UNOHDA JO MULTITASKING | Keskittyminen tekee hyvää

Maaret Kallion eilinen kolumni sai minut kaivamaan esiin tämän luonnoksissa maanneen tekstiraakileen.

Harkinnan hienous on vasta tekemässä nousuaan, mutta edelläkävijät osaavat vaalia sen arvoa jo nyt, kirjoittaa Maaret Kallio.

Ja se on kuulkaa just näin.

Tilanne on sinulle varmasti tuttu:
Istut palaverissa. Keskustelu ajautuu raiteelle, joka ei varsinaisesti kuulu tontillesi. Otat luurin käteesi, kurkkaat ihan nopeasti somen ja sähköpostin. Hetkessä olet totaalisen pihalla keskustelusta, johon sinun odotetaankin ottavan osaa.

Tai:
Kirjoitat raporttia. Ruudulle ilmestyy ilmoitus sähköpostista. Tuttu lähettäjä, vastaus aiemmin aloittamaasi viestiketjuun. Avaat viestin näytölle ja vastaat viestiin, ehkä nopeasti vain reagoit toimenpidepyyntöön. Palaat raportin pariin, mutta olet unohtanut totaalisesti, mitä olitkaan tekemässä.

Nämä tilanteet ovat vain kevyitä esimerkkejä.

Multitaskingistä on tullut työpäivien vakio. Kykyä multitaskata pidetään jopa, kuten todettu, kykynä, erityisansiona. Multitaskaamisesta tuli synonyymi tehokkuudelle. On se hienoa, kun voi tehdä montaa asiaa samaan aikaan.

Ei ole. 

Ja me kyllä tiedämme sen, mutta emme osaa lopettaakaan.

Monen pallon pitäminen ilmassa samaan aikaan on kuormittavaa ja vahingollista. Multitaskaaminen (tai moniajo, kuten se monesti suomennetaan) on myrkkyä aivoille: aivot eivät suodata saamaansa informaatiota, tärkeitä asioita jää huomaamatta ja vähemmän tärkeät, mutta kiireelliseltä tuntuvat, saavat huomion. On jopa tutkimuksia, joiden tuloksena on todettu multitaskaamisen laskevan älykkyysosamäärää. Ehkä tehokkaalta näyttävä multitaskaaminen on todellisuudessa paljon tehottomampaa kuin yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan.

Tämäkin on pitänyt oppia, tietenkin sen kuuluisan kantapään kautta.

Havahduin tovi sitten siihen. että en pystynyt enää keskittymään. En pystynyt katsomaan edes 40 minuutin mittaista jaksoa Netflix-sarjasta, kun samanaikaisesti piti päivittää instaan tv-sarjasuositus, lukea whatsapp-viestit, snäpätä rumista kotivaatteista kavereille, lakata kynnet, keittää kananmunat aamupalalle ja stressata seuraavan päivän tapaamista.

Sama toistui töissä. Sähköposti huusi, Instagram lauloi, WhatsApp kilahteli. Trello oli auki, tekstinkäsittelyohjelma oli auki, Photoshop oli auki. Kaikki oli koko ajan kesken. To do -lista kasvoi, tyytyväisyys väheni.

Sitten, suorastaan mullistava ajatus: Entä, jos tekisinkin vain yhden asian kerrallaan? 

Ja nyt päästään takaisin alussa mainitsemaani Maaret Kallion kolumniin. Harkinnasta tässä nimittäin on pohjimmiltaan kyse.

Uskallan arvella, että kysyntä paremmalle keskittymiskyvylle, sinnittelytaidolle ja itsehillinnälle tulee vain kasvamaan, Maaret Kallio kirjoittaa.

Enkä voisi itse sitä paremmin todeta.

Itsensä johtamisessa, priorisoinnissa ja lopulta tavoitteiden saavuttamisessa ensimmäinen ja tärkein askel on itsetuntemus ja sen myötä harkinnan taito. Kun tunnistaa  oman tapansa reagoida ärsykkeisiin, on helpompi vahvistaa myös harkintaa ja itsehillintää. Jotta ei enää kompastuisi multitaskingin harhaan, täytyy harkita pari sekuntia ennen mihinkään ryhtymistä: Mikä juttu? Mitä se vaatii? Onko se kiireellinen vai kiireelliseltä tuntuva? Onko se tärkeä? Onko joku toinen asia to do -listalla tärkeämpi? 

Tämän pohdinnan jälkeen tartutaan siihen yhteen tehtävään, joka sillä hetkellä on merkittävin. Ja se tehdään niin valmiiksi, kuin mahdollista. Keskittyen ja paneutuen. Monotaskataan.

Itsekin olen tässä asiassa opintiellä. Välillä onnistun todella hyvin, välillä todella huonosti. Kompastelen omiin aivoituksiini, tartun mielekkäisiin asioihin tärkeiden sijaan. Liian usein kiireelliset asiat ajavat tärkeiden asioiden ohi. Oivallus on tapahtunut ja ensimmäiset askeleet otettu. Toivottavasti sinäkin oivalsit tästä jotain.

Unohdetaan yhdessä multitaskaaminen ja sen ihannointi. Monotaskaaminen on se juttu! 

PIKAVINKIT PAREMPAAN KESKITTYMISEEN:
  • Avaa sähköposti vain silloin, kun sinulla on oikeasti aikaa myös reagoida viesteihin. Mielellään ei useammin kuin kolmesti päivässä.
  • Poista ilmoitukset päältä appeista. Kukaan ei odota sinulta Instagramissa reagointia kymmenessä sekunnissa.
  • Kokeile pomodoroa, tai jotain muuta työskentelytekniikkaa.
  • Toisia taustamusiikki voi auttaa, toiset haluavat täyden hiljaisuuden. Itse kuuntelen usein Spotifyn Brain Food -soittolistaa.
  • Huolehdi tauoista. Ne lisäävät työtehoa ja etenkin työniloa.
  • Pakota itsesi keskittymään. Ensimmäiset kerrat eivät ole helppoja. Mutta usko minua, se helpottuu kyllä.

 

 

 

OIVALLUS LÖYTYY PEILISTÄ | Kehityskeskustelu 1/2018

Vaikein kehityskeskustelu jonka käyt, on se, jonka käyt itsesi kanssa. Se on vaikeaa. Todella vaikeaa.

Tekee kipeää myöntää ääneen omat kompastuskivensä – ne, joita yrittää peittää, jotka viimeiseen saakka haluaa muilta piilottaa ja jotka kuitenkin, ne penteleet, ennen pitkää tulevat näkyväksi sekä itselle että muille.

Kehityskeskustelun ajatus ei ole vain korjaavan palautteen annossa. Kyse on myös kehumisesta ja kannustamisesta, hyvän huomaamisessa. Sitäkään ei liiemmin tule itsensä kanssa harrastettua, vaikka todellakin pitäisi.

Kukintaa – onnistumisia, jee!

Verkostoitumisesta on muodostunut tämän vuoden teema. Innostun aina uusien ihmisten tapaamisesta, mutta näin tietoisesti en ole aiemmin ajanut itseäni tutustumaan uusiin tyyppeihin. Olen nyt jo käynyt lounailla ja kahveilla vaihtaen ajatuksia ihan huikeiden uusien tyyppien kanssa. Näitä tilanteita ei olisi syntynyt, ellen itse olisi ollut aktiivinen joko somessa tai muissa kohtaamisissa.

Kasvunpaikkoja – näihin pitää kiinnittää huomiota

Avun pyytäminen on minulle vaikeaa. Sekä isoissa että pienissä asioissa. Saatan mielessäni toivoa avuntarjouksia, mutta niiden tullessa mieleni kääntää kaikkitietävyys-kaikkivoipaisuus-reippaus-vaihteen päälle, enkä koe tarvitsevani apua.

Olen kyllä tarjoamassa ja antamassa apua aina kun mahdollista. Itse kun en apua mielelläni vastaanota, on ajanhallintasoppa valmiina.

Tämä on isoimpia, ehkä jopa isoin, kompastuskiviä minulle niin työelämässä kuin muuallakin. Minun on opeteltava pyytämään apua toisilta.

Istutettua – nämä ovat alkaneet jo sujua!

Ajan käytön suunnitteluun olen viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota, välillä onnistuen, välilllä en. Kuuntelin Anna Perhon Antisäätäjä-kirjan ja tunnistin itseni säätäjäksi – teki muuten kipeää sekin. Tiedostan nyt entistä paremmin kompastuskiveni, ja ajanhallinta on helpottunut. Tunnistan yhä paremmin niin sanotut aikavarkaat. Tiedättehän, ihmiset tai tilanteet, jotka varkain vievät aikaasi keskeyttäen asioilla, jotka eivät ole kiireisiä, mutta vaikuttavat tärkeiltä. Niille on vain sanottava ei.

Oman arvon tuntoni on asia johon olen kiinnittänyt huomiota kahdessa mielessä: oman työni hinnoittelussa sekä oman aikani arvostamisessa. Olen oivaltanut, että jos joku ei työstäni maksa sitä palkkaa, joka siitä minulle kuuluu, ei projekti välttämättä ole toteuttamisen arvoinen.

Toisaalta kaikessa ei ole kyse rahasta, mikä tekee asiasta hankalampaa. Tämä liittyy myös aikavarkaisiin. Punnitsen jatkossa yhä paremmin sen, kuinka paljon kannattaa tehdä ilmaista duunia ja mistä syistä.


Koska hyvään kehityskeskusteluun kuuluu aina kehityksen edistymisen seuranta, merkkasin itselleni kahden kuukauden päähän seuraavan keskustelun. Palataan siis tähän asiaan silloin!

Koska sinä olet viimeksi käynyt kehityskeskustelun itsesi kanssa?

Bloggamisesta ja vähän vloggaamisestakin

Bloggaamista bloggaamisesta – tietty!

Blogimaailma heräsi henkiin, kun olin varhaisteini. Siitä lähtien olen myös itse epäsäännöllisen säännöllisesti bloggaillut. Ensimmäisessä blogissani 14-vuotiaana anonymiteetti oli tarkkaa, eivätkä edes parhaat kaverini tienneet blogistani. Jopa vähän nolostelin sitä – siellä minä netissä laadin toiveasu-postauksia ja get the look -kollaaseja julkkisten asuista, mikä järki ja millä taidoilla? (Huijarisyndroomainen jo silloin.) Joihinkin väleihin uskalsin jopa laittaa oman asuni, päättömänä tietty!

Lukioikäisenä perustin seuraavan blogini. Pari vuotta bloggailinkin melko aktiivisesti. Jälkikäteen ajateltuna se sopi klassiseen lukioikäisen itsensä etsimisen vaiheeseen, jota kävin niin pääni sisällä kuin tyylillisestikin. Postaukset oli aina nimetty sen hetkisen suosikkibiisini mukaan ja asukuviin oli tullut kasvot mukaan. Hankin järkkärin, ja kuvien laatu parani kertaheitolla aiempiin räpellyksiin nähden.

Blogini kuitenkin simahti siinä vaiheessa, kun muutin Helsinkiin opiskelemaan. Jälkiviisaana nyt ajattelen, että tuo olisi ollut juuri sitä mielenkiintoisinta aikaa, johon nyt haluaisin itsekin palata muistelemaan. Tämän jälkeen on ollut pari kahden postauksen blogialoitusta, mutta tämä lauraeveliina.com-osoite vakiintui pari vuotta sitten. Aktiivisen epäaktiivinen tahti säilyi, kunnes viimeisen puolen vuoden aikana olen löytänyt tästä puuhasta taas sen jujun. 

Omalla blogilukulistallani on tällä hetkellä nelisenkymmentä blogia, joista noin neljäsosaa seuraan päivittäin. Seuraan myös työhöni liittyen paljon erilaisia blogeja. Luen kommenttibokseja sekä keskustelupalstoja bloggaamisesta. Silkan nettikiusaamisen seasta löytyy myös asiallista keskustelua blogimaailman kehittymisestä. Keskeisimmät keskustelunherättäjät ovat pysyneet vakioina viimeisten blogivuosien ajan: aitouden puute, tekstien laadun heikkeneminen sekä kuvan ja tekstin suhde ylipäätään.

Jaan nämä ajatukset monessakin suhteessa.

Aitous ja elämänmakuisuus (btw, v-i-h-a-a-n tuota sanaa) blogimaailmassa väheni samassa suhteessa kuin bloggaamisella tienaaminen lisääntyi. Ymmärtäähän tuon. Jos sadattuhannet ihmiset seuraavat tekemisisäsi ja ajatuksiasi blogin kautta päivittäin, jonka jälkeen vielä analysoivat elämääsi vauvapalstalla, on itsesuojelua ja puhdasta järkeä olla näyttämättä elämästään koko totuutta.

Kirjoittaen ja kuvaten elämänsä jakamista on helppo säädellä. Veikkaan, että blogimaailman aitouden puute on johtanut vloggaamisen kasvavaan suosioon. Tai se on ainakin yksi niistä syistä. Vaikka editointipöydällä saa leikattua hölmöt sanavalinnat ja yksityisyyden alueelle menevät videopätkät, on konkreettisesti omalla äänellä ja kasvoilla tuotettava elävä sisältö aidomman tuntuista ja samaistuttavampaa.

Ja sisältö sen kuluttajalle helpompaa.

Tästä päästäänkin seuraavaan yleiseen huolenaiheeseen, jonka jaan monen muun kanssa. Blogitekstien laatu ja suoranainen välinpitämättömyys blogitekstien kieliasusta. On todella surullista, että moni työkseen bloggaava ei tunnu edes yrittävän tarkastaa juttujaan. 100-prosenttista laatua kuvien muodossa tarjoava blogi saattaa olla suoraan sanottuna sontaa tekstikentässä. Call me old fashioned, mutta kyllä blogien suola on edelleen ajatuksia herättävissä teksteissä ja sujuvassa kerronnassa.

