5 x HARMITTAA

Minut tunnetaan aika positiivisena tyyppinä. Hyvin nopeasti löydän ärsyttävistäkin tilanteista valoisan puolen. Positiivinen ajattelu vie pitkälle, näin olen aina ajatellut.

On kuitenkin muutamia arkipäiväisiä asioita, jotka saavat vereni kiehumaan ja verenpaineeni pomppaamaan hälyttäviin lukuihin nanosekunnissa.

via GIPHY

SUOMEN KESÄSTÄ VALITTAMINEN.

”No onpa taas kesäsää! Missä se kesä on? Joko se meni? Suomen kesä –  kylmä ja vähäluminen.”

Kukaan ei voi säätilalle mitään. Miksi sitä pitää vatvoa, oikein kieriskellä siinä, että hellelukemiin ei tänä kesänä ole päästy niin usein kuin keskimääräisesti? Tartu siihen kuuluisaan hetkeen ja tee jotain muuta kuin reissu rantsuun.

Ja tässäkin asiassa ennen oli tietenkin kaikki paremmin. Kyllä ennen oli kesät kuumia ja talvet runsaslumisia. Ei ollut.

 

PÄIVÄMÄÄRÄSSÄ ON KAKSI JÄRJESTYSLUKUA. 

Mikä hitto siinä on niin hankalaa, että myös kuukautta merkitsevän numeron jälkeen tulee piste? Tänään on kahdeskymmeneskuudes päivä seitsemättä, ei kahdeskymmeneskuudes päivä seitsemän.

Myönnän. Minussa on hieman kielipoliisin vikaa, vaikken itsekään mikään kävelevä kielioppikirja ole. Jostain syystä yhdyssanavirheet ja pilkkusäännöt ovat minulle ihan sama tämän rinnalla. Tämän pikkuriikkisen kärpäsen kakan kokoisen pisteen puuttuminen saa sappeni kiehahtamaan ja heittämään kuperkeikan.

Tätä näkee ihan jokapäiväisessä kommunikoinnissa, jolloin se on yhtä helppo antaa anteeksi kuin mikä tahansa näppäilyvirhe. Kuitenkin aivan liian usein piste puuttuu myös isojen organisaatioiden viestinnässä, jopa suurissa kadunvarsijulisteissa – siis sisällöissä, jotka olettaisi olevan monta kertaa oikoluettuja. Argh!

 

via GIPHY

PYÖRÄT VOI LAITTAA JOKAISEEN KOLOON TELINEESSÄ.

Vielä jollain tavalla ymmärrän sen, että ihmiset jättävät penkeille tyhjiä paikkoja tuntemattomien ihmisten väliin. Mutta miksi näin pitää toimia myös polkupyörien kanssa?

”Tuo punainen Jopohan saattaa vahingossa koskettaa keltaista Tunturiani! Se voisi aiheuttaa kiusallisen tilanteen! Awks!”

Tämä temppuilu pyörätelineillä oikeasti hankaloittaa elämää. Pyöriä parveilee telineen liepeillä miten sattuu, jolloin nätisti fillarinsa telineeseen laittanut joutuu raivaamaan tiensä ensin pyöränsä luokse ja sitten vielä sen kanssa pois pyörämerestä. Ja tarvitseeko sanoa, että pyörät on myös hankalampi varastaa, jos ne ovat telineessä kiinni?

Tosin tämä ei ole minulle enää ongelma. Minä kun en varkauden johdosta enää pyörää omista. Seuraavalle ärsytyslistalle: PYÖRÄVARKAAT.

 

KIELLETTYÄ SNÄPISSÄ: KEIKKATALTIOINTI, ÄÄNTÄ MUOKKAAVAT FILTTERIT JA JATKUVA TOISTO

Ai, olet keikalla? Elämäsi parhaalla? Kiva tietää! Jos haluan nähdä keikan, etsin YouTubesta keikkataltioinnin. En nimittäin halua nähdä keikkaa perunalla kuvatuissa kymmenen sekunnin palasissa. Pari kuvaa riittää. Ja ehkä yks video. (Tähän olen syyllistynyt myös itse. Olen siitä syvästi pahoillani.)

Mitä sinulle kuuluu? Kerro ihmeessä kuulumisesi pupunkorvat otsalla kimittävällä äänellä. Niinhän sinä muutenkin tekisit, jos kohtaisimme kadulla.

Ja ei. Mikään, ei mikään snäppisi ole niin hauska, informatiivinen tai mielenkiintoinen, että haluaisin katsoa sen My Storyssasi useita kertoja putkeen.

 

via GIPHY

Ja lopuksi listan viides, ehkäpä naurettavin ärsytyksen aihe:

RUOKAILUVÄLINEEN TIPPUMINEN LATTIALLE. 

Jep. Se ääni, joka syntyy teräksisen haarukan tai muun ruokailuvälineen tipahtaessa lattialle, saa minut täysin raivon partaalle parin sekunnin ajaksi. En tiedä miksi, en osaa eritellä syytä. Tuo ääni vain saa meikäläisen flippaamaan totaalisesti. Kanssani asuva henkilö voi tarvittaessa todistaa.

via GIPHY

 

Yhteenveto: Elämä on aika kivaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *