Jouluisia välähdyksiä New Yorkista

Otimme varaslähdön jouluun ja singahdimme mieheni kanssa viikoksi New Yorkiin. Reissu ei ole kummankaan ensimmäinen täällä, joten olemme jälleen voineet välttää perusturistihommat – ne on jo tehty. Olemme seikkaileet Manhattanilla, kiertäneet SoHon putiikeissa, fiilistelleet MoMA:ssa ja vähän tunteilleet 9/11 Memorial -museossa. Yleisesti nauttineet kaupungin sykkeestä ja holiday spiritistä.

IKUINEN MATKAKUUME | Viiden etäisyyden matkakohteet

Moni varmaan miettii nyt, minne matkustaa keväällä tai kesällä. Matkakuume on tarttuva tauti pahinta sorttia. Minulle parhainta rentoutumista on totaalinen irtiotto – kun työt ovat aina mukana, on parasta lähteä relaamaan muihin maisemiin.

Matkan ei aina tarvitse olla pitkä eikä suuntautua tuhansien kilometrien päähän. Matkailun, varsinkin lentomatkailun, ekologisuudesta puhutaan jatkuvasti. Ellei ihmiskuntamme piakkoin keksi muuta kätevää tapaa matkustaa mannerten välillä, on ihmisten yksinkertaisesti pakko vähentää lentämistä. Mikromatkailu-trendi alkaa jo näkyä ja ennustankin, että mikro- ja lähimatkailu tulee olemaan iso juttu lähivuosina.

Epäekologista ja kuormittavaa, mutta ah-niin-ihanaa. Heittämällä yksi parhaita fiiliksiä on, kun saa heitettyä lentokentällä kamat ruumaan ja tallustaa turvatarkastuksen läpi. Matka on vielä alussa. Miltä portilta se lähtikään? Koska alkaa boarding? Lasi skumppaa, instakuvat passin kanssa. Onko jollain purkkaa? Koska se lento olikaan perillä, onko siellä aikaero? Matkalukemista kioskilta, vesipullon täyttö. Miksi nämä ihmiset jo jonottaa portilla? Meidän ei ainakaan tarvitse pitää mitään kiirettä. Ja silti mennään.

Tässä omat vinkkini viidelle etäisyydelle.

TAMPERE, SUOMI

Näin porilaisen näkökulmasta Tampere on ollut se lähin isompi kaupunki, jonne on lähdetty päivän shoppailureissuille. Hämeenkatua on tullut koluttua edestakas. Kaupunki itsessään ei meikäläiseen ole koskaan jättänyt suurempaa tunnetta. Päinvastoin, olen kokenut Tampereen tylsän tasaiseksi asemakaupungiksi, vähän juntiksi.

En tiedä olenko se minä vai Tampere, mutta jokaisen visiitin jälkeen olen alkanut pitää kaupungista yhä enemmän! Se on kotoisa ja monesta suunnasta katsottuna helposti saavutettavissa.

Syöminen on reissujen kohokohta. Tampereen ravintolakenttä on vähintään mielenkiintoinen. Viihtyisiä ravintoloita tuntuu löytyvän vähän joka kulmalta. Tampere on lähtenyt Turun viitoittamalle tie pois ketjuravintolakortteleista – hyvä niin.  Viimeisimmällä reissulla testasin kehutut Kauppahallin 4 Vuodenaikaa sekä Pikkubistro Kattilan. Seuraavalla reissulla en aio jättää väliin Ravinteli Berthaa. 

Teatterikaupunkina Tampere on tietenkin tunnettu ja itsekin viime visiitilläni koin teatterielämyksen Tampereen teatterissa. Klassikkokappale Huojuva talo oli tuotu nykypäivään ja Anna-Maija Tuokon uskomaton roolisuoritus veti hiljaiseksi päiväkausiksi.

Shoppailukierroksella kannattaa jättää Koskikeskus väliin ja suunnata Hämeenkadun tuntumaan. Farkkukauppa INCH” on jo vakiinnuttanut asemansa kaupungin parhaimmistossa. Aleksis Kiven kadulla sijaitsevasta Seelestä ekotietoinen löytää garderobiinsa täydennystä ja samalta kadulta Sisustusliike Domdomista voi löytää kodin sisustukseen freesausta.

TALLINNA, VIRO

Tuttu ja turvallinen, lonkeronhajuinen halvan viinan Etelä-Helsinki. Ei todellakaan, vaan  mielenkiintoinen ja uudistuva keskieurooppalaishenkinen kasvava metropoli.

Tuttua ja turvallistakin toki on ja siksi Tallinnan-reissussa rentoutuminen on taattu. Etäisyydet ovat pieniä ja kaupunki tuttu, joten uusienkaan kohteiden etsiminen ei tunnu riskiltä. Pakollinen Viru-keskus on nopeasti koluttu, joten voi suosiolla ottaa katseen kohti mielenkiintoisempia kohteita, Kalamajaa ja Telliskiveä. Vanha kaupunki on tietenkin tunnelmallinen must-kohde, jonka läpi on vähintään kerran pakko kävellä ja hihitellä katujen nimille (Kohtu, hihihi). 

Taannoisella reissulla suosikkimuijieni kanssa sain painavan vastuun harteilleni – illallispaikan löytäminen ja varaaminen. Voin muuten kertoa, että kuusihenkiselle kanalaumalle, jolla jokaisella on piilevä tai vähemmän piilevä, henkinen tai fyysinen ruokavamma, sopivan ravintolan löytäminen on haaste.  Mutta vielä mitä! Käytännössä edessäni oli valinnan vaikeus eikä ongelma.

Shoppailuun Tallinnassa on paremmat mahdollisuudet kuin Helsingissä, varsinkin jos ketjuliikkeistä puhutaan. Itse harvemmin löydän Stradivariuksesta tai Bershkasta mitään, omat ketjuliikesuosikkini Tallinnassa ovat Reserved ja tietty River Island. Jostain syystä myös Viru-keskuksen Zara usein tarjoilee löytöjä Helsingin liikkeitä paremmin. Kalamajan putiikeista voi tehdä sitä vastoin vähän erityisempiä löytöjä.

Kuten on jo aiemmin olen todennut, olen nykyisin aika kehno (=harkitseva) shoppailija,  joten nämä ketjuliikkeet eivät hirveästi enää minua innosta. Siksi Tallinnan-reissujen ostokset keskittyvät minulla usein ruokakauppaan. Ruokakaupat ovat muutenkin aina ulkomaanreissujen kohokohtia ja ostoskassiin päätyy aina tiettyjä juttuja. Tallinnasta ainakin must leibää ja mausteita. Alkohyllyiltä usein tarttuu mukaan giniä tai jotain spesiaalimpia kuohuvia, viinitonkkia ja siiderilavoja harvemmin jaksan enää kuljettaa.

PRAHA, TSEKKI

Prahaan haikailen takaisin tasaisin väliajoin. Olen vieraillut kaupungissa kerran, mutta se jätti lähtemättömän vaikutuksen. Esimerkiksi Norwegian lentää Prahaan suorastaan itkettävän edullisesti, hotellimajoituksetkin ovat hieman edullisempia kuin koti-Somessa.

Must-jutut ulkomaanreissuilla:
– hyvä ruoka ja mielenkiintoiset ravintolat – plussaa tietty edullisuudesta!
– pari valittua turistikohdetta
– ainakin yksi museo, mielellään modernia taidetta
yleinen hyvä fiilis

Praha täyttää kaikki nämä odotukset ja monessa kohdassa jopa ylittää ne!

Prahaan reissaajalle suosittelen tsekkaamaan ainakin Ambiente Groupin ravintolat. Ne ovat tunnettuja korkeasta laadustaan ja näin suomalaisesta näkökulmasta edullisesta hinnasta. Hinnat ovat siis hieman Prahan yleistä tasoa korkeammat. Reissulla jäi eniten harmittamaan se, että en tajunnut varata pöytää Ambienten Cestr-ravintolasta. Ei nimittäin ollut toivoakaan päästä sinne edes torstain alkuillasta ilman varausta. Nälissään ei kyllä todellakaan tarvinnut olla, ei lounaalla eikä illallisaikaan. Ravintoloista erityisesti mieleen jäivät Lokál, Bistro Sisters sekä Café Kampus.

Praha itsessään on jo yksi iso turistinähtävyys. Yleensä en innostu näköalapaikoista, mutta Vanhankaupungin aukiolla sijaitsevan, astronomisesta kellosta tunnetun raatihuoneen torni oli kyllä käymisen arvoinen. Aukion toiselta puolelta bongasimme GOAP:n, eli Gallery of Art Praguen – museon, jossa on esillä muun muassa Salvador Dalía sekä Andy Warholia.

Ketjuliikeshoppailuun Prahassa oli hyvät mahdollisuudet, tosin esimerkiksi Topshopin valikoima oli mielestäni jotenkin erikoinen – lienee maakohtaisia eroja. Prahassa oli myös paljon ihania pikkuputiikkeja, joista saattoi tehdä erityisempiä löytöjä. Kaltaisilleni aikakausilehtifriikeille suosittelen nappaamaan ostoskoriin Soffa-nimisen lehden!

NEW YORK, USA

Tämä kaupunki ei esittelyjä kaipaa. Mietin ensin, että laitanko tätä edes koko listalle, niin itsestäänselvä tämä on. The Center of the Universe. The Big Apple. New York.  Suosikkikaupunkini koko maailmassa.

Ensimmäisen kerran pääsin vierailemaan tässä sanoinkuvailemattomassa kaupungissa syksyllä 2009 äitini kanssa. En tule ikinä unohtamaan sitä fiilistä, kun ensimmäisenä aamuna heräsin hotellin lakanoista ja katsoin ulos. Hotellihuoneen ikkuna oli 7th Avenuen ja about 55th Streetin kulmassa. New York!

Tämän jälkeen olen päässyt New Yorkiin kahdesti eli järjestyksessään neljäs Nycin reissu odottaa. Kolme päivää lähtöön! Toinen reissu oli vuonna 2011, jolloin lähdin mieheni kanssa törsäämään yo-lahjarahoja. Olemme nauraneet jälkikäteen, että silloin todellakin törsättiin. Vielä kotona asuvilla, vasta lakitetuilla ylioppilailla tuntui olevan loputtomasti dollareita taskuissa, valuutan kurssikin kun oli naurettavan edullinen kannaltamme. Kolmas reissu vuonna 2013 oli tietenkin ihan erityisellä tavalla mieleenpainuva, kun heinäkuisen helteisessä Central Parkissa vastasin myöntävästi kosintaan.

En edes tiedä, mistä aloittaisin listausta New Yorkin must-kohteista, joten mennään näillä, jotka ovat mielestäni ihan pakollisia kohteita ensi kertaa kaupungissa vierailevalle. Koko kaupunki on kuitenkin yksi iso nähtävyys, joten parhaat jutut näkee ja kokee vain haahuilemalla ympäriinsä (Starbucks-kahvi kädessä tietty).

MoMA. Suosikkimuseoni koko maailmassa, jossa olen vieraillut jokaisella Nycin reissullani. Sopii sekä klassikkoteosten (Picassot, Pollockit, Warholit…) bongaukseen että uusien tuttavuuksien etsimiseen. Tänä vuonna MoMAssa on historiansa ensimmäinen muotiaiheinen näyttely, jota odotan ihan hulluna!

Natural History Museum. Klassikko tämäkin! Täällä haluan päästä uudelleen käymään – viimeksi koko museo meni vähän ohi, kun muutamaa minuuttia aiemmin olin tuon jo mainitun kihlasormuksen sormeeni saanut…

Bergdorf Goodman & SAKS Fifth Avenue. Gossip Girl Moment! Rakastan tavarataloissa haahuilua. Nämä kaksi ovat Nycin ja ehkä koko maailman ikonisimpia, joten niissä on pakko vierailla joka reissu, vaikka budjetti ei valtavaan shoppailuun näissä tavarataloissa riitäkään. 5th Avenue on tietenkin ikoninen shoppailualue, mutta tietenkin aivan turvoksissa turisteista. Shoppailulle parempi alue on SoHo ja suunnaksi kananttaa ottaa Spring Streetin alue. Sieltä löytyy samat putiikit kuin 5th Avenuella, mutta pienemmällä tungoksella varustettuna.

HAVANNA, KUUBA

New Yorkille loistava kontrasti on kyllä Havana. Kuuban reissu tammikuussa 2013 on yksi erikoisimpia reissuja, joilla olen ollut. Reissumme oli kahden viikon mittainen. Ensimmäinen viikko vietettiin Kuuban pääkaupungissa Havannassa ja toinen viikko maattiin altaalla lomakohde Varaderossa.

Havanna oli sanalla sanoen käsittämätön paikka. Poliittinen historia näkyi rapistuneena kaupunkina, jossa kuitenkin vielä oli vanhan loiston henki. Wikipediasta stalkkasin, että kaupungin vanha osio oli kunnostettu 1980-luvulla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen oli valtava kolaus Kuuballe myös taloudellisesti, ja vasta Unescon maailmanperintökohteeksi nimetty Havanna rapistui käsiin.

Historiansa puolesta Havanna on mielenkiintoinen kohde ja niitä harvoja paikkoja, joissa oikeasti haluaa kuulla oppaan selostusta. Kuubalaiset olivat äärimmäisen ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei aina ollut, mutta verkkaisessa kulttuurissa suomalaista tehokkuutta arvostavalla pinna kyllä kiristyi helposti. Vaati siis hetken, että hitaaseen elämäntyyliin tottui. Toisaalta, se oli juuri sitä, mitä lomalta kaipasi.

Gourmet-tason ruokaelämyksiä on turha Kuubassa metsästää – niitä ei ole tarjolla, sillä raaka-aineita ei yksinkertaisesti ole. Missään ei Twix-patukka ole maistunut yhtä hyvältä, kuin kahden ja puolen euron hintaan Havannan lentokentältä ostettuna – tämä kertonee aika paljon ruuan laadusta. Rommi tosin ei tuottanut pettymystä, eikä siitä ollut pulaa. Reissun aikana tuli nautittua mojito ja daiquiri poikineen.

Kaiken ristiriitaisuuden keskellä Kuuba oli sykähdyttävä matkakohde. Suosittelenkin reissua maahan, mutta se kannattaa tehdä nyt. Maa on murroksessa Jenkkien purkaessa kauppasaartoa pala palalta. Vielä on mahdollisuus nähdä Kuuba tällaisena, kuin se nyt on – elävänä maamerkkinä lähihistoriasta.

Kuvat: Instagram / @laurapullinen 

 

IHAN KIVA KESÄKAUPUNKI – Matkailuvinkit Porissa

Pori on tosi kiva kesäkaupunki! Jep. Niin ovat kaikki muutkin Suomen 105 kaupunkia.

Lomailu tämän kesän osalta taisi olla tässä. Ranskan-reissu jäänee ainoaksi matkaksi ja tämän viikon olen työskennellyt rennosti lyhyttä työpäivää. Kun muut aloittavat lomansa juhannuksesta, alkaa minulla isompi työrupeama.

Töiden puolesta tämä kesä vietetään siis tiiviisti Porissa, joten seuraavien parin kuukauden ajan tulen varmasti kiertelemään kotikaupunkiani enemmän kuin ehkä minään muuna vuonna. Tai ainakin se on vakaa pyrkimykseni.

Viimeksi olen kirjoitellut tapahtumien näkökulmasta Porin kesälistaa vuonna 2015. Lista on oikein ajankohtainen edelleen, käy toki lukemassa! >> #TÄÄOMUPORI 

ELBAN VIINI-ILLAT Tätä ei kannata jättää ainoastaan kesän menolistalle. Café Elban upea omistaja Sara järjestää usemman kerran kuukaudessa viinitastingeja, joissa aina keskitytään tiettyyn rypäleeseen tai viinilajiin. Heinäkuussa luvassa näyttää olevan ainakin kuohuviini- ja shampanjaillat. Ei huono. Lisätietoja ainakin Elban Facebookissa. 

PORIN TORI Porissa puhutaan paljon siitä, että keskusta-alue tekisi kuolemaansa ja tori on nuupahtanut näky entisestään. Mutta tiedättekö, nämä ovat asioita, joihin voi vaikuttaa ihan omilla jaloillaan! Porin tori nousee eloon vain, jos siellä on asiakkaita. Ei ole hokkupokkus-temppuja.

Siksi aionkin kesällä käydä useammin fiilistelemässä ja myös jättämässä euroja torikauppiaille. Mansikat, porkkanat, torikahvit ja Ojalan lihapiirakat –  mä tulen! Jos allekirjoittanutta ei torilla näy, saa jättää kommenttia!

SUNNUNTAIKIRPPIS Porin torilla järjestetään myös sunnuntaikirppiksiä. Kirppispöydän hinta on muistaakseni vaatimaton vitonen, mutta se ei ole vielä löytänyt samanlaista paikkaa porilaisten sydämestä, kuin vaikka Hietsun kirppis Helsingissä. Menkää ihmiset, menkää! Lisätietoja Facebookissa.

UUDET RAVINTOLAT En malta olla palaamatta vielä tuohon väitteeseen Porin kuolevasta keskusta-alueesta. Minun silmissäni Porin ”vanha keskusta” hakee uutta muotoaan palvelukeskustana. Ketjuliikkeet ehkä pakenevat Puuvillaan, mutta kuka niitä jää kaipaamaan, kun tilalle syntyy ihania ravintoloita ja kahviloita. En pysy enää edes laskuissani kaikista uusista paikoista, jotka on ihan pakko kokea asap!

REPOSAARI & KALLO Tämä on häpeäpilkku porilaisessa identiteetissäni: Reposaaressa ja Meri-Porissa yleensäkin tulee käytyä aivan hävettävän harvoin. Siksi kesään täytyy sisällyttää ainakin yksi retkipäivä kohti merta. En ole nähnyt vielä uudistunutta Kallon Loistoakaan! Porin linjat alle ja kohti Merry Monkin herkkuja, kamera kaulaan ja Junnilaan. Saa kutsua kahville Räpsööseen.

AAMU-UINTI KIRVATSISSA Eräiden Jazz-kekkerien jatkojen jatkojen jatkot vietettiin auringossa paistattelevalla Kirjurinluodon uimarannalla. Aamuyö oli jo vaihtunut aamuksi, kun tallustelimme pitkin Rauman siltaa kohti uimarantaa.

JAZZ-SUNNUNTAI Pro tip: Jazzien parhaat bileet ovat paitsi ennen konserttien alkua keskiviikkona, myös vihoviimeisenä sunnuntaina. Kemutuspaineet ja pahimmat ördääjät ovat poissa. Mahdollisuudet edulliseen kaljoitteluun purettavissa teltoissa on suuri.

Edellisillä kohdilla saattaa olla yhteys keskenään.

HUIKEE Yyteri nyt kuuluu tietenkin jokaisen Pori-kävijän listalle. Tänä kesänä sinne kannattaa suunnata ehdottomasti uuden Seikkailupuisto Huikeen avautumisen myötä. Paketoin joululahjaksi miehelleni liput Huikeeseen, mutta vielä emme ole niitä ehtineet käyttää. Odotukset ovat korkealla, niin paljon hyvää olen Huikeesta kuullut!

PYÖRÄILY Kesä saattaa helposti lipsahtaa rappioelämän puolelle kaikkine kekkereineen ja piknikeineen. Onneksi Porissa on aivan mahtavat mahdollisuudet nähdä kaupunkia ja lähiseutua polkien. Saa jätskit ja rosee-lasilliset nollattua.

Oma suosikkireittini kulkee keskustasta Pinomäen ja Lattomeren kautta Ulvilaan. Jos energialevelit ovat kohdillaan, jatkuu matka vielä Ulvilasta Harjunpäähän ja Ruosniemen kautta kotiin. Useammassa tapauksessa reitti kulkee Ulvilan kirkon kautta kohti Kokemäenjoen rantaa. Reitillä pääsee fiilistelemään vanhaa koulumatkaani jokirantaa pitkin Väinölän koululle.

Tiesitkö muuten, että Porissa on Suomen ensimmäinen asemakaavassa vahvistettu kävelykatu? Kävis on tänä vuonna jo 40-vuotias!

Pitkiä aterioita ja somepaastoa – pala lomaa arkeen

Ah, mikä loma!

Vaikka teenkin työtä, josta saan päivittäin kicksejä, teki loma silti tehtävänsä. Reissun kohteena oli tällä kertaa Ranska, tarkemmin Lyon sekä ihana pikkukylä Montalieu.

Puhelimen galleria on täynnä tällaisia otoksia. Nämä vanhat kadut ja kapeat porttikongit ovat nähneet ja kuulleet niin paljon. Mielikuvitus lähtee helposti laukalle. Odotan VR-lasien tuomia mahdollisuuksia matkailuun. Mietipä, kun näillä satoja vuosia vanhoilla kaduilla voisi hetkeksi hypätä menneeseen todellisuuteen. Aika upeaa.

Ei negailua sen enempää, mutta sanotaanko niin, että reissussa tulin pari kertaa kaivanneeksi pohjoismaista tehokkuutta. Turhaudun kassajonoissa, julkisissa liikennevälineissä ja ravintolalaskua odotellessa, varsinkin silloin kun huomaan, että asiat voisi todellakin hoitaa paremmin – tai edes kohteliaammin.

Tehottomuus on hyve ruokapöydässä. Kiireettömyys ja rentous, ne ovat asioita, jotka haluan omaksua ranskalaisesta ruoka- ja syömiskulttuurista. Koko perhe on koolla. Otetaan rauhassa aperitiivit, joiden niiden rinnalla tarjoillaan jotain pientä, mitä nyt sattuu olemaan – pähkinöitä, kirsikkatomaatteja, oman maan retiisejä, sipsejä. Taustalla, ilman stressiä, valmistuu mutkaton ateria, jonka kruunaa jälkkärinä tarjoillut juustot. Nekin sellaisenaan, ilman kummempia kommervenkkejä.

Enemmän tätä arkeen!

Otin loman myös somesta. Ensin tahattomasti, sitten tahallaan. Tiesin, että nettiyhteyttä ei loman aluksi ole. Sunnuntaina pääsin (lue: jouduin) langattomien yhteyksien äärelle. Tein valinnan: someloma saa jatkua.

En avannut viikkoon Facebookia. WhatsAppin yhden ja Instagramin muutaman kerran. Teki hyvää. Kirjoittelen somepaastosta myöhemmin enemmän, mutta varmaa on, että lisään enemmän somevapaata arkeen.

Somessa roikkumisesta vapautuvan ajan käytän vaikkapa niihin kiireettömiin aterioihin.

Kippis! Akut ladattuna kohti työntäyteistä kesää. Lomailla voi arjessakin, tunnin siellä, päivän tuolla. Työt voi ottaa terassille tai rannalle. ”Yrittäjälle kesä on mielentila”, kirjoittaa kolumnissaan Leena Roskala Satakunnan Kansassa. Se on juuri näin, kannattaa lukea. 

Synttäridinnerillä ravintolatulokkaassa – BORG Kitchen & Bar

Lauantai-iltana minut vietiin synttäridinnerille Porin ravintolatulokaaseen Eetunaukiolle. BORG Kitchen & Barista olin kuullut lähestulkoon pelkkää hyvää – mutta mikä oli tuomio dinneristä?

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta BORGissa. Helatorstaina laiskat kotikokit vierailivat BORGin baarin puolella. Silloin valitsin baarilistalta borgilaisen, perinteisestä porilaisesta inspiroituneen slider-burgerin, joka tarjoiltiin ranskalaisten ja aiolin kanssa. Tämä annos vei suorastaan kielen mennessään ja jätti odottamaan samanlaisia makuelämyksiä myös BORGin a la carte -puolella.

 

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

 

Syön ravintoloissa pääsääntöisesti kalaa. Kalaruokia tulee valmistettua kotona luvattoman harvoin, osittain nuukailun ja osittain taidon puutteen vuoksi. Kala-annokset ovat usein ravintoloissa pihvilautasia mielikuvituksellisempia, raikkaampia ja yksinkertaisesti parempia. Siksi valitsin nytkin listalta valmiiksi laaditun menukokonaisuuden: alkuun jokirapu-fenkolisalaattia, pääruuaksi ahventa ja jälkiruuaksi kirpeänmakea pavlova.

 

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

Oma alkuruokani oli simppeli ja raikas, mutta se jokin siitä puuttui. Ripaus suolaa ja pippuria pelasti tilannetta hieman. Lievä annoskateus heräsi miehen tartar-annoksesta, joka oli pakko nopeasti kuvata yli pöydän. Oma annokseni näytti lähinnä buffetista kasatulta raastesalaatilta, kun taas toisella puolella pöytää huolellisesti asetellut kukat ja keltuaisemulsio koristivat härkätartaria. Hmh.

Alkuruuan kanssa tarjoiltiin muutamassa viikossa jo lähes kuuluisuuteen noussutta BORGin briossia. Olinhan maistanut sitä jo borgilaisessa, mutta näin pelkän voin ja suolaripauksen kanssa… Täy-del-lis-tä.

 

[Tähän olisi kuulunut kuva pääruuasta, mutta järkytyin sen grilliannos-lookista sen verran, etten edes tajunnut ottaa kuvaa.]

 

Jos kalaruokia tulee valmistettua ylipäätään harvoin, on ahven vielä ihan omassa luokassaan. Sitä kun ei tule valmistettua ikinä, vaikkakin kyllä sen mausta pidän – erityisesti kun sen on valmistanut joku, joka sen osaa valmistaa (esimerkiksi isi).

Odotukset olivat korkealla. Paistettu ahven, ruskistettu voi ja perunat – mikä voisi mennä pieleen? Ilmeisesti monikin asia. Kala itsessään oli oikein maistuvaa ja sitä oli riittävästi. Kunnon voissa paistettu ja hyvin suolattu.

Kala kuitenkin oli yhdistetty perunoihin, jotka muistuttivat lähinnä baari-illan jälkeisiä grillimättöjä. Rasvainen kala ja rasvaiset perunat olivat heitettynä kaalisuikaleiden päälle – tuo pieni raikas lisä annoksessa ui siis rasvassa. Tuli varmaan siis jo selväksi, että annos oli liian rasvainen? Raskas ja rasvainen.

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

Jälkkäri-pavlova sentään palautti jälleen hymyn huulille. Raikas ja makea pavlova oli hyvä vastapaino liian raskalle pääruualle. Tosin kun oli nähnyt härkätartar-annoksen keltuaisemulsion, oli tyrnicurdin asettelu hieman, no, luotaantyöntävä… Värikäs annos oli illallisen maukkain annos. Kirpeiden herkkujen ystävänä olisin kyllä kaivannut pientä lisäkirpeyttä, sillä tyrnicurd oli myös melko makea.

Ensimmäinen kokemus BORGista oli erinomainen, mutta illalliskokemus jäi ikävä kyllä kehnoksi. On se kuitenkin aika surullista, että illallisen tähtihetki on alkuruuan kanssa lämpimänä tarjoiltu briossi. Niistä arvosana olisi täyskymppi ja kysyinkin, onko niitä harkittu ulosmyytäväksi. Kuulemma toistaiseksi ei.

Ensimmäinen fiilis ravintolasta poistuttaessa oli harmitus. Näin vuorokauden verran asiaa sulateltuani päällimmäinen tunne on hämmennys. Ydin tässä tuntemuksessa on se, että minä todella haluan pitää tästä paikasta.

Fiilistelen kovasti BORGin sisustusta ja henkeä ravintolassa. Ravintolan rakentaminen Porin paraatipaikalle vaatii yrittäjiltäkin aimoannoksen rohkeutta. Voin kuvitella viihtyväni BORGin terassilla (erittäin edullisen) shampanjalasin kanssa kesällä kerran jos toisenkin.

Aion siis antaa BORGille ehdottomasti vielä mahdollisuuden ainakin brunssin merkeissä – Porissa kun ei hyvää sunnuntaibrunssia tunnu saavan muualta kuin kotikeittiöstä.

 


 

BORG Bar & Kitchen 
Eetu Salinin aukio 6, Pori

Ympäristö 4,5/5
Ruoka 2/5
Fiilis 3/5