Myös lukeminen vaatii keskittymistä. Samanaikaisesti ei voi tehdä muuta. Median kuluttaminen on mennyt siihen suuntaan, että kaiken tulee olla valmiiksi paloiksi pureskellussa, helposti nautittavassa muodossa. Onko siinä syy videon suosion lisääntymiseen ja tekstin heikentymiseen? Onko syy sisällön kuluttajassa vai tuottajassa?

Median kuluttajan, minunkin, keskittymiskyky pysyy yllä noin nanosekunnin verran. Otsikko ja ensimmäinen kuva herättävät huomion. Jos ei nappaa, vaihtuu sivu. Tämä tapahtuu parissa sekunnissa. Raadollista, mutta totta.

Aloin kiinnittää tähän huomiota, kun huomasin, että luin joitain blogeja kuin selaisin Instagramia tai Pinterestiä. En kiinnittänyt enää huomiota edes postauksen otsikkoon, kurkkasin vain kuvat nopeasti. Koska blogien tekstikentät eivät antaneet minulle enää mitään, siirryin seuraamaan näitä henkilöitä vain Instagramiin.

Kun luen blogeja, haluan lukea. Samaistuttavien, jopa ihailemieni henkilöiden ajatuksia ja tarinoita, välähdyksiä arjesta. Minua ei haittaa blogien kaupallistuminen, kunhan yhteistyö on toteutettu yhtä hyvin blogin omaehtoinen sisältö, avoimesti yhteistyöstä kertoen. Tämä viimeistään erottaa jyvät akanoista.

Kuvat ja videot ovat tietenkin tärkeitä blogimaailmassa. Varsinkin, kun puhutaan muodista tai kosmetiikasta, ovat visuaaliset ärsykkeet merkittäviä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja niin edelleen. Kuvilla on oma tärkeä merkityksensä tekstin rytmittämisessä ja tarinankerronnassa – aivan kuten aikakausilehdessäkin. Vain videolla pystytään kuvailemaan tuotteita tai jakamaan kokemuksia ilman tekstiä.

Kuvien ja tekstin suhde onkin blogiaiheisesten keskustelupalstojen vakkariaiheita. Kumpi blogeissa on tärkeämpää? Tämä on myös genreriippuvainen asia. Vaikka kerroin, että lukulistallani on nelisenkymmentä blogia, voin kertoa, että se oli aiemmin vielä laajempi. Karsin listalta kaikki blogit, jotka eivät antaneet minulle uutta ajateltavaa tai jotain positiivista elämääni.

Minua ei haittaa, jos blogi ei päivity päivittäin. Päinvastoin, odotan mieluummin postausta vaikka viikon, kun tiedän, että blogin päivittyessä, laatu on taattua. Tämän vuoksi blogilukulistallani on yhä vähemmän isoja bloggaajia ja yhä enemmän pienempiä tekijöitä. Tämä ei ole ideologinen ”tuen pieniä tekijöitä” -henkinen päätös, vaan puhtaasti laadullinen. Suomessa on paljon erittäin laadukkaita tunnettuja blogeja, mutta vielä enemmän laadukkaita ja mielenkiintoisia pienempiä blogeja.

Veikkaan, että vuosi 2018 tulee olemaan murroksellinen blogimaailmassa. Bloggaajat ovat laajentaneet sisältöjään yhä enemmän YouTuben puolelle, mutta liikehdintää on myös toiseen suuntaan. Tubettajat ovat palanneet intoa piukassa vanhojen simahtaneiden blogiensa pariin. Silti tubessa on yhä tilaa vallattavaksi nuorille aikuisille sisältöä tuottavista tekijöistä.

Facebookin ja Instagramin jatkuvat muutokset algoritmissä ajavat keskisuuria ja pieniä tekijöitä ahtaalle, eivätkä nämä kanavat tavoita seuraajiaan lähimainkaan samalla teholla kuin aiemmin. Sitoutuneet lukijat blogeissa pysyvät siis edelleen arvokkaimpana kilpailuvalttina. Uskon kuitenkin, että mainostajien katseet suuntaavat tänä vuonna pienempiin tekijöihin ja sitoutuneisiin, tarkasti kohdennettuihin mikroyleisöihin, jolloin seuraajamäärän perässä olevat nollat eivät ole enää ainoa kriteeri mainostajan silmissä.

Mielenkiintoista on nähdä, miten lifestyle-blogiskene kehittyy. Uskon, että blogi- ja vlogimaailmassa tullaan näkemään entistä tarkempia rajauksia sisältöjen tuottamisessa. Kaikkea kaikille -tyylinen tekeminen on tuleva tiensä päähän.

Tässä välissä high five sulle, joka olet lukenut tänne asti!

Mikä sai minut nyt pohtimaan tätä asiaa? Kuten todettu, olen taas löytänyt innon omasta tekemisestä, mutta en ole kaikilta osin tyytyväinen blogiini tällä hetkellä. Olen viimeisen parin kuukauden ajan luonut uutta konseptia tälle sivulle – suuntaan, johon olen jo ollut osin tiedostamattakin menossa. Palasia on vielä loksahtamatta kohdilleen, ne löytäkööt paikkansa, kun sen aika on.

 

Millaisia ajatuksia sinulle heräsi? Kumpi sinut vie blogeihin – kuvat vai teksti? Miksi luet niitä blogeja, joita luet?

TallennaTallenna

TYÖTEHOA TOMAATEILLA | Mikä on pomodoro-tekniikka?

Yksi tomaatti, kaksi tomaattia, kolme tomaattia… Eli miten käytän aikani tehokkaasti pomodoro-tekniikka apunani.

lauraeveliina.com, pomodoro-tekniikka, pomodoro, mikä on pomodoro

Pomodoro on ajanhallinnan tekniikka, johon tutustuin puolisentoista vuotta sitten. Ja voi kuinka toivonkaan, etttä olisin tiennyt tästä aiemmin! Uskon, että tästä tekniikasta olisi ollut paljon apua esimerkiksi opinnäytetyötä kirjoittaessa. Pomodoro tarkoittaa italiaksi tomaattia – siitä nämä tomaatti-viittaukset. Tekniikka on nimetty kehittäjänsä tomaatin muotoisen ajastimen mukaan.

