TAVOITTEENA KESTÄVÄ VAATEKAAPPI | Mitä kysyn itseltäni sovituskopissa?

Olin opiskeluaikoina töissä erään vaateketjun liikkeissä vuoden. Se oli melkoinen herätys. Ei enää ikinä tätä.

Olen luonteeltani asiakaspalvelija ja periaatteessa tykkäsin työstäni. Henksuedut olivat hyvät ja iltavuoropainotteinen duuni sopi opintojen oheen hyvin. Ja olivathan ne vaatteet trendikkäitä ja moneen tyyliin sopivia.

Hyvin nopeasti todellisuus muotikuplan takana iski vasten kasvojani.

Jatkuvat uudet esillepanot ja uutuustuotteiden määrä avasivat silmäni sen suhteen, kuinka paljon tekstiilitavaraa tähän maailmaan tuotetaan. Liiikkeeseen tuli useita kertoja viikossa kuormia, joissa oli kymmeniä ja taas kymmeniä uusia tuotteita. Jokaikinen vaate oli omassa muovissaan. Välillä, kun paketit avasi, tulvahti ilmoille vahva myrkyllinen haju. Kuormia purkaessa olisi ollut parempi pitää hanskoja. Hyvin nopeasti ällötti.

Osittain samaan aikaan olin töissä Aarrekidillä, jossa näin konkreettisesti omin silmin, miten mallistot syntyvät. Aarrekid-duunin myötä olin vuoden mukana Nudge-ekotavaratalossa. Nudgessa kaikki vaatteet on tarkasti valittuja, eettisesti ja ekologisesti kestäviä brändejä. Tämä yhdistettynä työvuoroihin fast fashion -ketjussa loi melkoisen ravistelevan yhdistelmän.

Hetkeen ei tehnyt mieli ostaa yhtään mitään.

Tajusin kuinka paljon työtä parinkympin topin takana on, ja kuinka vähän siitä jää käteen valmistusprosessissa mukana olleille. Hetken kun miettii, niin hiffaa ettei käy järkeen, että liikkeellä on muutaman viikon kuluttua varaa laittaa kolmenkympin pusero -70% alennukseen silti jääden siitä voitolle.

En ole edelleenkään puhdas pulmunen ostoskäyttäytymiseni kanssa. Ostan edelleen henkkamaukkaa ja lindexiä. Saan edelleen kicksejä siitä tunteesta, kun löydän ihanan mekon tai hauskat korvikset. Aika ajoin minullakin tulee vain tarve ostaa jotain. Harkitsemattomia heräteostoksia teen paljon vähemmän kuin ennen, enkä oikeastaan edes enää viihdy kaupoissa pyörimässä. Edellisistä impulssiostoksistani parin viikon takaiselta Tallinnan-reissulta ei ole kauaa aikaa, mutta olen ollut niihin tyytyväinen – kaikille on ollut käyttöä.

Koska minulla on historiaa sekä kestävien että (krhm) ei-niin-kestävien vaatebrändien kanssa työskentelystä, on minulle muodostunut selkeät kriteerit, minkä mukaan vaatteitani ostan. Kestävä muoti ei tarkoita minulle sataprossaista luomupuuvillaa ja suomalaista tuotantoa. Se voi olla sitäkin, mutta se ei ole ainoa totuus.

Ylipäätään jaksan enää pyöriä kaupoissa vähän. Olen hyvin kärryillä omasta tyylistäni ja näen useimmiten yhdellä vilkaisulla liikkeen ovelta, tulenko löytämään mitään mielenkiintoista. Tämä on itse asiassa ollut avaintekijä kestävän vaatekaapin rakentamisessa. Oman tyylin löytäminen. Enää ei tarvitse tehdä impulssiostoksia tai hankkia samoja rytkyjä kuin luokkakavereilla. Hutiostokset ovat vähentyneet radikaalisti ja vaatekaapissa olevia vaatteita on helppo päivittää asusteilla.

Mitä kysyn itseltäni sovarissa?

Sovittaessani vaatteita, käyn alitajuisesti läpi kysymyspatteriston, jonka oivalsin vasta tätä postausta kirjoittaessani. Kuvitellaan tilanne, että olen löytänyt mekon ja olen sovituskopissa. Mekko istuu hyvin ja tykkään siitä kovasti. Kysyn itseltäni seuraavat kysymykset:

  • Mitä materiaalia vaate on? (Okei, tämän olen tsekannut jo ennen sovariin menoa.)
    Olen oppinut, että synteettiset kuidut eivät aina ole pahasta. Täysin tekokuidusta tehtyjä vaatteita vältän, mutta olen oppinut, että vaikkapa puuvillasekoitteissa tekokuitu saattaa pidentää huomattavasti vaatteen käyttöikää.
  • Missä vaate on tehty, millaisissa oloissa se on tehty ja kuka sen on tehnyt?
    Suomalainen tuotanto ei ole minulle itseisarvo, mutta pyrin suosimaan EU:ssa tuotettuja vaatteita. Erityisesti plussaa annan siitä, jos myyjät voivat kertoa minulle tarkemmin tuotannosta. Hinta kertoo tästä asiasta usein aika paljon.
  • Onko minulla hyvät käyttökokemukset merkin/liikkeen tuotteista? Ovatko tuotteet pysyneet hyvinä käytössä?
  • Voisinko käyttää vaatetta vaikka joka päivä?
    Jos vastaus on kyllä, niin ollaan jo hyvin lähellä ostopäätöstä.
  • Olisinko tykännyt tästä vuosi sitten? Tykkäänkö vuoden kuluttua?
  • Onko vaarana, että vaatteessa on malli, kuosi, väri tai muu tekijä, johon kyllästyn helposti? Ja jos kyllästyn, minkälainen jälleenmyyntiarvo vaatteella olisi?

Esitän itselleni nämä samat kysymykset, seisoinpa sovarissa ketjuliikkeessä viidenkympin koltun tai ekotavaratalossa parin sadan mekon kanssa. Minun ei tee pahaa maksaa mekosta 200 euroa, jos löydän näihin kaikkiin kysymyksiin itseäni tyydyttävän vastauksen. Totta kai se on iso summa freelancerin pussista, mutta siksipä näitä hankintoja ei kovin usein tehdäkään. Ja juuri siksi ne ostokset tuntuvat niin hyvältä.

 


Kuvat: Pixabay

 

1 Comment

  1. […] hieman omasta vaateshoppailufilosofiastani ja siitä, miten se on viime vuosien aikana muuttunut (click!). Vastuullisen shoppailun teema on jatkuvasti minulle ajankohtainen tietysti oman kiinnostukseni […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *