiemmin nähnyt. Ulkomaisista lehdistä useimmin mukaan tarttuu Time ja Ruotsin Elle, myös Monoclea rakastan, mutta nuukuus usein iskee siinä kohdassa.

(ÄÄNI)KIRJAT

Missä? Kaikkialla!
Miksi? 
Yksi uuden vuoden lupauksistani tulee olemaan lukemisen lisääminen. Luen kyllä päivittäin jonkin verran, mutta lukeminen keskittyy lehtiin ja uutiisiin. Kaunokirjallisuutta tulee nykyisin luettua hävettävän vähän, kun teininä ja varsinkin sitä ennen olin kunnon lukutoukka!

Äänikirjat sitä vastoin ovat vieneet mennessään, ne kun ovat podcastien tapaan helppoja. Lomalla aloittamani Dan Brownin Alku on lähellä päättymistään, enkä haluaisi sen loppuvan ollenkaan. Seuraavaksi kuuntelulistallani ovat Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen – kumpikin klassikoita, joita en ole lukenut. Sekin hävettää.

BLOGIT

Missä? Sunnuntaisin aamukahvin kanssa sohvalla
Miksi? Blogit ovat minulle edelleen synonyymi lifestyleblogeille. Maailmassa on miljoonia aiheblogeja, mutta oma seurantalistani koostuu lähinnä näistä lifestyle-blogeista. Olen viimeaikoina tietoisesti pyrkinyt etsimään lukulistalleni uutta luettavaa pienemmiltä sisällöntuottajilta. Monesti pienemmän yleisön bloggaajilla ei ole niin suurta painetta näyttökerroista, joten sisältöä julkaistaan harvemmin, mutta se on usein laadukkaampaa. Blogeilta toivon ensisijaisesti hyvin kirjoitettua tekstiä, vasta toissijaisesti kauniita kuvia. Toisaalta toivon blogipostausten herättävän minussa jonkun oivalluksen tai jättävän ajatuskipinän kytemään, toisaalta välillä on ihana vain lukea kauniisti kirjoitettua analyysia uutuustuoksuista.

PODCASTIT

Missä? Kaikkialla, jopa suihkussa
Miksi? Kuten todettu, podcastit ovat mainio tapa oppia uutta ja kuunnella mielenkiintoisia juttuja samalla kun puuhaa jotain muuta. Oikeastaan en edes kuuntele enää juuri musiikkia, vaan luureissa on soivat aina podcastit. Suosituksia otetaan vastaan, vaikka viikoittainen kuuntelulistani jo onkin huolestuttavan pitkä…

Kurkkaa: Podcast-suositukset osa 1 ja Podcast-suositukset osa 2 

YOUTUBE

Missä? Kotisohvalla aamuisin 
Miksi? 
Luen tosiaan sanomalehden usein luurista jo sängyssä, joten aamupalani nautin tubettajien seurassa. Suosikkitubettajiani tällä hetkellä ovat Kendall Rae, Lavendaire ja Niomi Smart.

Huomaan, että olen tullut todella ronkeliksi tuben suhteen ja moni vanha suosikkini on lähtenyt tilauslistaltani. En saa mitään irti suomalaisten ”megaluokan” tubettajista. Sisältö tuntuu olevan suunnattu minua puolta nuoremmille katsojille vaikka tekijät ovat samaa ikäluokkaa kanssani. Tästä voisin höpötellä joskus enemmän, onhan itsellänikin ollut mielessä tubettaminen…

SPOTIFY

Missä? Toimistolla ja salilla
Miksi? 
Musiikkia tulee kuunneltua nykyisin aiempaa vähemmän. Toimistolla soi meidän oma soittolista (kurkkaa se täältä), salilla yleensä kuuntelen listahittikamaa ja vanhoja suosikkeja. Biisien sanat jäävät minulle mieleen todella nopeasti ja helposti ja jostain syystä koen saavani treeneihin helpotusta, kun ”laulan” biisejä samalla mielessäni.

FACEBOOK

Missä? Töissä
Miksi? 
En käy juuri koskaan enää Facebookissa. Työhommat hoidan business managerin puolella, pakolliset ryhmät käyn välillä tsekkaamassa henkilökohtaiselta puolelta. Tämä on ollut yksi parhaita päätöksiä, joka sattui vähän vahingossa. Facebookissa käyminen vain jäi, enkä sitä ole enää kaivannut. Päinvastoin! Kun ei näe mitä typerämpiä keskusteluja ja linkkijakoja, jää moni mielenpahoitus väliin.

INSTAGRAM

Missä? Kaikkialla
Miksi? 
Jos Facebookissa käyminen on jäänyt lähes kokonaan, on sitten Instagramin selailu vienyt someaikaani. Onneksi sovelluksen selainversio on kökkö, joten instailu ei häiritse työpäiviä yhtä pahasti kuin Facebook. Instagramista harvemmin saa aikaan pahan mielen, vaan saa katsella kauniita kuvia ja kerätä inspiraatiota!

TWITTER

Missä? Aamulla sängyssä ja töissä
Miksi? 
Twitterissä seuraan paljon poliitikkoja ja toimittajia, joten miellänkin Twitterin jonkinlaisena uutissovelluksena itselleni. Seuraan sieltä ajankohtaista keskustelua ja uutisvirtaa. Olen huomannut, että Twitterin merkkimäärä rajoittaa monen kohdalla turhaa möyhöttämistä, jota Facebookissa sitä vastoin tapahtuu paljon. Ei Twitterkään ole möyhöttämisvapaa vyöhyke, mutta turvallisempi.

PINTEREST

Missä? Kun tarvitsee ideoita tiettyihin teemoihin liittyen tai on yksinkertaisesti todella tylsää 
Miksi?
Pinterest on mainio paikka löytää ideoita vaikkapa tiettyyn ruokaan, matkakohteeseen tai duunijuttujen ideointiin, mutta se on myös todellinen aikasyöppö. Pinterestin käyttöni menee aalloissa ja tällä hetkellä sovellus tulee avattua harvoin, ehkä paristi kuukaudessa. Jostain syystä Pinterest ei ole koskaan lyönyt isosti läpi Suomessa (tai sitten Pinterestin algoritmit suosivat jenkkisisältöjä, vaikka miten koittaisi seurata suomalaisia) ja välillä onkin tosi turhauttavaa kääntää suomeksi esimerkiksi ruokareseptien mittoja.

mediakulutus, luovaalla, lauraeveliina.com, laura pullinen

Myönnän olevani riippuvainen monesta somekanavasta. Tai olen ehkä pikemminkin riippuvainen tavasta ”tehdä jotain järkevää”, kun ei tee mitään – eli roikkua aina puhelimella uutisia tai somea selaten. Tämä on aiheuttanut sen, että keskittymiskykyni on nykyisin olematon. Olen totuttanut aivoni nopeatempoisuuteen ja jatkuvasti vaihtuvaan mediatarjontaan.

Välillä tuntuu siltä, että kulutan niin paljon erilaisia sisältöjä, ettei omalle ajattelulleni jää ollenkaan aikaa. Tätä listausta tehdessä tuo ajatus vain konkretisoitui. Uskon, että tästä johtuu myös mindfulnessin ja meditoinnin yhä kasvava suosio: ihmiset joutuvat opettelemaan olemaan hiljaa ilman ärsykkeitä.

Koen tarvetta muuttaa omia mediakulutustottumuksiani, mutta en vielä tiedä, mistä lähtisin vyyhtiä purkamaan. Facebookin jättäminen on ollut hyvä ja luonteva alku. Minulle tekisi myös hyvää lisätä palettiini enemmän sisältöä, joka ei suoranaisesti hyödytä minua. Tällä tarkoitan esimerkiksi jo mainitsemaani kaunokirjallisuuden lukemisen ja kuuntelemisen lisäämistä. En varsinaisesti saa Dan Brownin teosten kuuntelemisesta suoraan töissä hyödynnettäviä vinkkejä, mutta aivoni saavat tarpeellista, erilaista ja rentouttavaa virikettä.

Vastauksia mediakulutukseni muuttamiseksi ei siis vielä ole, mutta alan tarkkailla käyttäytymistäni tietoisemmin. Ehkä saan tähän jatkuvaan sisältönälkään jotain tolkkua – vai pitääkö siihen saada sitä? Mitä ajatuksia teille herää?