LUKULISTALLA | Näin sujuu lukuhaaste 2018

⊗ Sisältää mainoslinkkejä. ⊗

Lukuhaasteen tilanne: 6/8.

Olen hieman jäljessä aikataulustani, mutta olen ihan pirun ylpeä siitä, että olen edennyt näinkin pitkälle! Kuusi kirjaa kahdeksassa viikossa on nimittäin taatusti enemmän kuin viime vuosina.

Lukurutiiniin pääseminen on ollut yllättävän hankalaa. Iltaisin käsiini etsiytyy yhä liian helposti kevyesti selailtavat Pinterest ja Buzzfeed – pitää varmaan poistaa nuo pirulaiset puhelimesta. Sentään vähintään yhtä usein näytöltä valikoituu BookBeat.

Olen merkannut ylös aina kirjan lukemisen lopetuspäivämäärän. Ennen tämän postauksen kokoamista en ollut edes oivaltanut, että yhä tartun mieluummin faktaan tai työhön liittyvään kirjallisuuteen, kuin puhtaasti proosaan. Parempi sekin kuin ei mitään, joten annettakoon se anteeksi. Tällä menolla lukuhaasteen loppuvuosi näyttää muodostuvan lähinnä romaaneista…

Luetut teokset: 

1. Alle 30-vuotiaan kirjoittama kirja
7.1.2018 / Ronja Salmi ja Mikko Toiviainen: 12 tarinaa kirjoittamisesta
Salmen ja Toiviaisen kokoama teos tuo yhteen kirjoittamisen hienouden – ei ole vain yhtä tapaa olla kirjoittaja. Vaikka teokseen oli haastateltu suuresti ihailemiani kirjoittajia, kuten Reetta Rätyä ja Eeva Kolua, jäivät mieleeni parhaiten niiden oivallukset, joita ehkä vähemmän odotin. Tällainen oli esimerkiksi kansanedustaja Ozan Yanarin tarina kirjoittamisesta.

2. Kirjailijan esikoisteos
8.1. / Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla 
Heidi Mäkisen esikoisteos oli mukaansatempaava ja helppolukuinen, jollain tavalla sympaattinen, vaikka päähenkilöistä ei näytettykään vain hyviä puolia. Teoksen erikoisuutena oli toisen päähenkilön kissan kirjoittamat luvut, joiden ensin ajattelin olevan täysin merkityksettömiä, mutta joista loppua kohti opin pitämään kovastikin.

3. Lapsuuden suosikkisi
24.1. / Camilla Mickwiz: Uusitalojen uusi talo
Tämä lapsuuteni suosikki ja vanhempieni inhokki kaivettiin minulle Porin kaupunginkirjaston varastosta. Se oli ihan yhtä ihana kuin 20 vuotta sitten.

4. Novellikokoelma
27.1. / Toinen tuntematon / useita 
Kun kävin katsomatta uuden Tuntemattoman Sotilaan, itkin tuntikausia elokuvan jo päätyttyä. Asetuin heti elokuvan alussa kotiväen puolelle, enkä voinut olla ajattelematta miltä sota niistä vaimoista, äideistä ja tyttäristä tuntui. En siis aikaillut, kun näin tämän novelliteoksen kirjaston hyllyssä. WSOY:n ja viestintätoimisto Ellun Kanojen kutsumana joukko kirjailijoita kirjoittivat Tuntemattoman naishahmojen tarinat. Suosittelen, sillä samalla saa katsauksen yli 20 suomalaiskirjailijan tyyliin!

5. Vuonna 2018 julkaistu kirja
14.2.  /  Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut 
Älkää käsittäkö väärin, vauvakuume ei ole nousemassa mittarissa. Olen fanittanut Ireneä bloggajana niin pitkään kuin muistan, eikä fanitukseni ole laantunut, vaikka Mutsie-blogissaan Irene käsittelee nykyisin enemmän perhearkeaan kuin muotiaiheita. Olen aina tykännyt Irenen tyylistä kirjoittaa, eikä kirja ollut poikkeus. Se käsitteli avoimesti ja rehellisesti, muttei pelotellen, raskautta, synnytystä ja vauva-arkea – sekä hyviä että niitä huonoja hetkiä ja kausia.