Idea on simppeli. Työ jaetaan pieniin pätkiin, joihin keskitytään täysillä, ilman häiriötekijöitä. Tehtävää työstetään 25 minuuttia kerrallaan ja sitten pidetään tauko. 25 minuuttia saattaa kuulostaa lyhyeltä, sillä olet ehkä kuullut, että noin 50 minuutin jälkeen tulisi pitää tauko. Mutta minä väitän, että saat yhden pomodoron aikana lähes yhtä paljon tehtyä kuin 50 minuutin pätkän aikana.

lauraeveliina.com laura pullinen luovaalla pomodoro pomodoro-tekniikka

Mihin tilanteisiin pomodoro-tekniikka sopii?
  • Kun sinulla on käynnistymisvaikeuksia tai tyhjän paperin kauhu
  • Kun to do -listasi pursuaa töitä
  • Laajoissa ja aikaavievissä työtehtävissä
  • Hankalalta tuntuvissa duuneissa
  • Lopettaaksesi ”procrastinatingin” eli vitkastelun

Minulle pomodorosta on ollut hyötyä erityisesti laajemmissa kirjoitustöissä sekä sellaisissa jutuissa, jotka tuntuvat jollain tavalla hankalalta tarttua. Olen myös vitkastelun mestari. Nappaan to do -listalta vähemmän tärkeitä, mutta kivempia juttuja sen sijaan, mitä oikeasti pitäisi tehdä. En siis käytä tekniikkaa joka päivä, vaan tarpeen mukaan. Pomodoro-tekniikka auttaa tarttumaan toimeen ja saamaan asioita aikaiseksi – vieläpä nopeasti. Usein on käynyt niin, että homma, johon olin varannut koko aamupäivän (3-4 tuntia), valmistuukin noin kolmessa pomodorossa (1,5 tuntia).

Miten pomodoro toimii?
  • Valitse yksi tehtävä to do -listaltasi. Laita puhelin äänettömälle ja kaikki ilmoitukset pois päältä myös tietokoneestasi. Kerää valmiiksi kaikki tarvitsemasi materiaali selaimen välilehdille tai pöydälle viereesi.
  • Säädä ajastin 25 minuuttiin. Ei enempää, ei vähempää. Tämä 25-minuuttinen on yksi pomodoro.
  • Työskentele keskeytyksettä 25 minuuttia. Jos esimerkiksi kirjoitat, kirjoita. Jos jokin kohta lause tai muu juttu tehtävässä tökkii, jatka vain eteenpäin. Jos pomodorosi syystä tai toisesta keskeytyy, keskeytä ajastin, pidä tauko ja aloita alusta uusi 25-minuuttinen.
  • Kun kello kilahtaa 25 minuutin kohdalla, lopeta. Vaikka lause jäisi kesken. Pidä viiden minuutin tauko. Nouse ylös, tee aivan jotain muuta! Nappaa välipala, jumppaa, kuuntele äänikirjaa, mitä vain. Älä lue meilejä tai viestejä, älä mielellään edes somea. Tee jotain ihan muuta.
  • Tauon jälkeen työskentele vielä kolme pomodoroa taukoineen.
  • Neljännen pomodoron jälkeen pidä pidempi tauko, 15-30 minuuttia. Jälleen sinun tulisi tehdä tauon aikana jotain ihan muuta. Sanotaan, että tauko kannattaisi käyttää johonkin ”aivottomaan” tekemiseen, jotta pomodorojen työteho olisi paras mahdollinen – siispä tiskaa astiat, käy heittämässä roskat tai vaikka imuroi.
  • Toista, kunnes saat vaativan tehtävän valmiiksi tai vasta työpäivän päättyessä.

lauraeveliina.com laura pullinen luovaalla pomodoro pomodoro-tekniikka

Suosittelen pomodoro-tekniikkaa usein, sillä olen itse saanut siitä todellista apua. Tekniikka perustuu samaan kuin moni ajanhallinnan väline: se auttaa sinua keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Unohda siis multitaskaaminen, monotaskaaminen on tehokkaampaa! Haluan vielä korostaa, että pomodorossa keskeytymättömyys on hyvin tärkeää. Toimistollakin Milla tietää, että minulle on ihan turha yrittää puhua, ennen kuin pomodoro-kelloni on kilahtanut…

Pomodoron teho on ihan uskomaton – ja se palkitsee. Jo ensimmäisen 25 minuutin saat aikaiseksi enemmän kuin uskotkaan. Se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta kun häiriöttä keskityt yhteen asiaan, saat aikaiseksi todella paljon! Keskittymisen tunteeseen jää koukkuun ja flow-tilan saavuttaa helposti. Viiden minuutin tauko on hyvin kriittinen. Älä siis venytä tai kutista taukoa. Viidessä minuutissa alitajunta ehtii työstää yllättävän paljon kesken olevaa tehtävää, kunhan annat aivoille välillä tilaa hengittää. Siksi on myös tärkeää, ettet jää pomodoron aikana jumittamaan hankalaan paikkaan, vaan merkkaat kinkkisen kohdan ja jatkat eteenpäin.

Käytän itse Pomodoro-tekniikkaan Be Focused -appia, jonka olen ladannut koneeseeni. Se laskee automaattisesti neljä 25 minuutin pomodoroa viiden minuutin tauoilla sekä yhdellä pidemmällä 15 minuutin breikillä. Se on myös kätevä tilanteissa, joissa laskutan tehdystä työstä tuntien enkä projektin mukaan – kirjautuvatpa samalla sitten työtunnitkin. Perinteinen munakello, puhelimen ajastin tai mikä tahansa intervalliajastin toiminee myös hyvin.


No niin, haastan sinut! Valitse to do -listallasi pitkään roikkunut tehtävä ja nappaa ajastin päälle. Kuinka monessa pomodorossa saatkaan homman valmiiksi, jos nyt aloitat?

TallennaTallenna

KUN SEN OIKEIN OIVALTAA | Unelmahommissa

Entäpä jos tekisit työksesi sitä, mistä oikeasti pidät?

Tämä kysymys on kantava ajatus koko Unelmahommissa-kirjassa. Luin kirjan BookBeatista pian sen ilmestymisen jälkeen alkukesästä. Suorastaan ahmin sen. Vaikutuin.

Noin viikko sitten otin taas käyttöön BookBeatin. Huomasin, että Unelmahommissa oli julkaistu myös äänikirjana. Kuuntelin, jälleen ahmien. Vaikutuin lisää. (Vaikkakin hieman petyin, ettei kirja ollut naisten itsensä lukema.)

Näiden lukukertojen välillä oli vajaa puoli vuotta. Ensimmäisellä lukukerralla tärkeä ajatus alkoi kyteä mielessäni. Toisella kerralla se leimahti. Oivallus.

Minä voin tehdä työkseni mitä haluan, eikä minun tarvitse selittää sitä kenellekään. 

Yllättävän usein joudun vastaamaan kysymyksiin töistäni: ”Niin siis mitä sä teet työksesi? Missä sä oot nyt töissä?” Jopa hyville ystävilleni joudun vastaamaan tähän kysymykseen. Näissä tilanteissa usein mietin, kuinka voisi vastata perinteisellä ammattinimikkeellä: opettaja, sairaanhoitaja, insinööri tai myymäläpäällikkö. Se olisi yksiselitteistä, helppoa.

Riippuu paljon vastaanottajasta, miten vastaan. Joillekin riittää lyhyt kuittaus viestintäalan yrittäjyydestä. Joillekin kerron vähän laajemmin, saatan ottaa jonkun ajankohtaisen esimerkkiprojektin. Usein vastaanottajasta huomaan, etten tule ymmärretyksi. Vihdoin olen oivaltanut, että ei tarvitsekaan.

Minä nautin töistäni. Se riittää.

Olen luonut itselleni turhaan tarpeen selittää töitäni, oikeuttaa ne. Työssäni ei ole rangaistuksen makua, vaan oikeasti pidän töistäni. On surullista, kuinka moni elää maanantain pelon ja perjantain helpotuksen kierteessä. Minä en halua elää niin.

Olen vastuussa itsestäni ja tuloistani, eikä se aina todellakaan ole helppoa. Valitsen silti mieluummin tämän kuin sen, että kolmasosan päivästäni kärsisin ja lopun aikaa miettisin, että kohta pitää taas lähteä töihin.

Se, että voin nukkua maanantaiaamuna yhdeksään tai pitää satunnaisen torstain vapaana, on tuntunut rikolliselta. Suuri osa ihmisistä ei niin voi tehdä, miksi minä saisin? Sitten käännän kolikon toisen puolen. Tällä osalla ihmisistä on monia asioita, joita minulla ei: palkalliset lomat, työterveyslääkäri, ylityökorvaus… Minä pidän vapaapäivän silloin, kun haluan. That’s it.

Tarve selittää ei ole tullut ainoastaan ulkopuolelta, vaan myös sisäisesti. Myös itseni on välillä ollut hankala käsittää sitä, että oikeasti voin tehdä tällaisia töitä.

Tämä on minun valintani. Minun ei tarvitse sopia ammattimuottiin. Saan tehdä monipuolisia töitä ihanien ihmisten kanssa. Vaihtelevia projekteja, pitkiä ja lyhyitä, yksin ja yhdessä. Eikä sille ole mitään yhtä termiä tai nimikettä.

Paitsi että on.

laura eveliina, laura pullinen, unelmahommissa, unelmahommissa kirja, sisältötoimisto pumpulikatu

Seuraavan kerran, kun joku kysyy töistäni, vastaus on selvä.

Unelmahommia. 


L U K U V I N K K I

Unelmahommissa
Satu Rämö & Hanne Valtari
2017, WSOY

Sisältää mainoslinkkejä.

TILAA PÄÄHÄN | Headspace-kokemuksia

Taannoisessa postauksessani levon merkityksestä (klik!) mainitsin Headspace-sovelluksen, josta on vouhotettu viimeisen vuoden ajan paljon. Elämäni on tällä hetkellä aikamoista hälinää. Kalenteri on pullollaan ihania juttuja, mutta välillä tuntuu, että henkinen kovalevy piippaa reboottauksen tarvetta. Päätin siis vihdoin ottaa sovelluksen käyttöön ja raportoida Headspace-kokemuksia.

Headspace tarjoaa kymmenen päivän basics-startin ilmaiseksi. Jostain syystä luulin, että harjoitteet olisivat eri mittaisia tai että ne pitensivät kymmenen päivän aikana, mutta pian valkeni, että pituuden olisi saanut itse päättää joko kolme, viisi tai kymmenen minuuttia. Tein siis tunnollisesti koko kymmenpäiväisen startin kolmen minuutin harjoitteilla.

Kirjoittelin fiiliksiäni ohjelmasta ylös päivittäin. Päiväkirjan jälkeen yleisiä fiiliksiä sovelluksesta ja miten ajattelin käyttää sitä jatkossa.

headspace-kokemuksia

MEDITAATIOPÄIVÄKIRJAT

torstai 19.10.

Heräsin siihen, että aivoni raksuttivat jo täysillä päivän hommia – niitä kivoja ja niitä stressaavia. Makasin sängyssä ja hetken mielijohteesta otin sovelluksen käyttöön.

Kymmenen päivän basics-ohjelma alkaa aivan meditaation perusteita. Ensimmäinen harjoite keski kolme minuuttia. Jokaisella on kolme minuuttia ennen päivän töitä!

Harjoitus tuntui luontevalta. Tulin tietoiseksi hengittämisestäni ja koko kehostani. Mieli lähti kyllä laukalle – miksi teen näin, tuntuuko tämä nyt oikealta, miltä tämän pitäisi tuntua, onko tässä mitään järkeä? Näihin ajatuksiin sovellus antoi vastauksen – anna itsellesi anteeksi, jos heti ensimmäisellä kerralla keskittyminen ei onnistu. Siihen kyllä kasvaa.

Myöhemmin päivällä otin impulsiivisesti askeleen yhtä projektia kohti, jonka tekemisestä olen haaveillut. Headspacen ansiota? Mene ja tiedä.

perjantai 20.10.

Olen laittanut sovellukseen muistutuksen arkiaamuiksi, viisi minuuttia herätykseni jälkeen. Teen toisen harjoituksen heti herättyäni.

Keskittyminen on hankalaa, hankalampaa kuin eilen. Aivoissa raksuttaa, vaikka yritän keskittyä hengitykseen. Yritänkö liikaa?

Vaikka aivot käyvät liiankin kovalla, kropassa tuntuu erilaiselta tuon kolmen minuutin jälkeen. Raukealta, mutta energiseltä.

lauantai 21.10.

Herään vasta kymmenen jälkeen, enkä muistanut tehdä harjoitusta heti herättyäni. Teen harjoituksen puoliltapäivin.

Edellisiltana oli nuorkauppakamarin kokous ja juhlat (tulin valituksi sihteeriksi vuodelle 2018!), olin sängyssä vasta kahden maissa. Vältin darran, mutta olin jo aiemmin päättänyt pitää täysin vapaan päivän: mahdollisimman vähän puhelinta, ei ollenkaan läppärin avaamista.

Keskittyminen harjoitukseen oli helpompaa, mieli pysyi paremmin hetkessä. Harjoituksen jälkeen olo kropassa oli taas raukea.

Usein vapaapäivinäkin, varsinkin tällaisina kun olen itsekseni koko päivän, nousee jossain kohtaa stressi ja ahdistus – pitäisi tehdä jotain järkevää. Nyt sitä tunnetta ei tullut.

sunnuntai 22.10.

Tänään muistan tehdä harjoituksen heti herättyäni. Takana on hyvin nukuttu yö ja harjoitus tuntuu erityisen hyvältä. Mieli ja kroppa pysyvät messissä. Uskomaton tuo kolmeminuuttinen. Miten niin lyhyessä ajassa saa mielen ja pään jollain tavalla kokoon?

maanantai 23.10. ja tiistai 24.10.

Kumpanakin aamuna herään kellonsoittoon ja ensimmäinen kirkkaampi ajatukseni on, että on aika tehdä päivän Headspace-harjoitus.

Mahtavaa! Olen nimittäin opetellut itselleni sellaisen hölmön tavan, että sängyssä saa lorvia herätyskellon soiton jälkeen, kunhan tekee jotain järkevää – lukee sähköpostit, päivän lehden ja instantwitterinjodelinsnäpin… Ei todellakaan hyvä tapa aloittaa aamu informaatioähkyllä.

Taas tuntuu siltä, että sekä mieli että kroppa pysyvät mukana koko kolmeminuuttisen. Ehkä juuri tästä syystä harjoitukset suositellaan tehtäväksi heti aamuisin. Pää ei ole vielä ihan tupaten täynnä ajatuksia ja infoa, ruuhkaa.

keskiviikko 25.10.

Väsyttää. Teen tunnollisesti kolmeminuuttiseni herättyäni, mutta tuntuu kuin olisin nukkunut harjoituksen ohi. Ehkä se kuitenkin jollain tasolla vaikutti?

torstai 26.10.

Poikkeuksena aiemmista arkiaamuista, teen harjoituksen vasta aamiaisen jälkeen. Toisin sanoen vasta, kun olen jo saanut ensimmäiset ärsykkeet somesta ja lukenut päivän lehden. Keskittyminen meditointihetkeen ei ole paras mahdollinen. Jos harjoitusta ei tee heti herättyään, ehkä parempi hetki olisi sitten vasta iltapäivällä, kun aivot todella tarvitsevat reboottausta?

perjantai 27.10.

Jälleen poikkeuksellinen Headspace-hetki, sillä olen hotellissa äitini kanssa. Äidin aamurutiineihin mediointi on kuulunut jo varmaan parin vuoden ajan, joten hän ei ihmettele kolmeminuuttistani.

Silti se, että ei ole huoneessa yksin, vaikuttaa harjoitukseen keskittymiseen. Huomaan olevani paljon tietoisempi ympäristöstäni ja keskittyminen on hankalampaa.

lauantai 28.10.

Heräilen aamupäivällä ja naputtelen työjuttuja pari tuntia. Tämän siitä saa, kun yrittäjänä pitää arkena vapaata. Teen harjoituksen vasta iltapäivällä ennen illan menoja. Kuten torstaina veikkailin, oli palkitsevampaa tehdä harjoitus reippaasti myöhemmin, jos sitä ei heti herättyään tee.

headspace-kokemuksia

HEADSPACE-KOKEMUKSIA JA FIILIKSIÄ

  • Meditoinnin hyödyt ovat monipuolisia ja monissa tapauksissa kiistattomia. En lähde niitä tässä luettelemaan, voitte lukea niistä vaikka tästä Kuntoplussan listauksesta.
  • Yleisfiilis kymmenen päivän testijaksosta on hyvä. Lähinnä kysyn itseltäni, miksen ole ottanut tätä käyttöön aiemmin?
  • Valtavia muutoksia hyvinvoinnissani en tässä ajassa vielä huomannut. Kuitenkin huomasin tietynlaisen rauhan lisääntyneen erityisesti työpäiviini. Priorisointi on tuntunut helpommalta ja pienet muutokset päivien aikana eivät ole enää tuntuneet siltä, että kaikki menisi niistä uusiksi. Työpäivän jälkeen illalla olen edelleen melko levoton, joten voisin kokeilla meditaatiohetkeä myös illansuuhun.
  • Otin sovelluksen ilmoitukset käyttöön. Saan varmuuden vuoksi muistutuksen joka aamu hetki normaalin herätysaikani jälkeen. Yhtenäkään aamuna en muikkaria varsinaisesti tarvinnut. En kuitenkaan ottanut ilmoituksia pois päältä, sillä pitkin päivää sovellus antoi pari ilmoitusta, jotka muistuttivat hengähtämisen tarpeesta. Tykkäsin, vaikka yleensä kaikki notifikaatiot saavat minut hermostumaan ja ne on kaikista sovelluksista pois päältä.
  • Vielä en maksanut Headspacen vuositilausta. Sen kokonaishinta on hieman alle satasen. Päätin jatkaa päivittäistä meditointia sovelluksen avulla, sillä joka päivä se tarjoaa yhden vaihtuvan harjoitteen. Luvassa saattaa olla myöhemminkin Headspace-kokemuksia!
  • Testijakso sai minut pohtimaan hyvinvoinnin suorittamista. Oliko tämä suorittamista? Suoritinko vai hyödyinkö kokeilusta oikeasti? Vai kumpaakin? Missä menee suorittamisen ja rutiinin raja?

LEPO EI OO KIROSANA | 5 x Lisää lepoa arkeen

”Mitä kuuluu?”
”No mitäs tässä, tosi hyvää, mut kauhee kiire! Siis ihan positiivinen kiire, paljon kivoja juttuja!”
”Joo, ihan sama juttu. Nää viikot vaan kuluu hujauksessa!”

Kuulostaako tutulta? Minulle ainakin.

Jooga, mindfulness ja rentoutuminen ovat viitoittaneet tietä, joka todellakin on hektisessä maailmassamme terveellinen. Trendiennusteissakin nukkuminen ja lepo nousevat seuraavaksi jutuksi. Hyvä niin.

Kaikilla tuntuu olevan kiire. Kiire töihin, kiire salille, kiire lomalle. Kiire elää. Kiireisyydestä on tullut tärkeyden merkki. Jos sinulla on kiire, olet tärkeä. Syyllistyn tähän itsekin ja todellakin, koen sen nimenomaan syyllistymiseksi. Siinä vaiheessa, kun on niin kiire, ettei ehdi laittaa kaverille synttärionnitteluviestiä tai sanoo puolisolle päivän aikana vain hyvää yötä ja huomenta, löytyy syyllinen peilistä.

Huomaan, että olen alkanut kavahtaa niitä ihmisiä, jotka kertovat kuinka he tekevät 14-tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa. Kun kuulen tällaisesta, ensimmäiset ajatukseni ovat, kuinka tehottomasti hän aikansa käyttää ja kuinka väsynyt ja turhautunut elämäänsä hän mahtaa olla. On surullista, kuinka yhteiskuntamme ihannoi tällaisia tarinoita. Ahkeruus on hyve ja kova työ palkitaan, olen tietenkin näistä samaa mieltä. Mutta menestys, mitä se kenellekin tarkoittaa, ei saa tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella.

The time to relax is when you don’t have to for it.

Tämä on uusi suosikkisanontani. Ja sitä myös pyrin parhaalla mahdollisella tavalla noudattamaan. Kuluneen vuoden aikana olen pari kertaa ollut aika lähellä loppuunpalamista. Liian kova vauhti ja liian vähän sitä todellista lepoa. Näistä tilanteista oppineena olen pyrkinyt lisäämään arkeeni lepohetkiä.

Pienillä teoilla sinäkin voit lisätä lepoa arkipäivääsi. Ja ehkä seuraavalla kerralla kun sinulta kysytään mitä kuuluu, voit vastata jotain muuta, kuin ainaisesta kiireestä.

lepo, levon merkitys, lauraeveliina.com, laura pullinen, lisää lepoa arkeen

5+1 LISÄÄ LEPOA ARKEEN
Älä häiritse –tila

Kuten Päivä kanssani -postauksessa mainitsinkin, laitan yleensä viimeistään iltakuuden maissa puhelimeni Älä häiritse -tilaan, jolloin kaikki ilmoitukset vaimenevat. Vain tärkeät puhelut tulevat silloin läpi.

Pelkästään tämä on tehnyt paljon. Päätän itse, milloin minut tavoittaa. Päätös siitä, että minun ei tarvitse olla tavoitettavissa koko ajan, on helpottava ja auttaa rentoutumaan.

Kahvitauko

Paino sanalla tauko. Liian usein tekee niin, että pitää ”kahvitauon” – eli kaataa itselleen kupin kahvia ja palaa töiden ääreen. Tai vaihtoehtoisesti kaataa kahvin ja palaa koneen äärelle selaamaan uutisia, blogeja ja somea. Todellisuudessa mieli ei saa tarpeellista hetkeään, kun ärsykkeiden määrä pysyy suhteellisen samana.

Parasta on, jos kahvitauon voi jakaa jonkun muun kanssa. Yhteinen kahvihetki kollegan kanssa tai vaikka puhelimessa ystävän kanssa jutellen antaa tarpeellisen rentoutumishetken mielelle, samalla energiaa ja luovuutta päivään lisäten.

Hanki harrastus

Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta, että kannustan hankkimaan hektiseen elämäntilanteeseen vielä harrastuksen, mutta trust me, se kannattaa. Lisäisin tähän vielä mielelläni, että hanki luova harrastus. Jokin puuha, joka virittää aivosi sellaisille taajuuksille, joille ne eivät arjessa muuten altistuisi.

Minulle parhaiten toimivat harrastukset, jotka voi kalenteroida ja joissa on tietynlainen sosiaalinen paine, toisin sanoen ryhmä. Ilmoittauduin tänä syksynä kahdelle kansalaisopiston kurssille, lauluryhmään ja luovan kirjoittamisen ryhmään. Mietin hetken, mahtuuko kalenteriini tosiaan kaksi kiinteää harrastusta viikossa. Onneksi päätin, että mahtuu. Nuo harrastukset ovat viikon kohokohtiani. Ne haastavat minua eri tavoin ja antavat energiaa. Se nimenomaan on harrastuksen tarkoitus.

lepo, levon merkitys, lisää lepoa arkeen, laura pullinen

Naura ja nauti

Mikään ei tuo energiaa päivään samalla tavalla kuin kunnon naurut. Nauraminen, kuten tiedämme, ilmaisee yleensä positiivisia tunteita. Nauraminen on terveydenkin kannalta merkityksellistä: se laukaisee jännitystiloja, lisää mielihyvähormonin tuotantoa ja jopa laskee verenpainetta.

Voisin omistaa nauramiselle ihan oman postauksensa, niin paljon saan kuulla omasta noidannaurustani.

Siispä, naura aina kun voit. Ja ennen kaikkea, opettele nauramaan itsellesi.

Totaalinollaus

Faktahan on, että totaalinen nollaus on paikallaan aika ajoin. Pyri siis pitämään vähintään yksi päivä viikossa niin, ettet ajattelisikaan työasioita. Ei ole hienoa sanoa, että ei ole pitänyt vapaapäivää vaikkapa kuukauteen.

Olen viime aikoina onnistunut pitämään viikossa vähintään yhden päivän, kun en ajattelekaan töitä. Useimmiten onneksi pystyn pitämään jopa koko viikonlopun niin. Tähän on auttanut paljon toimiston hankkiminen. Työajatukset pysyvät siellä.

Pidemmillä lomilla on oma tärkeä merkityksensä. Yrittäjänä loman pitäminen, ainakin niinä perinteisinä loma-aikoina, saattaa olla haastavaa. Minulla on esimerkiksi sellaisia asiakkaita, joiden avuksi voin nimenomaan olla silloin, kun omat työntekijät ovat lomalla.

Lomaa kuitenkin on pakko ottaa. Koska työ liikkuu koko ajan mukanani, haluan lomillani lähteä ulkomaille, jossa ihan käytännön syistä en ole nettiyhteyden päässä koko ajan.

+ Headspace

Et varmaankaan ole välttynyt kuulemasta Headspace-sovelluksesta? Headspace on meditaatiosovellus, jonka kanssa voi meditoida päivittäin eri mittaisia sessioita.

En ole itse vielä kokeillut appia, vaikka olenkin sovelluksen puhelimeeni jo ladannut. Tiedättehän, aloittaminen on aina se vaikein asia.

Sovelluksella on miljoonia käyttäjiä ympäri maailmaa, ja monet ovat raportoineet sen tuomista hyödyistä arkeen. Keskittyminen on syvempää, tunteet ovat helpommin käsiteltävissä ja tieto tuntuu virtaavan aivolohkolta toiselle. Kuulostaa aika hyvältä?

 

Rentouttavaa viikonloppua,
muista levätä – oikeasti.

 


Kuvat: Milla Grönman

IT MEANS TREASURE – Aarre by Aarrekid

Tätä on toivottu ja odotettu vuosien ajan. Aarrekidin naistenvaatemallistoa AARRE by Aarrekid.

aarre by Aarrekid, aarrekidin naistenvaatteet, aarrekid naistenvaatemallisto
Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Oma taipaleeni Aarrekidin kanssa alkoi vuonna 2012. Olin AMK-aikoina mukana projektissa, jossa Metropolian vaatetusalan opiskelijat suunnittelivat merkille malliston, joka esiteltiin Pariisin PlayTime-messuilla. Vähänpä tiesin, mihin tuo viiden opintopisteen projekti veisi.

Projektin jälkeen keväällä 2013 minut palkattiin silloin vielä kovin pienen lastenvaatebrändin leipiin. Ensimmäinen työsopimus taisi olla kolme tuntia viikossa. Itse asiassa ensimmäinen mallisto, jonka markkinoinnissa olin alusta loppuun mukana, oli Rooster, joka on nostettu tänä syksynä uudelleen valikoimaan päivitetyllä värimaailmalla. Siitä työmäärä kasvoi ja vuoden kuluttua teinkin jo kokopäiväisesti markkinointikoordinaattorin hommia.

aarre by Aarrekid, aarrekidin naistenvaatteet, aarrekid naistenvaatemallisto

Missään työpaikassa aiemmin en ollut kokenut samanlaista luottamusta ja vapautta. Sain testata, ideoida ja toteuttaa. Samalla vuodet Aarrekidillä opettivat markkinoinnista, viestinnästä ja yrittäjyydestä enemmän kuin mikään koulu tai kurssi ikinä. Olen todistanut duurit ja mollit, ylä- ja alamäet.

Olen äärettömän onnellinen, että saan jatkaa Aarrekid-matkaa myös yrittäjänä. Aarrekidillä on aivan erityinen paikka sydämessäni. Näiden hommien tekeminen ei tunnu oikeastaan edes työltä, vaan pikemminkin inspiroivalta välipalalta. Parasta on, että Aarrekid on tuntunut vetävän puoleensa hyviä tyyppejä,  niin firman sisällä kuin yhteistyökumppanienkin puolesta.