6. Lastenkirja
31.1. / Jo Nesbo: Tohtori Proktorin Pierupulveri 
En tiennyt, että Jo Nesbo on tehnyt myös useampia lastenkirjoja, joten tartuin dekkaristin Tohtori Proktori -sarjan ensimmäiseen osaan innolla. Tykkäsin – pitäisi useammin lukea lastenkirjoja!

Kesken:

Kirja, joka sinun on pitänyt lukea kauan
Elisabeth Gilbert: Big Magic 
Luovuus on viimeisen puolen vuoden aikana muodostunut minulle tärkeäksi teemaksi, josta olen hyvin kiinnostunut. Big Magic on lähes yhtä suureen suosioon noussut opus, kuin Gilbertin menestysteos Eat Pray Love. Sitä en ole lukenut, vaikka toki (ihanan!) leffan olen nähnyt. Tähän saakka Big Magic on ollut helpostiluettavaa ja kevyttä, mutta paikoin viihdyttäväänkiin tekstiin on upotettu paljon ajattelemisen aihetta.

Seuraavana listalla:

Äitisi lempikirja
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Kysyin äitini lempikirjaa, vaikka pienen pohdinnan jälkeen olisin varmaan osannut ilman kysymistäkin tämän napata hyllystä. Olen lukenut tämän kirjan joskus yläkouluikäisenä, mutta muistikuvat eivät ole kovin vahvat – siispä pian tämän Saision esikoisteoksen kimppuun.

Työhösi liittyvä kirja
Bill Burnett & Dave Evans: Designing your life 
Olin kuullut tästä kirjasta mainittavan jossain podcastissa jo aiemmin, mutta kun eräässä taannoisessa haastattelussa haastateltavani mainitsivat tämän teoksen parikin kertaa, minun oli pakko klikata teos omakseni Adlibriksestä.


 

Tutustu lukuhaasteeseeni täällä.

 

⊗ Sisältää mainoslinkkejä. ⊗

 

 

TallennaTallenna

TallennaTallenna

9 x lisää luovuutta arkeen | LUOVUUDESTA 2/5

Viime vuonna sain oivalluksen. Oivalluksen siitä, että luovuus on voimavara, jota pitää vaalia ja harjoittaa siinä missä muitakin taitoja. Tämän jälkeen olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten lisätä luovuutta arjessa.

Luovuus mielletään vieläkin usein perinteisessä mielessä luovaa työtä tekevien (muusikot, taiteilijat ja niin edelleen) yksinoikeudeksi tai sitten harrastukseksi työn ohessa.  Arkipäivän luovuus on kuitenkin sellaista, joka tukee kaikkea tekemistä, töissä ja vapaa-ajalla. Se on yhdistelmä tottumusta, ajattelutapaa ja taitoa. Se on ehkä pikemminkin ote tekemiseen tai sen pohjavire.

Listasin yhdeksän tapaa, miten pyrin lisäämään luovuutta arjessa. Joissakin kohdissa olen jo hyvä, osa vaatii vielä työstämistä. Älä siis sinäkään hotkaise kaikkea kerralla, vaan omaksu vinkit omassa tahdissa. Soveltaa saa – se kuuluu asiaan.

lauraeveliina.com, laura pullinen, luovaalla, miten lisätä luovuutta, miten tulla luovemmaksi, luovuus

Nouse ylös

Liikunta lisää omalta osaltaan hyvinvointia ja sitä kautta vaikuttaa myös luovuuden kukkimiseen.  Tässä kohtaa tarkoitan kuitenkin kirjaimellisesti tuolista ylös nousemista.

Olen huomannut, että liikkuessa ideoita syntyy paremmin ja kokonaisuudet muodostuvat selkeämmin. Mitä kinkkisempi tilanne, sitä todennäköisemmin minun on selvitettävä sitä mielessäni kävellessäni. Saatan kävellä ympäri asuntoa tai toimistoa tai lähteä kierrokselle korttelin ympäri. Tuntikausia vatvotut dilemmat saattavat ratketa parissa minuutissa, kun vain pitää jalat liikkeessä.

Ihan jo oman hyvinvoinnin vuoksi tuolista pitäisi nousta 45 minuutin välein, mutta tee se seuraavalla kerralla myös luovuuden vuoksi.

Riko kaavaa

Rutiinit – niitä me ihmiset rakastamme. Ne luovat jatkuvuutta ja lisäävät turvallisuudentunnetta. Rutiinit kuitenkin myös kangistavat.

Keskity siihen, että teet pieniä arkisia juttuja eri tavalla kuin yleensä. Tee erilaista aamupalaa. Mene eri reittiä töihin. Ota lounassalaattiin uudet täytteet.

Pieniä juttuja muuttamalla ruokit aivojasi ajattelemaan asiat eri tavalla myös muissa asioissa.

Tee jotain käsillä

Kirjoita, piirrä, askartele, neulo… Mitä vain! Laske läppäri ja puhelin hetkeksi pois kädestä ja keskity luomaan jotain uutta. Aloittaminen saattaa tuntua vaikealta, mutta kun vain istut kynän ja paperin kanssa alas, alkaa varmasti syntyä uutta. Vaikean aloituksen jälkeen et välttämättä halua lopettaa ollenkaan!

Minua kiehtoo ajatus aamusivujen aloittamisesta. Aamusivut ovat monelle kirjoittajalle tuttu tapa aloittaa päivä. Heti heräämisen jälkeen tulee kirjoittaa kolme sivua tajunnanvirtaa. Käsin. Vapaata assosiointia, jonka ei tarvitse olla oikeinkirjoitettua tai järkevää, vaan sitä, mitä mielessä pyörii. Monet kokevat tästä olevan valtavasti hyötyä, kun yön aikana prosessoidut asiat saavat konkreettisen muodon paperilla.

lauraeveliina laura pullinen luovaalla miten lisätä luovuutta

Pidä tauot

Taukojen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Itsekin huomaan liian usein kompastuvani tauottomuuteen. Se aiheuttaa vain tukkoisen olon, luovuuden hiipumisen ja paniikin, kun mitään ei saa (muka) aikaan.

Suosin pomodore-tekniikkaa etenkin silloin kun kirjoitan pidempiä tekstejä tai teen muuta pitkään keskittymistä vaativaa. Pomodore-tekniikka perustuu tauotukseen. Työtä tehdään 25 minuutin pätkissä ja väleissä pidetään viiden minuutin tauko. Neljän pomodoren jälkeen pidetään pidempi breikki. Pomodore-tekniikka on tuonut huomattavasti tehoa pitkien projektien tekemiseen ja helpottaa ajoittaista aloittamisen tuskaa.

Naura

Nauramisessa on vähän sama juttu kuin liikunnassa – se lisää yleistä hyvinvointia, jonka kautta myös arkipäivän luovuutta. Monelle kuitenkin on varmaan tuttu tilanne, jossa istutaan vaikkapa pöydän äärellä ”pakotettuna” ideoimaan, eikä mitään synny. Sitten yksi laukaisee jonkun älyvapaan jutun, kaikki repeävät nauruun. Ja yhtäkkiä ideointikin alkaa luistaa.

Altista itsesi uudelle

Uuden asian sisäistäminen tai uuden taidon opetteleminen on yksi parhaita tapoja virittää aivot uusille taajuuksille. Tämän ei aina tarvitse tarkoittaa uuden harrastuksen aloittamista, vaan tätä voi harjoittaa ihan arkisissa jutuissa. Lue aamulla lehdestä se uutinen tai artikkeli, jonka normaalisti skippaisit. Mene ryhmäliikuntatunnille, jota et ennen ole kokeillut. Kokeile sitä kakkureseptiä, jonka olet jättänyt tekemättä, koska se on vaikuttanut hankalalta. Tai osallistu vaikka lukuhaasteeseen mun kanssa! (Lukeminen on myös yksi parhaita tapoja lisätä luovuutta.)

Ihaile ja opi

Älä jätä fanitusta teini-ikään! Minä ihailen monia ihmisiä ja saan siitä mielettömästi voimaa ja boostia arkeen. Ihailuni kohteet vaihtuvat kuin esiteinillä konsanaan, mutta sillä ei ole väliä. Tärkeintä on se inspiraatio, jota saan kaikkeen tekemiseeni näiltä ihmisiltä. Haluan oppia heiltä ja tämä halu kanavoituu ihailun kautta. Ihailun kohteet voivat olla läheisiäsi, tutun tuttujasi tai kaukaisempia julkisuuden henkilöitä. Todennäköisesti kaikkia näitä.

Siedä keskeneräisyyttä

Tällä kohdalla on kaksi merkitystä.

Aina pelkkä paussi ei riitä. Keskeneräisiä tehtäviä on opittava sietämään, koska aina ei vaan suju. Silloin on ymmärrettävä antaa itselleen lupa jättää kesken, palata homman pariin tunnin tai vuorokauden kuluttua. Keskeneräisyys on usein itse asiassa vain hyväksi. Alitajunta ratkoo kyllä solmukohdat, kun annat niille aikaa.

Ja se hankalampi – opettele sietämään omaa keskeneräisyyttäsi. Kaikessa ei voi aina onnistua, kaikki ei voi aina sujua. Mutta kaikessa voi opetella paremmaksi, jos antaa itselleen siihen luvan. Jokainen meistä on keskeneräinen – sekin huipputyyppi, jota ihailet suuresti ja joka vaikuttaa onnistuvansa kaikessa mihin ryhtyykään.

Heittäydy joutilaaksi

Tämä on hankala homma suorittajatyypille. Luovuus tarvitsee aikaa. Sanoisin, että luovuus tarvitsee jopa tylsyyttä! Tiedät varmaan senkin tilanteen, että yhtäkkiä lomalla tulee mieleen joku huippuidea töihin liittyen. Niinpä. Rentoutunut mieli tuottaa vapaammin ideoita kuin stressaantunut mieli. Heittäydy siis säännöllisesti ihan veteläksi! Annat mielellesi tilaa jäsennellä asioita, luoda uusi alkuja.

Miten sinä lisäät luovuutta arjessasi? Tai aiotko kokeilla jotain näistä vinkeistä?

Kuvat: Milla Grönman


 

Tämä postaus on toinen osa Luovuudesta-juttusarjassa. Lue edellinen kirjoitus ”Luovuus itsekriittisyyden vankilassa” täältä.

Sarjan seuraavissa osissa pohditaan luovuuden yhteyttä luottamukseen, menestymiseen ja hyvinvointiin.

Luovuus itsekriittisyyden vankilassa | LUOVUUDESTA 1/5

Itseilmaisu ja luovuus kulkevat rinta rinnan, mutta itseilmaisun olkapäällä menoa usein ohjaa itsekriittisyys.

luovuus itsekriittisyys, luova ajattelu, luovuudesta, luovuuden kehittäminen

Luovuudesta puhutaan nyt paljon. Vihdoin! Luovuus on viimein ymmärretty voimavara, joka ei hyödytä ainoastaan taiteellista tai kirjaimellisesti luovaa työtä tekeviä. Luovuudesta on hyötyä kaikille.

Uskon, että jokaisessa ihmisessä on luovuutta. Uskon myös, että tästä johtuen sitä pystyy tiettyyn pisteeseen asti treenaamaan. Aivan kuten vaikka matematiikkaa – jotkut ovat siinä luonnostaan lahjakkaita, kun taas jotkut joutuvat sitä pänttäämään.

Luova työskentely on aina itseilmaisua, vaikka sen tavoitteena ei olisikaan itsensä ilmaiseminen siinä mielessä kuin esimerkiksi kuvataiteilijalla. Luovuus asuu kaikissa meissä. Toisilla luovuus ilmenee kausittain, toisilla luovuuden kattila kuohuu yli koko ajan. Ja joillakin luovuus pysyy lukkojen takana.

Ja se lukko on usein itsekriittisyys.

luovuus itsekriittisyys, luova ajattelu, luovuudesta, luovuuden kehittäminen

Kun katson taaksepäin tätä jokseenkin lyhyttä elämäntarinaani, tajuan olleeni aina aika luova tyyppi. En vain ole aiemmin nähnyt koko kuvaa, tuskin vieläkään näen.

Lapsena musiikki- ja taideharrastukset vetosivat urheilua enemmän. Teini-ikäisenä olikin aika raskasta tajuta, että en ollut lahjakkuus tai paras missään tyypillisessä taideaineessa, vaikka sitä kovasti halusin. Ensimmäinen lukko oli loksahtanut kiinni.

Lukiossa oli monta luovuuden lukkoa jo napautettu kiinni. En saanut purettua tarvettani itseilmaisuun, joten se kanavoitui eri tavalla. Tiedostamatta olin (vähän turhankin) monessa mukana, ideoimassa, järjestämässä, organisoimassa, johtamassa.

Nyt ymmärrän, että se oli minun tapani olla luova. Ja on sitä edelleen.

luovuus itsekriittisyys, luova ajattelu, luovuudesta, luovuuden kehittäminen

Itsekriittisyys, tuo pieni pirulainen istumassa olkapäilläni, lyö jarrut usein pohjaan siinä vaiheessa, kun ajatukset vapautuvat kunnolla lentoon.

Rauhoitu. Et sä voi, et sä pysty. Mitä muutkin ajattelee?

Luovuudessa on aina kyse itseilmaisusta. Väärä vastaus matikan tunnilla ei tunnu läheskään yhtä pahalta, kun täystyrmäys idearaakileelle. Luovuus kumpuaa syvältä sisältä. Ideoissa on aina pala itseä, jotain henkilökohtaista. Ja kun on kyse henkilökohtaisuuksista, meistä tulee harkitsevia. Kriittisiä. Emme enää sanokaan ääneen mitä ajattelemme, vaikka juuri se olisi arvokasta ja veisi eteenpäin.

Usein mietin, mitä tekisin tai olisin tehnyt, jos olisin vähemmän itsekriittinen. Olen esimerkiksi aloittanut vloggaamaan noin seitsemän kertaa. Kuvannut, editoinut, viimeistellyt, mutten koskaan julkaissut. Rauhoitu. Et sä voi, et sä pysty. Mitä muutkin ajattelee? 

Pyrin tietoisesti kehittämään luovuuttani. Ajattelin, että se on ongelmani, että luovuuteni olisi hukassa. Kunnes tajusin, että tärkeämpää onkin opetella pois itsekriittisyydestä. Aloitin bullet journalin (jep, olen myöhässä), käyn laulamassa ja luovan kirjoittamisen kurssilla. Jokainen näistä vie luovuuttani eteenpäin eri tavoilla. Bullet journal rentouttaa ja jäsentelee ajatuksia, kirjoituskurssi opettaa töissäkin hyödyllisiä tekniikoita ja laulaminen auttaa päästämään irti estoista ja itsekriittisyydestä. Jälkimmäisin on opettanut ehkä eniten. Välillä menee nuotin vierestä ja pahasti, mutta mitä väliä? Kukaan ei ajattele mitään.

Nuorempana lukitut lukot eivät olleetkaan luovuuden lukkoja. Ne olivat raolleen jätettyjä ovia, joista itsekriittisyys pääsi sisään. Nyt on aika lukita se pirulainen ulos. Ainakin suurimmaksi osaksi ajasta.


Tämä postaus aloitti viisiosaisen Luovuudesta-juttusarjan.

Sarjan seuraavissa osissa etsitään käytännön työkaluja luovuuden lisäämiseksi ja pohditaan luovuuden yhteyttä luottamukseen, menestymiseen ja hyvinvointiin.