Uusien omistajien myötä brändi on ottanut älyttömiä harppauksia kuluneen vuoden aikana – enkä edes aloita kaikesta siitä, mitä on tulossa. Yksi suuri harppaus otetaan huomenna perjantaina, kun naistenvaatemallisto AARRE by Aarrekid näkee päivänvalon verkkokaupassa. On mieletöntä laittaa ylleen vaatteen, jonka koko tarinan suunnittelusta verkkokauppaan tuntee sillä tasolla, että tietää kuka mitäkin on missäkin vaiheessa tehnyt.

aarre by Aarrekid, aarrekidin naistenvaatteet, aarrekid naistenvaatemallisto

Ennustan, että tulen asumaan tässä Bubble-takissa koko talven.

AARRE-naistenvaatemallisto saatavilla 8. syyskuuta 2017 alkaen.


Postauksen linkit ovat mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission.

LAINSUOJATTOMANA

Tänään vietetään Yrittäjän päivää ja tämä yrittäjä on sen viettänyt töissä, missäs muuallakaan. Tällä viikolla toimistorutiineja piristämässä ovat Lainsuojattomat-festarin somehommat.

 

Meistä freelancereista sanotaan usein, että olemme nykypäivän lainsuojattomia. Niinhän se on, sekä hyvässä että pahassa. Ei ole työterveyslääkäriä, ei sairaspäivärahaa, lomarahoista nyt puhumattakaan. Ei ylityökorvausta, ei palkanlaskijaa, ei työttömyysturvaa.

Mutta meillä on vapaus.

Vapaus rakentaa oma työnkuva, vapaus toteuttaa itseään. Ei ole ärsyttävää pomoa tai nipottavaa työkaveria kertomassa, miten hommat pitäisi hoitaa. Kellokorttia ei tarvitse leimata, maanantaiaamun voi ottaa vapaaksi vailla huolta siitä, että joku ajattelisi sen olevan itseaiheutettua pahoinvointia.

laura pullinen lainsuojattomat lauraeveliina.com

laura pullinen lainsuojattomat pori

laura pullinen lainsuojattomat lauraeveliina.com

Voin tehdä työni käytännössä mistä vain, kunhan minulla on läppäri ja puhelin – hätätilanteessa vain toinen näistä riittää. Yksi suurimmista haaveistani onkin, että voisin viettää pimeän vuodenajan, erityisesti masentavan maaliskuun, jossain valoisassa ja lämpimässä. Ei muuten tarvitsisi kysyä tähän pomolta lupaa (pankkitililtä ehkä kylläkin).

mekko H&M / takki Burberry (vintage) / huivi Acne / lenkkarit New Balance

Vaikeina päivinä sitä miettii, kuinka helppoa olisikaan taas olla työntekijän asemassa. Palkka kilahtaisi tiettynä päivänä tilille, tasaisena, ennakoitavana. Ja jos ei kilahtaisi, voisi nostaa kunnon metelin. Sairaslomapäivistä saisi korvauksen. Lomalla joku muu hoitaisi työni.

Tällä hetkellä tuntuu vaikealta ajatukselta, että luopuisin yrittäjäarjen vapaudesta. Vaikka työntekijärooli takaisi minulle turvatun talouden ja palkalliset lomat, en vaihtaisi siihen monipuolista ja aaltoilevaa arkeani. Riippumattomuus antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni niin töissä kuin vapaallakin.

Lainsuojattomuus best,
kuten nykyisin asia on tapana ilmaista.

 


Kuvat on otettu tänään tiistaina Lainsuojattomat-festarin Kaupunkipiknikiltä. Aurinko helli lounasväkeä, jota oli saapunut paikalle runsaasti.

Huikea australialainen katutaiteilija Corey Pickett ja Gorillapoliisit naurattivat yleisöä. Coreyn voi bongata Käviksellä koko viikon, suosittelen pitämään silmät auki! Irakilainen kasvisruokabuffet oli niin herkullinen, että kotimatka saattaa kulkea tänään kirjaston keittokirjahyllyn kautta Lähi-Idän makumaailma mielessä.

Laikkarit muuten jatkuvat vielä sunnuntaihin saakka, joten tsekatkaa ohjelmisto täällä!

 

Kuvat: Milla Grönman

TERVEISET PUMPULIKADULTA

Sivulauseesta. Siitä se ajatus lähti. Ensin oli idea työhuoneen jakamisesta. Pari viikon kulutta olikin jo yhteiset somekanavat ja aluillaan olevia projekteja. sisältötoimisto pumpulikatu laura pullinen milla grönman

Seuraava askel yrittäjän taipaleella on siis otettu. Työtila on siirtynyt kotisohvalta, kirjastosta ja kahviloista omaan suloiseen toimistoon. Kuudentoista neliön viihtyisä työhuone löytyi Porin Puuvillatehtaan vanhasta pääkonttorista.

sisältötoimisto pumpulikatu laura pullinen milla grönman

Ja mikä parasta, yhdessä toimiston kanssa sain työkaverin! Jaan työhuoneeni ihanan valokuvaaja-vloggaaja-multitaltentti-Millan kanssa.

Samaan aikaan, kun mielelläni olen puhunut siitä, että ihan mahtavaa, kun töitä voi tehdä missä vaan, olen kuitenkin kaivannut jotain kiinteää ja konkreettista. Luulin, että tämä konkretia toteutuisi toimiston seinissä, omassa työpisteessä ja kahvinkeittimessä, eväsrasioissa ja väärään paikkaan unohtuneissa latureissa. Ei. Itse asiassa se mitä olin koko ajan kaivannut olikin työkaveri.

Täydennämme Millan kanssa toisiamme naurettavan hyvin. Olemme kiinnostuneita monista samoista asioista ja samankaltaisista työprojekteista, mutta lähestymme niitä eri kulmista. Jaamme samanlaisen ajatusmaailman, mutta olemme luonteiltamme tarpeeksi erilaisia. Tiedättehän, yleensä eniten ristiriistoja tuppaa tulemaan sen liian samanlaisen tyypin kanssa.

sisältötoimisto pumpulikatu laura pullinen milla grönman

Ja niin syntyi Sisältötoimisto Pumpulikatu. Vaivattomasti, ilman kivunlievitystä.

Pumpulikadulla viikko alkaa yhteisellä brunssilla. Perjantaisin asetetaan seuraavan viikon tavoitteet, tehdään suunnitelmia ja luodaan jotain uutta. Ja vaihdetaan huonekalujen paikkoja. Pannussa on aina kahvia ja pöydällä kukkia. Erittäin jees.

Onneksi kumpikaan meistä ei kestä täyttä hiljaisuutta. Siksi toimistolla soikin aina musiikki – jonka päälle vielä kumpikin yleensä laulaa. Kurkkaa Spotify-listamme: