LUKULISTALLA | Näin sujuu lukuhaaste 2018

⊗ Sisältää mainoslinkkejä. ⊗

Lukuhaasteen tilanne: 6/8.

Olen hieman jäljessä aikataulustani, mutta olen ihan pirun ylpeä siitä, että olen edennyt näinkin pitkälle! Kuusi kirjaa kahdeksassa viikossa on nimittäin taatusti enemmän kuin viime vuosina.

Lukurutiiniin pääseminen on ollut yllättävän hankalaa. Iltaisin käsiini etsiytyy yhä liian helposti kevyesti selailtavat Pinterest ja Buzzfeed – pitää varmaan poistaa nuo pirulaiset puhelimesta. Sentään vähintään yhtä usein näytöltä valikoituu BookBeat.

Olen merkannut ylös aina kirjan lukemisen lopetuspäivämäärän. Ennen tämän postauksen kokoamista en ollut edes oivaltanut, että yhä tartun mieluummin faktaan tai työhön liittyvään kirjallisuuteen, kuin puhtaasti proosaan. Parempi sekin kuin ei mitään, joten annettakoon se anteeksi. Tällä menolla lukuhaasteen loppuvuosi näyttää muodostuvan lähinnä romaaneista…

Luetut teokset: 

1. Alle 30-vuotiaan kirjoittama kirja
7.1.2018 / Ronja Salmi ja Mikko Toiviainen: 12 tarinaa kirjoittamisesta
Salmen ja Toiviaisen kokoama teos tuo yhteen kirjoittamisen hienouden – ei ole vain yhtä tapaa olla kirjoittaja. Vaikka teokseen oli haastateltu suuresti ihailemiani kirjoittajia, kuten Reetta Rätyä ja Eeva Kolua, jäivät mieleeni parhaiten niiden oivallukset, joita ehkä vähemmän odotin. Tällainen oli esimerkiksi kansanedustaja Ozan Yanarin tarina kirjoittamisesta.

2. Kirjailijan esikoisteos
8.1. / Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla 
Heidi Mäkisen esikoisteos oli mukaansatempaava ja helppolukuinen, jollain tavalla sympaattinen, vaikka päähenkilöistä ei näytettykään vain hyviä puolia. Teoksen erikoisuutena oli toisen päähenkilön kissan kirjoittamat luvut, joiden ensin ajattelin olevan täysin merkityksettömiä, mutta joista loppua kohti opin pitämään kovastikin.

3. Lapsuuden suosikkisi
24.1. / Camilla Mickwiz: Uusitalojen uusi talo
Tämä lapsuuteni suosikki ja vanhempieni inhokki kaivettiin minulle Porin kaupunginkirjaston varastosta. Se oli ihan yhtä ihana kuin 20 vuotta sitten.

4. Novellikokoelma
27.1. / Toinen tuntematon / useita 
Kun kävin katsomatta uuden Tuntemattoman Sotilaan, itkin tuntikausia elokuvan jo päätyttyä. Asetuin heti elokuvan alussa kotiväen puolelle, enkä voinut olla ajattelematta miltä sota niistä vaimoista, äideistä ja tyttäristä tuntui. En siis aikaillut, kun näin tämän novelliteoksen kirjaston hyllyssä. WSOY:n ja viestintätoimisto Ellun Kanojen kutsumana joukko kirjailijoita kirjoittivat Tuntemattoman naishahmojen tarinat. Suosittelen, sillä samalla saa katsauksen yli 20 suomalaiskirjailijan tyyliin!

5. Vuonna 2018 julkaistu kirja
14.2.  /  Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut 
Älkää käsittäkö väärin, vauvakuume ei ole nousemassa mittarissa. Olen fanittanut Ireneä bloggajana niin pitkään kuin muistan, eikä fanitukseni ole laantunut, vaikka Mutsie-blogissaan Irene käsittelee nykyisin enemmän perhearkeaan kuin muotiaiheita. Olen aina tykännyt Irenen tyylistä kirjoittaa, eikä kirja ollut poikkeus. Se käsitteli avoimesti ja rehellisesti, muttei pelotellen, raskautta, synnytystä ja vauva-arkea – sekä hyviä että niitä huonoja hetkiä ja kausia.

6. Lastenkirja
31.1. / Jo Nesbo: Tohtori Proktorin Pierupulveri 
En tiennyt, että Jo Nesbo on tehnyt myös useampia lastenkirjoja, joten tartuin dekkaristin Tohtori Proktori -sarjan ensimmäiseen osaan innolla. Tykkäsin – pitäisi useammin lukea lastenkirjoja!

Kesken:

Kirja, joka sinun on pitänyt lukea kauan
Elisabeth Gilbert: Big Magic 
Luovuus on viimeisen puolen vuoden aikana muodostunut minulle tärkeäksi teemaksi, josta olen hyvin kiinnostunut. Big Magic on lähes yhtä suureen suosioon noussut opus, kuin Gilbertin menestysteos Eat Pray Love. Sitä en ole lukenut, vaikka toki (ihanan!) leffan olen nähnyt. Tähän saakka Big Magic on ollut helpostiluettavaa ja kevyttä, mutta paikoin viihdyttäväänkiin tekstiin on upotettu paljon ajattelemisen aihetta.

Seuraavana listalla:

Äitisi lempikirja
Pirkko Saisio: Elämänmeno
Kysyin äitini lempikirjaa, vaikka pienen pohdinnan jälkeen olisin varmaan osannut ilman kysymistäkin tämän napata hyllystä. Olen lukenut tämän kirjan joskus yläkouluikäisenä, mutta muistikuvat eivät ole kovin vahvat – siispä pian tämän Saision esikoisteoksen kimppuun.

Työhösi liittyvä kirja
Bill Burnett & Dave Evans: Designing your life 
Olin kuullut tästä kirjasta mainittavan jossain podcastissa jo aiemmin, mutta kun eräässä taannoisessa haastattelussa haastateltavani mainitsivat tämän teoksen parikin kertaa, minun oli pakko klikata teos omakseni Adlibriksestä.


 

Tutustu lukuhaasteeseeni täällä.

 

⊗ Sisältää mainoslinkkejä. ⊗

 

 

TallennaTallenna

TallennaTallenna

52 KIRJAA, 52 VIIKKOA | Lukuhaaste 2018

Tein vuoden vaihtuessa pari uudenvuodenlupausta. Otsikosta arvaattekin varmaan jo yhden niistä. Opettelen taas lukemaan. Tästä alkaa lukuhaaste 2018!

Mistä on kyse?

Mainitsinkin aiemmassa postauksessani, että olen joskus ollut varsinainen lukutoukka. Opin lapsena lukemaan jo paljon ennen ensimmäisen luokan alkua, joten olen aloittanut luku-urani varsin varhain. Perheessämme on aina luettu paljon, ja jo ennen kuin itse opin lukemaan, oli minulle luettu todella paljon. Tuskin valehtelen, jos sanon että päivittäin useampaankin kertaan.

Viimeisten vuosien aikana lukurepertuaarini on rajoittunut aikakauslehtiin, uutisiin ja muihin verkkosisältöihin. Kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle. Olen helpommin tarttunut bisneskirjaan tai self help -oppaaseen romaanin sijaan, sillä olen kokenut saavani niistä hyötyä proosaa enemmän – vaikka kaikki lukeminen on aina hyödyksi, varsinkin ihmiselle, joka tienaa elantonsa lähinnä kirjoittamalla…

Olen viime aikoina lukenut vain sellaisia teoksia, jotka olen varmuudella tiennyt hyviksi, laadukkaiksi tai puhtaasti viihdyttäviksi. En ole hypännyt tuttuusalueelta suuntaan enkä toiseen. Siksi innostuinkin, kun Pinterest-feedini tarjosi minulle 2018 Reading Challengen. Idea ytimekkyydessän on lukea 52 kirjaa 52 viikossa.

Tuo Pinterestissä vastaan tullut lista on varsin kattava, mutta muokkasin sitä hieman suomalaisemmaksi. Koen, että on tärkeää lukea (ja ostaa!) mahdollisimman paljon kotimaista kirjallisuutta. Pääset kurkkaamaan laatimani listan tästä.

Listalla on muutama kohta, jotka lisäsin sinne itselleni haasteeksi. Veikkaan, että jopa suurimmaksi haasteeksi itselleni tulee olemaan seikkailukirja. Siinä genre, joka ei ole innostanut minua koskaan. Suosituksia saa siis jättää varisnkin tästä!

Mitä aion lukea?

Minulla on muutamaan haasteen tehtävään jo kirjaehdokkaat, jotka on helppo listata saman tien. En kuitenkaan halua liian paljon suunnitella etukäteen, sillä siten tulee helposti tehtyä sellaisia valintoja, jotka ovat sillä tutulla mukavuusalueella. Haasteen aikana haluan nimenomaan haastaa itseäni lukemaan sellaista, johon tavallisesti en tarttuisi.

Tavoitteeni on todella lukea nämä kirjat – ei siis kuunnella niitä äänikirjoina. Sain juuri kuunneltua Dan Brownin uuden Alku-teoksen, mutta Robert Langdon -päissäni minun oli aloitettava heti kuuntelemaan Kadonnut Symboli -teosta, joka on jäänyt minulta aiemmin lukematta. Huijaan siis haasteessa tunnin verran: Kadonneen symbolin kuuntelun aloitin jo vuoden 2017 viimeisenä päivänä, mutta lasken sen silti lukuhaasteen äänikirja-kohtaan.

Seuraavaksi aion tarttua näihin kirjoihin:

Alle 30-vuotiaan kirjoittama kirja
Ronja Salmi, Mikko Toiviainen: 12 tarinaa kirjoittamisesta (WSOY, 2017) 

Tämä teos voisi olla myös esimerkiksi työhön liittyvän kirjan kohdassa, mutta jostain syystä se tuntui luontevimmalta nostaa tähän. Lähes hävettää, että en ole lukenut vielä tätä vuosi sitten julkaistua kirjaa! Itse asiassa kumpikin, sekä Salmi että Toiviainen, ovat alle kolmekymppisiä ja moni kirjaan haastateltu kirjoittajakin on. Eli monia nuoria lahjakkuuksia läsnä tässä teoksessa. En malta odottaa!

Esikoisteos
Heidi Mäkinen: Ei saa mennä ulos saunaiholla (Karisto, 2016)

Heidi Mäkisen syksyllä 2016 julkaistu esikoisteos nivoo yhteen kerrostalonaapureina asuvien kolmen eri ikäisen naisen tarinat.

Finlandia-voittaja 2010-luvulta
Laura Lindstedt: Oneiron (Teos, 2015) 

Tässä on toinen teos, jonka lukematta jättäminen hävettää tuhottomasti. Oneiron kertoo seitsemän erilaisen naisen tarinan sijoittuen kuoleman jälkeiseen välitilaan. Teosta on kehuttu niin paljon, että enää en voi antaa sen jäädä lukematta.

Kirjabloggaajan suosittelema kirja 
Rachel Cusk: Outline (2015)

Luin tästä teoksesta Täysien sivujen nautinto -blogista ja vaikutuin. Bloggaaja Maisku on kuvaillut teosta muun muassa näin:

”Cuskin omaperäinen Outline ei kerro oikeastaan mistään, ja juuri siksi se sai minut hieromaan käsiäni, hapuilemaan kohti kynää. Jos olet taitava, voit kirjoittaa ”ei mistään” ja hurmata lukijasi.”

”Hyrisen tyytyväisyyttäni ja samalla olen kuin halolla päähän lyöty. Luin jotain todella hyvää en oikeastaan mistään.”

Nuortenkirja 
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Tammi, 2017)

Tämä kirja olisi voinut olla myös tuo bloggaajan suosittelema, sillä teos on jäänyt mieleen porilaisen Riikkan Lukijan roolissa -blogista. Kyseessä on urbaanin fantasiatrilogian ensimmäinen osa – kuulostaa sen verran jännältä yhdistelmältä, että tartun kirjaan mielenkiinnolla.

Lukemisiin! Palaillaan jossain vaiheessa kevättä haasteen etenemiseen.

 


Julkaisu sisältää mainoslinkkejä Adlibris-verkkokauppaan. Linkkien kautta tehdyistä ostoksista hyödyn myyntikomission muodossa.

LUEN, KATSON, KUUNTELEN | Mediakulutus, sen muuttuminen ja muuttaminen

Panin taannoin merkille, että oma mediakulutukseni on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa aika merkittävästi. En varmasti ole ainoa, jonka mediakulutus vaan tuntuu kasvavan, mutta sen laatu… Se saattaakin olla toinen juttu.

Siinä missä aiemmin selasin uutiset ja etsin tietoa käytännössä kokonaan Facebookista, kuuntelen nyt podcasteja ja kartan Facebookia lähes ruton lailla. Rakastan Instagramia, mutta aivoni turtuvat kuva- ja videovirtaan nopeasti – enkä edes aloita tästä Instan uudesta algoritmistä, joka tylsistyttää jokaisen feediä. Varmaan tästä syystä äänikirjat ja podcastit ottavat yhä enenevissä määrin tilaa omasta mediapaletistani.

Bongasin Cup of Jo -blogista postauksen, johon kirjoittaja oli hauskasti ja ytimekkäästi koonnut oman mediapalettinsa. No, minä en kyennyt moiseen ytimekkyyteen, mutta postaus antoi idean pilkkoa oma mediakulutus palasiksi.

mediakulutus lauraeveliina.com laura pullinen luovaalla

SANOMALEHDET

Missä? Aamuisin sängyssä
Miksi? Pysyäkseni kärryillä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Toki seuraan uutisia päivittäin myös esimerkiksi Twitteristä, mutta kuten kaikki tiedämme, kuplautuminen tapahtuu hyvin nopeasti ja uutisanti vain somen kautta saattaa jäädä hyvin yksipuoliseksi.

Tällä hetkellä minulla on Satakunnan Kansan verkkolukuoikeus ja se riittää oikein passelisti. Hesarista samoin on digioikeudet, mutta se meille kolahtaa ihan paperisena viikonloppuisin. Suurin syy tähän on Kuukausiliite – pelkästään sen vuoksi voisin tuota tilausta maksaa.

UUTISET

Missä? Puhelimella vähän väliä (huono tapa!)
Miksi? 
Sama syy kuin edellisiin. Uutisilla viittaan siis nopeasti päivittyvään uutisvirtaan, joita puhelimelta yleensä luen HS.fi:stä, Ylen Uutisvahdista ja Ilta-Sanomista.

AIKAKAUSLEHDET

Missä? Iltaisin sängyssä, bussi- ja junamatkoilla
Miksi?
Rakastan aikakauslehtiä! Lapsuudenperheessäni on aina tullut lehtiä: Annaa, Me Naisia, Trendiä, Imagea, Aku Ankkaa… vaikka mitä. Ja siitä on tapa jäänyt minullekin. Tällä hetkellä kotiin kannettuna tulevat Trendi ja Image sekä joitain luottamustoimien myötä tulevia lehtiä. Vihreiden jäsenille tuleva Vihreä Lanka on myös ihan mahtava lehti.

Rakastan myös ostaa aikakauslehtiä. Ulkomailla bongailen aina kiinnostavia lehtiä. New Yorkin matkalta Whole Foodsista mukaan tarttui esimerkiksi Breathe-lehti (joka tarkastelun jälkeen paljastui kyllä brittilehdeksi), jota en ollut aiemmin nähnyt. Ulkomaisista lehdistä useimmin mukaan tarttuu Time ja Ruotsin Elle, myös Monoclea rakastan, mutta nuukuus usein iskee siinä kohdassa.

(ÄÄNI)KIRJAT

Missä? Kaikkialla!
Miksi? 
Yksi uuden vuoden lupauksistani tulee olemaan lukemisen lisääminen. Luen kyllä päivittäin jonkin verran, mutta lukeminen keskittyy lehtiin ja uutiisiin. Kaunokirjallisuutta tulee nykyisin luettua hävettävän vähän, kun teininä ja varsinkin sitä ennen olin kunnon lukutoukka!

Äänikirjat sitä vastoin ovat vieneet mennessään, ne kun ovat podcastien tapaan helppoja. Lomalla aloittamani Dan Brownin Alku on lähellä päättymistään, enkä haluaisi sen loppuvan ollenkaan. Seuraavaksi kuuntelulistallani ovat Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen – kumpikin klassikoita, joita en ole lukenut. Sekin hävettää.

BLOGIT

Missä? Sunnuntaisin aamukahvin kanssa sohvalla
Miksi? Blogit ovat minulle edelleen synonyymi lifestyleblogeille. Maailmassa on miljoonia aiheblogeja, mutta oma seurantalistani koostuu lähinnä näistä lifestyle-blogeista. Olen viimeaikoina tietoisesti pyrkinyt etsimään lukulistalleni uutta luettavaa pienemmiltä sisällöntuottajilta. Monesti pienemmän yleisön bloggaajilla ei ole niin suurta painetta näyttökerroista, joten sisältöä julkaistaan harvemmin, mutta se on usein laadukkaampaa. Blogeilta toivon ensisijaisesti hyvin kirjoitettua tekstiä, vasta toissijaisesti kauniita kuvia. Toisaalta toivon blogipostausten herättävän minussa jonkun oivalluksen tai jättävän ajatuskipinän kytemään, toisaalta välillä on ihana vain lukea kauniisti kirjoitettua analyysia uutuustuoksuista.

PODCASTIT

Missä? Kaikkialla, jopa suihkussa
Miksi? Kuten todettu, podcastit ovat mainio tapa oppia uutta ja kuunnella mielenkiintoisia juttuja samalla kun puuhaa jotain muuta. Oikeastaan en edes kuuntele enää juuri musiikkia, vaan luureissa on soivat aina podcastit. Suosituksia otetaan vastaan, vaikka viikoittainen kuuntelulistani jo onkin huolestuttavan pitkä…

Kurkkaa: Podcast-suositukset osa 1 ja Podcast-suositukset osa 2 

YOUTUBE

Missä? Kotisohvalla aamuisin 
Miksi? 
Luen tosiaan sanomalehden usein luurista jo sängyssä, joten aamupalani nautin tubettajien seurassa. Suosikkitubettajiani tällä hetkellä ovat Kendall Rae, Lavendaire ja Niomi Smart.

Huomaan, että olen tullut todella ronkeliksi tuben suhteen ja moni vanha suosikkini on lähtenyt tilauslistaltani. En saa mitään irti suomalaisten ”megaluokan” tubettajista. Sisältö tuntuu olevan suunnattu minua puolta nuoremmille katsojille vaikka tekijät ovat samaa ikäluokkaa kanssani. Tästä voisin höpötellä joskus enemmän, onhan itsellänikin ollut mielessä tubettaminen…

SPOTIFY

Missä? Toimistolla ja salilla
Miksi? 
Musiikkia tulee kuunneltua nykyisin aiempaa vähemmän. Toimistolla soi meidän oma soittolista (kurkkaa se täältä), salilla yleensä kuuntelen listahittikamaa ja vanhoja suosikkeja. Biisien sanat jäävät minulle mieleen todella nopeasti ja helposti ja jostain syystä koen saavani treeneihin helpotusta, kun ”laulan” biisejä samalla mielessäni.

FACEBOOK

Missä? Töissä
Miksi? 
En käy juuri koskaan enää Facebookissa. Työhommat hoidan business managerin puolella, pakolliset ryhmät käyn välillä tsekkaamassa henkilökohtaiselta puolelta. Tämä on ollut yksi parhaita päätöksiä, joka sattui vähän vahingossa. Facebookissa käyminen vain jäi, enkä sitä ole enää kaivannut. Päinvastoin! Kun ei näe mitä typerämpiä keskusteluja ja linkkijakoja, jää moni mielenpahoitus väliin.

INSTAGRAM

Missä? Kaikkialla
Miksi? 
Jos Facebookissa käyminen on jäänyt lähes kokonaan, on sitten Instagramin selailu vienyt someaikaani. Onneksi sovelluksen selainversio on kökkö, joten instailu ei häiritse työpäiviä yhtä pahasti kuin Facebook. Instagramista harvemmin saa aikaan pahan mielen, vaan saa katsella kauniita kuvia ja kerätä inspiraatiota!

TWITTER

Missä? Aamulla sängyssä ja töissä
Miksi? 
Twitterissä seuraan paljon poliitikkoja ja toimittajia, joten miellänkin Twitterin jonkinlaisena uutissovelluksena itselleni. Seuraan sieltä ajankohtaista keskustelua ja uutisvirtaa. Olen huomannut, että Twitterin merkkimäärä rajoittaa monen kohdalla turhaa möyhöttämistä, jota Facebookissa sitä vastoin tapahtuu paljon. Ei Twitterkään ole möyhöttämisvapaa vyöhyke, mutta turvallisempi.

PINTEREST

Missä? Kun tarvitsee ideoita tiettyihin teemoihin liittyen tai on yksinkertaisesti todella tylsää 
Miksi?
Pinterest on mainio paikka löytää ideoita vaikkapa tiettyyn ruokaan, matkakohteeseen tai duunijuttujen ideointiin, mutta se on myös todellinen aikasyöppö. Pinterestin käyttöni menee aalloissa ja tällä hetkellä sovellus tulee avattua harvoin, ehkä paristi kuukaudessa. Jostain syystä Pinterest ei ole koskaan lyönyt isosti läpi Suomessa (tai sitten Pinterestin algoritmit suosivat jenkkisisältöjä, vaikka miten koittaisi seurata suomalaisia) ja välillä onkin tosi turhauttavaa kääntää suomeksi esimerkiksi ruokareseptien mittoja.

mediakulutus, luovaalla, lauraeveliina.com, laura pullinen

Myönnän olevani riippuvainen monesta somekanavasta. Tai olen ehkä pikemminkin riippuvainen tavasta ”tehdä jotain järkevää”, kun ei tee mitään – eli roikkua aina puhelimella uutisia tai somea selaten. Tämä on aiheuttanut sen, että keskittymiskykyni on nykyisin olematon. Olen totuttanut aivoni nopeatempoisuuteen ja jatkuvasti vaihtuvaan mediatarjontaan.

Välillä tuntuu siltä, että kulutan niin paljon erilaisia sisältöjä, ettei omalle ajattelulleni jää ollenkaan aikaa. Tätä listausta tehdessä tuo ajatus vain konkretisoitui. Uskon, että tästä johtuu myös mindfulnessin ja meditoinnin yhä kasvava suosio: ihmiset joutuvat opettelemaan olemaan hiljaa ilman ärsykkeitä.

Koen tarvetta muuttaa omia mediakulutustottumuksiani, mutta en vielä tiedä, mistä lähtisin vyyhtiä purkamaan. Facebookin jättäminen on ollut hyvä ja luonteva alku. Minulle tekisi myös hyvää lisätä palettiini enemmän sisältöä, joka ei suoranaisesti hyödytä minua. Tällä tarkoitan esimerkiksi jo mainitsemaani kaunokirjallisuuden lukemisen ja kuuntelemisen lisäämistä. En varsinaisesti saa Dan Brownin teosten kuuntelemisesta suoraan töissä hyödynnettäviä vinkkejä, mutta aivoni saavat tarpeellista, erilaista ja rentouttavaa virikettä.

Vastauksia mediakulutukseni muuttamiseksi ei siis vielä ole, mutta alan tarkkailla käyttäytymistäni tietoisemmin. Ehkä saan tähän jatkuvaan sisältönälkään jotain tolkkua – vai pitääkö siihen saada sitä? Mitä ajatuksia teille herää?

Joko olet testannut PIIT-treeniä?

Haluan vinkata teille uudesta tuttavuudestani, PIIT-treenistä!

Blogilates on varmasti monelle tuttu. Blogilates-blogin ja -tubekanavan perustanut Cassey Ho on ainakin minun näkökulmastani ensimmäisiä somen kautta maailmalle ponnahtaneita ammattilaisia – jos siis ei puhuta muusikoista tai viihdyttäjistä.

Cassey on rakentanut huippusuosioon nousseen POP Pilates -hyvinvointiohjelman, joka koostui lyhyistä treeneistä ja kasvispainotteisesta ruuasta. Nyt hänellä on uusi tuote, PIIT.

Kun kuulin ensimmäisen kerran PIITistä, en tiennyt, että sen takana on myös Blogilates-Cassey, vaikka kyllähän se käy järkeen. PIIT tulee siis sanoista Pilates Intense Interval Training – siis hiit-treeni, mutta pilateksen keinoja käyttäen.

PIIT28-paketeissa  on treenivideoiden lisäksi muun muassa jonkinlainen ruokavalio-ohjelma sekä pääsy PIIT28-portaaliin. Hieman alle 40 eurolla saa suppeimman version, johon käsittääkseni kuuluu vain treenivideot. Vajaalla 80 eurolla saa puoleksi vuodeksi suunnitellun setin, johon kuuluu kolmen tason treenit, ruokavalio, pääsy portaaliin ja paljon muuta. Ei ihan mahdoton sijoitus sekään.

Koska varsinkin urheilun suhteen olen hurahtelija, ja jaksan yhtä juttua yleensä tasan kaksi viikkoa, en ole vielä hankkinut näitä maksullisia paketteja, vaan olen yhdistellyt Blogilates YouTube-kanavalta löytyviä videoita. Noista maksullisista seteistä tietenkin saisi paljon enemmän irti.

Valitettavasti taas tässä vaiheessa vuotta on todettava, että joudun uusimaan uuden vuoden lupaukseni treenaamisesta. Tämä vuosi on ollut hullu, eikä treenaminen ole ollut prioriteettilistan ykkösenä, eikä edes kahdeksantena. Se alkaa nyt näkyä sekä yleisessä jaksamisessa että vaatekaapilla – ei näytä viime vuoden lempivaatteet enää yhtä kivalta…

Ehkä siis ostan PIIT28:n itselleni joululahjaksi, ehkä en, mutta ainakin just nyt nämä treenit tuntuvat superhauskoilta ja nopeilta! Kannattaa kokeilla.

ILMAN NÄITÄ EI TULE JOULUA | 5 x Jouluperinne

Joulukuun ensimmäinen päivä! Mitä täällä tapahtuu?! Just oli syyskuu! 

Yleensä minä olen joukosta se, joka vastustaa perinteitä. Tai ei ehkä suoranaisesti vastusta, mutta kyseenalaistaa. Onko asiat aina pakko tehdä samalla tavalla? Mutta on poikkeus. Joulu. Jouluna tietyt perinteet pitävät pintansa. On vuosikymmenien perinteitä ja sitten on hiljalleen mukaan tulleita, uusia tapoja. Missä muuten menee tavan ja perinteen raja? Kymmenen vuoden kohdalla? Vai jo viiden?

Meidän perheessä on aina ollut tietyt jouluperinteet ja tavat. Ja niin on tietenkin miehenikin perheessä. Parisuhteessa juhlapyhät voivat olla kinkkisiä, jos sukujen perinteet ovat pahastikin törmäyskurssilla. Meillä tilanne on onneksi aika iisi ja siitä pitää olla kiitollinen. Perinteet ja juhlat sisältävät paljon tunteita ja muistoja, joten ne ovat omiaan aiheuttamaan melkoisia riitoja perheissä. Kummankin meidän perheemme asuvat onneksi niin lähekkäin, että yhdenkin pyhäpäivän aikana on helppo visiteerata kummankin vanhempien ja jopa isovanhempien luona.

Mutta ne perinteet. Ah, ihanat perinteet. Tässä listassa on ne jutut, joita ilman joulu ei tule.

via GIPHY

LIIAN MYÖHÄÄN LEIVOTTU JOULULIMPPU

Puhutaan yli kymmenestä vuodesta, kun sanon, että minulla on jouluisin tapana leipoa limppua. Leivon joululimput tietyllä reseptillä ja annan lahjaksi isovanhemmilleni sekä muille, joiden luona kyläillään jouluisin.

Ja joka ikinen vuosi, joka ikinen, leivon ne aatonaaton iltana. Viime jouluna kello taisi käydä jo seitsemää illalla, kun vasta olin anastamassa äitini maustekaapista tarvittavia mausteita. Myös tämä kuuluu perinteeseen – miksi ihmeessä minulla olisi maustekaapissa limppuihin tarvittavat mausteet, kun vain kerran vuodessa ne leivon…

LOVE ACTUALLY

“If you look for it, I’ve got a sneaky feeling you’ll find that love actually is all around.”

Tämän perinteen kanssa en varmastikaan ole ainut! Koska olen perinneskeptinen, mutta ennen kaikkea hehkutusskeptinen, en katsonut tätä elokuvaa vuosiin sen ilmestyttyä. Taisi olla aatonaatto vuonna 2011, kun bongasin Love Actually -dvd:n Kampin Anttilan alelaarista, kun olin matkalla Poriin joulunviettoon. Nappasin levyn mukaan ja laitoin pyörimään junamatkalla. Ja rakastuin. Sen jälkeen Love Actually on ollut oleellinen osa jouluun valmistautumista. Sen katsominen sijoittuu yleensä aatonaattoon. Viime jouluna sain jopa mieheni katsomaan leffan kanssani! Jos jostain tulee joulumieli, niin tästä leffasta.

JOULURAUHAN JULISTUS

Ei, ei se Suomen Turusta julistettava, vaan Porin oma joulurauhan julistus. Tilaisuus on toisaalta surkuhupaisa, toisaalta koskettava. Muutama sata ihmistä kerääntyy Porin Raatihuoneen eteen, joka viime vuodet on ollut tietenkin loskaisen liukas. Taivastellaan, miksi tänne taas näin huonolla säällä piti tulla. Veisataan Jumala ompi linnamme, kaupunginjohtaja lausuu julistuksensa ja torvisoittokunta kajauttaa laahaavaan tyyliinsä Maamme-laulun. Sydämessä läikähtää, vaikka (tai ehkä juuri siksi) kokonaisuus on jotenkin kotikutoinen ja pieni. Viidessä minuutissa homma on paketissa, mutta säästä riippumatta varpaat on saatu syväjäähän.

Tämä on muuten hyvä esimerkki näistä parisuhteen mukana tuomista perinteistä. Meidän perheessä ei ollut tapana mennä kuulemaan raatihuoneelle julistusta, vaan meillä katsottiin Lumiukko, sen jälkeen se oikea joulurauhan julistus ja sitten syötiin puuro. Perheemme on yhden kerran käynyt katsomassa joulurauhan julistusta. Vuonna 2006, minun vaatimuksestani. Ai miksi? Tiesin, että mieheni, silloinen vielä vähän salainen poikaystäväni, perheen jouluperinteisiin joulurauhan julistus kuului. Söpöä. Odotettua katseiden kohtaamista ei kuitenkaan tapahtunut – mikä pettymys.

Nyt vuonna 2017 tästä taitaa tulla jo seitsemäs joulurauhan julistus, jota menemme yhdessä katsomaan. Olen siis jokseenkin selvinnyt tuosta joulupettymyksestä 2006.

via GIPHY

MUMMUN KIRJALAHJA

Isäni äiti, mummu, ostaa joka joulu kaikille perheenjäsenille kirjalahjan. Lahja on toki myös tuffaltani, mutta veikkaanpa, että valinnan takana on kyllä meidän mummu. Joka joulu oikein odotan, mitä mummun kirjapaketista paljastuu. Yleensä nämä lahjakirjat ovat nimittäin tarkkaan saajansa mukaan mietittyjä, eikä vain kirjakaupan bestseller-listalta bongattuja teoksia. Viime vuonna paketissa oli Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja sitä edellisenä Maarit Tyrkön Tyttö ja Nauhuri. Aivan nappivalintoja minulle kumpikin.

Tähän perinteeseen en tietenkään itse voi vaikuttaa, mutta vuodesta toiseen yritän vuolaasti kiittää lahjasta vielä erikseen varmistaakseni perinteen jatkuvuuden.

APPIUKON PELIVALINTA

Toinen avioliiton mukana tuomista perinteistä on appiukon jouluaaton pelivalinta. Mieheni isä ostaa joka joulu koko perheelle yhteisen lahjan, lautapelin, jota tietenkin pelataan heti aattona lahjojen avaamisen jälkeen. Ensimmäisen kerran tänä vuonna appiukon pelivalintaa alettiin spekuloida jo lokakuussa, mutta valintaa ei varmaankaan ole vielä tehty. Pelivalinnat ovat olleet viime vuoden todella hauskoja, viimevuotinen Sanasota on ehkä suosikkini (ei vähiten siksi, että olen siinä aika hyvä).

via GIPHY

Näiden lisäksi on monia asioita, jotka tekee joka joulu samalla tavalla. Kuten esimerkiksi liian myöhään lähetetyt joulukortit, en ikinä ehdi lähettää niitä niillä edullisilla merkeillä! Enkä edes aloita ruokaan ja herkkuihin liittyvistä perinteistä, joita kyllä riitää…

Minkälaisia perinteitä teillä on?

LUUREISSA NYT II | Podcastit englanniksi

Kirjoittelin jokin aika sitten podcast-vinkkejäni suomeksi. Ilmeisesti olette tykänneet siitä, sillä se on yksi eniten liikennettä blogiini tuova postaus!

Kuuntelen suurimman osan podcasteista suomeksi, mutta joitain englanninkielisiä suosikkejakin on. Kansainvälisistä podcasteista kuuntelen kaikki iPhonen omasta Podcastit-appista, mutta tätä postausta kirjoitellessa huomasin, että onhan näitä saatavilla muissakin palveluissa.

Tässä siis tulee viisi suosikkiani englanninkielisistä podcasteista.

laura pullinen, milla grönman, sudio Sweden, puuvillatehdas, podcast suositukset, podcast suositukset englanniksi

kuulokkeet Sudio Sweden / mekko Puuvillatehdas / laukku Bershka

Fat Mascara

Tämä on viimeisimpiä podcast-löytöjäni, vaikka tätä on tehty jo alkuvuodesta 2016 saakka! Fat Mascara on kauneuspodcast, jota hostaavat Jessica Matlin ja Jennifer Goldstein. Kaksikolla on joka jaksossa vieraana mielenkiintoisia kauneusalan vaikuttajia. Keskustelut ovat aina supermielenkiintoisia ja hauskoja. Vaikka meikkaamisen ja ihonhoidon suhteen olen hyvin kiintynyt omiin rutiineihini, on hauska ravistella omia ajatuksia myös niiden suhteen. Arvostan myös kovasti sitä, että podcastilla on oma blogi, josta löytää aina kootusti linkattuna suositellut tuotteet, artikkelit ja muut fakta!

Fat Mascara on käsittääkseni kuunnelluimpia, ellei kuunnelluin, beauty podcast maailmassa, joten en voi käsittää, miten löysin tämän vasta nyt!

At Home With 

At Home With -podcastin bongasin Podcastit-appin suosituksista kesällä ja kuuntelinkin parissa päivässä kaikki ilmestyneet kymmenen jaksoa.

Podcastia hostaavat vloggaajat Lily Pebbles ja Anna Newton. Nimensä mukaisesti podcastissa käydään jonkun kiinnostavan tyypin kotona ja tehdään haastattelu kierrellen siellä. Podcastissa onnistutaan loistavasti luomaan mielikuva sisutuksesta ja kodin tyylistä ilman kuvamateriaalia. Oma suosikkijaksoni tältä tuotantokaudelta oli ehkä viimeinen jakso, jossa kaksikko vieraili tubesensaatio Zoellan luona.

Toivon niin kovasti, että tämä podcast saa jatkoa!

TED Talks Daily

Tarvitseeko tätä edes selittää? Rakastan katsoa TED Talkeja YouTubesta, joten on ihan mahtavaa, että niitä voi kuunnella myös podcasteina. TED Talkit eivät ole juuri ollenkaan ajasta riippuvaisia, eikä niillä ole jatkumoa, joten kuuntelen näitä fiiliksen mukaan satunnaisessa järjestyksessä.

Lähiaikoina kuunnelluista jaksoista suosikkini ovat olleet viime viikolla julkaistu 10 ways to have a better conversation (Celeste Headlee) ja aiemmin syksyllä julkaistu Why jobs of the future won’t feel like work (David Lee). 

The High Low 

The High Low -podcast on myös tämän syksyn löytöjäni ja myös tämä podcast on kahden naisten hostaama show. Podcastin takana ovat Dolly Alderton ja Pandora Sykes. He tarttuvat ajankohtaisiin ilmiöihin ja uutisiin, tarkastelevat niitä hyvinkin kriittisestä näkökulmasta, mutta kuitenkaan unohtamatta huumoria. Kuunnellessa saa nauraa, mutta joka kerta jää jotain ajateltavaa mieleen.

Minulla on paljon jaksoja kuuntelematta tästä podcastista, sillä julkaisutahti on tasainen, enkä ole yksinkertaisesti muulta kuuntelulistaltani ehtinyt kuunnella aiempia jaksoja!

The Tip Off 

The Tip Off on ihan supermielenkiintoinen podcast, jossa saadaan kurkkaus toimittajien työn kulisseihin. Sarjassa toimittajat kertovat työnsä salapoliisipuolesta, eli miten journalisti etsii juttuihinsa johtolangat ja vinkit sekä tietenkin tarkastaa ja tutkii ne. Suosittelen tätä työkseen kirjoittaville, mutta myös kaikille teille, jotka ylipäänsä luette lehtiä – tämä podcast avaa silmät!

 

Kurkkaa ihmeessä myös suomenkieliset podcast-suositukseni ja kerro kommenttiboksissa, mitä podcasteja itse kuuntelet!

 

KESTÄVÄT VINKIT MUSTAAN PERJANTAIHIN

Kestävin ostopäätös on se, jota et tehnyt. Niinhän se on.

Samaan aikaan, kun vietetään massaostohysteriapäivä Black Fridayta, vietetään myös Älä osta mitään -päivää. On muuten aika kiinnostavaa, että Älä osta mitään -päivä rantautui Suomeen kauan ennen tätä ostohysteriaa. Moni suomalainenkin verkkokauppa on tehnyt kantaaottavia anti black friday -kampanjoita. Hyvä niin.

Maailman kannalta Älä osta mitään -päivän viettäminen on järkevämpää, mutta… Kyllähän meidän kaikkien mielestä on kiva tehdä edullisia ostoksia. Niitä voi tehdä myös järkevästi.

Tässä on myös se toinen puoli. Yrittäjän näkövinkkeli.

Näin yrittäjänä nimittäin ymmärrän, että nämä hysteriapäivät tuntuvat kauppiaan pussissa. Ihmiset ovat valmiina ostamaan, kun halvalla saa, ja silloinhan sitä kauppaa pitää tehdä! Loka-marraskuu on nimittäin monelle kauppiaalle hankalaa aikaa: syksyn tuotteet ovat menettäneet jo uutuusarvonsa, mutta jouluostoksia ei vielä tehdä. Minimuotoinen kuoleman laakso ennen joulukauppaa. Black Friday on monelle tuonut siihen pelastuksen.

Siksi kannustankin, että kiikuttakaa tänään rahanne paikallisille yrittäjille ja pienemmille suomalaisille verkkokaupoille. Kuluttajalle jopa pieneltä tuntuva 20 pinnan alennus on loppupeleissä iso prosentti kauppiaan katteesta.

Listasin alle omaan silmääni osuneita mustan perjantain kampanjoita. Muista silti kysymykset: Tarvitsenko tätä oikeasti? Ostaisinko tämän ilman alennustakin? Jos vastaat kumpaankin kyllä, kyseessä ei ole heräteostos.

Perheen pienille täydennystä Aarrekidin valikoimasta. Tuotteet on suunniteltu Suomessa ja valmistetaan suomalaisomisteisella tehtaalla Portugalissa. Naisten Aarre-mallistoon on tänään tullut täydennystä neuleiden muodossa – kannattaa kurkata!

Ilmaiset postikulut koodilla BLACKPOSTI. Voimassa 24.11.2017.

500x500

Greenlips Beautyn Black Friday -valikoimassa on vaikka mitä! Suuri osa Atelier des Delices -tuotteista näytti olevan erittäin hyvillä hinnoilla. Oma suosikkini on kosteuttava ja hoitava Sensi-seerumi, jonka voi napata ostoskoriin melkein 15 euron alennuksella (norm. 49,90€ nyt 34,90€). Toinen täsmäbongaus valikoimasta ovat Couleur Caramelin kulmapaletit  kympin alessa (norm. 25€ nyt 15€). Tuo kulmapaletti on ollut luottokulmatuotteeni jo pitkään!

Porilaisen Katokon valikoimasta on myös vedetty melkoinen siivu aleen viikonlopun ajaksi! Lupaan, että Katokon valikoimasta löytyy joululahjat jokaiselle: sillekin, jolla on jo kaikkea. Veikkaan, että tämän vuoden Katokon myyntihitti tulee olemaan Moikon Sunrise-heijastinlapaset. Ne saattaa itsellänikin päätyä vielä pukinkonttiin. Littlebit Desiginin Suomessa tehdyt rannekorut on myös hyvä lahjavinkki simppelistä tyylistä tykkäävälle.

Black Friday -tuotteet valmiiksi alennettuun hintaan verkkokaupasta. Normaalihintaisista tuotteista -10 % koodilla BS2017. Voimassa 26.11. asti.

Tee hyvää ostamalla. Weecos ei tarjoa Black Friday -alennusta, vaan lahjoittaa noin 20% tuotto-osuutensa Suomen luonnonsuojeluliitolle. Kaupan päälliseksi siis saat hyvän mielen. Jos et ole aiemmin tutustunut Weecosiin, niin tee se nyt. Se on i-ha-na suomalaisia, eettisiä ja ekologisia brändejä yhdistävä sustainable marketplace. Omia suosikkejani Weecosissa ovat esimerkiksi:
julisteita ja kortteja myyvä ainoa
perusvaatteita mielenkiintoisilla leikkauksilla tarjoava FECC
mustia vaatekaapin pelastajamekkoja suunnitteleva Sanna Hopiavuori.   

 


Osa linkeistä ovat kaupallisia affiliate-linkkejä. Niiden kautta tehdyistä ostoksista hyödyn pienen komission muodossa.

TILAA PÄÄHÄN | Headspace-kokemuksia

Taannoisessa postauksessani levon merkityksestä (klik!) mainitsin Headspace-sovelluksen, josta on vouhotettu viimeisen vuoden ajan paljon. Elämäni on tällä hetkellä aikamoista hälinää. Kalenteri on pullollaan ihania juttuja, mutta välillä tuntuu, että henkinen kovalevy piippaa reboottauksen tarvetta. Päätin siis vihdoin ottaa sovelluksen käyttöön ja raportoida Headspace-kokemuksia.

Headspace tarjoaa kymmenen päivän basics-startin ilmaiseksi. Jostain syystä luulin, että harjoitteet olisivat eri mittaisia tai että ne pitensivät kymmenen päivän aikana, mutta pian valkeni, että pituuden olisi saanut itse päättää joko kolme, viisi tai kymmenen minuuttia. Tein siis tunnollisesti koko kymmenpäiväisen startin kolmen minuutin harjoitteilla.

Kirjoittelin fiiliksiäni ohjelmasta ylös päivittäin. Päiväkirjan jälkeen yleisiä fiiliksiä sovelluksesta ja miten ajattelin käyttää sitä jatkossa.

headspace-kokemuksia

MEDITAATIOPÄIVÄKIRJAT

torstai 19.10.

Heräsin siihen, että aivoni raksuttivat jo täysillä päivän hommia – niitä kivoja ja niitä stressaavia. Makasin sängyssä ja hetken mielijohteesta otin sovelluksen käyttöön.

Kymmenen päivän basics-ohjelma alkaa aivan meditaation perusteita. Ensimmäinen harjoite keski kolme minuuttia. Jokaisella on kolme minuuttia ennen päivän töitä!

Harjoitus tuntui luontevalta. Tulin tietoiseksi hengittämisestäni ja koko kehostani. Mieli lähti kyllä laukalle – miksi teen näin, tuntuuko tämä nyt oikealta, miltä tämän pitäisi tuntua, onko tässä mitään järkeä? Näihin ajatuksiin sovellus antoi vastauksen – anna itsellesi anteeksi, jos heti ensimmäisellä kerralla keskittyminen ei onnistu. Siihen kyllä kasvaa.

Myöhemmin päivällä otin impulsiivisesti askeleen yhtä projektia kohti, jonka tekemisestä olen haaveillut. Headspacen ansiota? Mene ja tiedä.

perjantai 20.10.

Olen laittanut sovellukseen muistutuksen arkiaamuiksi, viisi minuuttia herätykseni jälkeen. Teen toisen harjoituksen heti herättyäni.

Keskittyminen on hankalaa, hankalampaa kuin eilen. Aivoissa raksuttaa, vaikka yritän keskittyä hengitykseen. Yritänkö liikaa?

Vaikka aivot käyvät liiankin kovalla, kropassa tuntuu erilaiselta tuon kolmen minuutin jälkeen. Raukealta, mutta energiseltä.

lauantai 21.10.

Herään vasta kymmenen jälkeen, enkä muistanut tehdä harjoitusta heti herättyäni. Teen harjoituksen puoliltapäivin.

Edellisiltana oli nuorkauppakamarin kokous ja juhlat (tulin valituksi sihteeriksi vuodelle 2018!), olin sängyssä vasta kahden maissa. Vältin darran, mutta olin jo aiemmin päättänyt pitää täysin vapaan päivän: mahdollisimman vähän puhelinta, ei ollenkaan läppärin avaamista.

Keskittyminen harjoitukseen oli helpompaa, mieli pysyi paremmin hetkessä. Harjoituksen jälkeen olo kropassa oli taas raukea.

Usein vapaapäivinäkin, varsinkin tällaisina kun olen itsekseni koko päivän, nousee jossain kohtaa stressi ja ahdistus – pitäisi tehdä jotain järkevää. Nyt sitä tunnetta ei tullut.

sunnuntai 22.10.

Tänään muistan tehdä harjoituksen heti herättyäni. Takana on hyvin nukuttu yö ja harjoitus tuntuu erityisen hyvältä. Mieli ja kroppa pysyvät messissä. Uskomaton tuo kolmeminuuttinen. Miten niin lyhyessä ajassa saa mielen ja pään jollain tavalla kokoon?

maanantai 23.10. ja tiistai 24.10.

Kumpanakin aamuna herään kellonsoittoon ja ensimmäinen kirkkaampi ajatukseni on, että on aika tehdä päivän Headspace-harjoitus.

Mahtavaa! Olen nimittäin opetellut itselleni sellaisen hölmön tavan, että sängyssä saa lorvia herätyskellon soiton jälkeen, kunhan tekee jotain järkevää – lukee sähköpostit, päivän lehden ja instantwitterinjodelinsnäpin… Ei todellakaan hyvä tapa aloittaa aamu informaatioähkyllä.

Taas tuntuu siltä, että sekä mieli että kroppa pysyvät mukana koko kolmeminuuttisen. Ehkä juuri tästä syystä harjoitukset suositellaan tehtäväksi heti aamuisin. Pää ei ole vielä ihan tupaten täynnä ajatuksia ja infoa, ruuhkaa.

keskiviikko 25.10.

Väsyttää. Teen tunnollisesti kolmeminuuttiseni herättyäni, mutta tuntuu kuin olisin nukkunut harjoituksen ohi. Ehkä se kuitenkin jollain tasolla vaikutti?

torstai 26.10.

Poikkeuksena aiemmista arkiaamuista, teen harjoituksen vasta aamiaisen jälkeen. Toisin sanoen vasta, kun olen jo saanut ensimmäiset ärsykkeet somesta ja lukenut päivän lehden. Keskittyminen meditointihetkeen ei ole paras mahdollinen. Jos harjoitusta ei tee heti herättyään, ehkä parempi hetki olisi sitten vasta iltapäivällä, kun aivot todella tarvitsevat reboottausta?

perjantai 27.10.

Jälleen poikkeuksellinen Headspace-hetki, sillä olen hotellissa äitini kanssa. Äidin aamurutiineihin mediointi on kuulunut jo varmaan parin vuoden ajan, joten hän ei ihmettele kolmeminuuttistani.

Silti se, että ei ole huoneessa yksin, vaikuttaa harjoitukseen keskittymiseen. Huomaan olevani paljon tietoisempi ympäristöstäni ja keskittyminen on hankalampaa.

lauantai 28.10.

Heräilen aamupäivällä ja naputtelen työjuttuja pari tuntia. Tämän siitä saa, kun yrittäjänä pitää arkena vapaata. Teen harjoituksen vasta iltapäivällä ennen illan menoja. Kuten torstaina veikkailin, oli palkitsevampaa tehdä harjoitus reippaasti myöhemmin, jos sitä ei heti herättyään tee.

headspace-kokemuksia

HEADSPACE-KOKEMUKSIA JA FIILIKSIÄ

  • Meditoinnin hyödyt ovat monipuolisia ja monissa tapauksissa kiistattomia. En lähde niitä tässä luettelemaan, voitte lukea niistä vaikka tästä Kuntoplussan listauksesta.
  • Yleisfiilis kymmenen päivän testijaksosta on hyvä. Lähinnä kysyn itseltäni, miksen ole ottanut tätä käyttöön aiemmin?
  • Valtavia muutoksia hyvinvoinnissani en tässä ajassa vielä huomannut. Kuitenkin huomasin tietynlaisen rauhan lisääntyneen erityisesti työpäiviini. Priorisointi on tuntunut helpommalta ja pienet muutokset päivien aikana eivät ole enää tuntuneet siltä, että kaikki menisi niistä uusiksi. Työpäivän jälkeen illalla olen edelleen melko levoton, joten voisin kokeilla meditaatiohetkeä myös illansuuhun.
  • Otin sovelluksen ilmoitukset käyttöön. Saan varmuuden vuoksi muistutuksen joka aamu hetki normaalin herätysaikani jälkeen. Yhtenäkään aamuna en muikkaria varsinaisesti tarvinnut. En kuitenkaan ottanut ilmoituksia pois päältä, sillä pitkin päivää sovellus antoi pari ilmoitusta, jotka muistuttivat hengähtämisen tarpeesta. Tykkäsin, vaikka yleensä kaikki notifikaatiot saavat minut hermostumaan ja ne on kaikista sovelluksista pois päältä.
  • Vielä en maksanut Headspacen vuositilausta. Sen kokonaishinta on hieman alle satasen. Päätin jatkaa päivittäistä meditointia sovelluksen avulla, sillä joka päivä se tarjoaa yhden vaihtuvan harjoitteen. Luvassa saattaa olla myöhemminkin Headspace-kokemuksia!
  • Testijakso sai minut pohtimaan hyvinvoinnin suorittamista. Oliko tämä suorittamista? Suoritinko vai hyödyinkö kokeilusta oikeasti? Vai kumpaakin? Missä menee suorittamisen ja rutiinin raja?

LEPO EI OO KIROSANA | 5 x Lisää lepoa arkeen

”Mitä kuuluu?”
”No mitäs tässä, tosi hyvää, mut kauhee kiire! Siis ihan positiivinen kiire, paljon kivoja juttuja!”
”Joo, ihan sama juttu. Nää viikot vaan kuluu hujauksessa!”

Kuulostaako tutulta? Minulle ainakin.

Jooga, mindfulness ja rentoutuminen ovat viitoittaneet tietä, joka todellakin on hektisessä maailmassamme terveellinen. Trendiennusteissakin nukkuminen ja lepo nousevat seuraavaksi jutuksi. Hyvä niin.

Kaikilla tuntuu olevan kiire. Kiire töihin, kiire salille, kiire lomalle. Kiire elää. Kiireisyydestä on tullut tärkeyden merkki. Jos sinulla on kiire, olet tärkeä. Syyllistyn tähän itsekin ja todellakin, koen sen nimenomaan syyllistymiseksi. Siinä vaiheessa, kun on niin kiire, ettei ehdi laittaa kaverille synttärionnitteluviestiä tai sanoo puolisolle päivän aikana vain hyvää yötä ja huomenta, löytyy syyllinen peilistä.

Huomaan, että olen alkanut kavahtaa niitä ihmisiä, jotka kertovat kuinka he tekevät 14-tuntisia päiviä seitsemänä päivänä viikossa. Kun kuulen tällaisesta, ensimmäiset ajatukseni ovat, kuinka tehottomasti hän aikansa käyttää ja kuinka väsynyt ja turhautunut elämäänsä hän mahtaa olla. On surullista, kuinka yhteiskuntamme ihannoi tällaisia tarinoita. Ahkeruus on hyve ja kova työ palkitaan, olen tietenkin näistä samaa mieltä. Mutta menestys, mitä se kenellekin tarkoittaa, ei saa tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella.

The time to relax is when you don’t have to for it.

Tämä on uusi suosikkisanontani. Ja sitä myös pyrin parhaalla mahdollisella tavalla noudattamaan. Kuluneen vuoden aikana olen pari kertaa ollut aika lähellä loppuunpalamista. Liian kova vauhti ja liian vähän sitä todellista lepoa. Näistä tilanteista oppineena olen pyrkinyt lisäämään arkeeni lepohetkiä.

Pienillä teoilla sinäkin voit lisätä lepoa arkipäivääsi. Ja ehkä seuraavalla kerralla kun sinulta kysytään mitä kuuluu, voit vastata jotain muuta, kuin ainaisesta kiireestä.

lepo, levon merkitys, lauraeveliina.com, laura pullinen, lisää lepoa arkeen

5+1 LISÄÄ LEPOA ARKEEN
Älä häiritse –tila

Kuten Päivä kanssani -postauksessa mainitsinkin, laitan yleensä viimeistään iltakuuden maissa puhelimeni Älä häiritse -tilaan, jolloin kaikki ilmoitukset vaimenevat. Vain tärkeät puhelut tulevat silloin läpi.

Pelkästään tämä on tehnyt paljon. Päätän itse, milloin minut tavoittaa. Päätös siitä, että minun ei tarvitse olla tavoitettavissa koko ajan, on helpottava ja auttaa rentoutumaan.

Kahvitauko

Paino sanalla tauko. Liian usein tekee niin, että pitää ”kahvitauon” – eli kaataa itselleen kupin kahvia ja palaa töiden ääreen. Tai vaihtoehtoisesti kaataa kahvin ja palaa koneen äärelle selaamaan uutisia, blogeja ja somea. Todellisuudessa mieli ei saa tarpeellista hetkeään, kun ärsykkeiden määrä pysyy suhteellisen samana.

Parasta on, jos kahvitauon voi jakaa jonkun muun kanssa. Yhteinen kahvihetki kollegan kanssa tai vaikka puhelimessa ystävän kanssa jutellen antaa tarpeellisen rentoutumishetken mielelle, samalla energiaa ja luovuutta päivään lisäten.

Hanki harrastus

Kuulostaa ehkä ristiriitaiselta, että kannustan hankkimaan hektiseen elämäntilanteeseen vielä harrastuksen, mutta trust me, se kannattaa. Lisäisin tähän vielä mielelläni, että hanki luova harrastus. Jokin puuha, joka virittää aivosi sellaisille taajuuksille, joille ne eivät arjessa muuten altistuisi.

Minulle parhaiten toimivat harrastukset, jotka voi kalenteroida ja joissa on tietynlainen sosiaalinen paine, toisin sanoen ryhmä. Ilmoittauduin tänä syksynä kahdelle kansalaisopiston kurssille, lauluryhmään ja luovan kirjoittamisen ryhmään. Mietin hetken, mahtuuko kalenteriini tosiaan kaksi kiinteää harrastusta viikossa. Onneksi päätin, että mahtuu. Nuo harrastukset ovat viikon kohokohtiani. Ne haastavat minua eri tavoin ja antavat energiaa. Se nimenomaan on harrastuksen tarkoitus.

lepo, levon merkitys, lisää lepoa arkeen, laura pullinen

Naura ja nauti

Mikään ei tuo energiaa päivään samalla tavalla kuin kunnon naurut. Nauraminen, kuten tiedämme, ilmaisee yleensä positiivisia tunteita. Nauraminen on terveydenkin kannalta merkityksellistä: se laukaisee jännitystiloja, lisää mielihyvähormonin tuotantoa ja jopa laskee verenpainetta.

Voisin omistaa nauramiselle ihan oman postauksensa, niin paljon saan kuulla omasta noidannaurustani.

Siispä, naura aina kun voit. Ja ennen kaikkea, opettele nauramaan itsellesi.

Totaalinollaus

Faktahan on, että totaalinen nollaus on paikallaan aika ajoin. Pyri siis pitämään vähintään yksi päivä viikossa niin, ettet ajattelisikaan työasioita. Ei ole hienoa sanoa, että ei ole pitänyt vapaapäivää vaikkapa kuukauteen.

Olen viime aikoina onnistunut pitämään viikossa vähintään yhden päivän, kun en ajattelekaan töitä. Useimmiten onneksi pystyn pitämään jopa koko viikonlopun niin. Tähän on auttanut paljon toimiston hankkiminen. Työajatukset pysyvät siellä.

Pidemmillä lomilla on oma tärkeä merkityksensä. Yrittäjänä loman pitäminen, ainakin niinä perinteisinä loma-aikoina, saattaa olla haastavaa. Minulla on esimerkiksi sellaisia asiakkaita, joiden avuksi voin nimenomaan olla silloin, kun omat työntekijät ovat lomalla.

Lomaa kuitenkin on pakko ottaa. Koska työ liikkuu koko ajan mukanani, haluan lomillani lähteä ulkomaille, jossa ihan käytännön syistä en ole nettiyhteyden päässä koko ajan.

+ Headspace

Et varmaankaan ole välttynyt kuulemasta Headspace-sovelluksesta? Headspace on meditaatiosovellus, jonka kanssa voi meditoida päivittäin eri mittaisia sessioita.

En ole itse vielä kokeillut appia, vaikka olenkin sovelluksen puhelimeeni jo ladannut. Tiedättehän, aloittaminen on aina se vaikein asia.

Sovelluksella on miljoonia käyttäjiä ympäri maailmaa, ja monet ovat raportoineet sen tuomista hyödyistä arkeen. Keskittyminen on syvempää, tunteet ovat helpommin käsiteltävissä ja tieto tuntuu virtaavan aivolohkolta toiselle. Kuulostaa aika hyvältä?

 

Rentouttavaa viikonloppua,
muista levätä – oikeasti.

 


Kuvat: Milla Grönman

PÄIVÄ KANSSANI | 4.10.2017

Päivä kanssani -postaukset ovat aina olleet suosikkejani niin blogeissa kuin vlogeissakin. Siksipä yhtenä tuikitavallisena keskiviikkona kuvasin päiväni sisällön teille.


7.30

Herätyskello pirisi ensimmäisenä kerran seitsemältä, mutta koska olen torkuttaja, aukesivat silmät vasta hetken kuluttua. Selasin päivän Satakunnan Kansan ja vastasin ekoihin meileihin peiton alta.

Viimeiset unihiekat pyyhkäisin edellisessä postauksessa mainitsemallani Cattierin kasvovedellä. Iho tuntui kaipaavan superkosteutusta, joten tällä kertaa levitin iltarutiineihini kuuluvan arganöljyn kasvoilleni myös aamulla.

ps. Olenko ainoa, jolta aina katoaa korkit tuotteista?


8.15

Aamukahvi ja aamiainen, joiden seurana noin puolen tunnin ajan katson joko tubevideoita tai jotain sarjaa. Tykkään juoda kahvini tuollaisesta laakeasta mukista, mutta siinä on ongelmansa. Olen nimittäin todella hidas kahvinjuoja, ja tällaisissa mukeissa kahvi jäähtyy nopeammin kuin olisi tarpeen.

Tällä hetkellä kaapissa on Pauligin New York -kahvia. Ihan jees, voisin ostaa uudelleenkin. Kuitenkin tätä ennen testissä oli ekaa kertaa Pauligin kaupunkikahvien uutuus Barcelona. Se oli paahtoasteeltaan tummempi ja maultaan jollain tavalla runsaampi kahvi. Juon kahvini maidon kanssa, jolloin itse tavarankin tulee olla hiukan tuhdimpaa.


9.00

Perjantaille suunnittelemani haastattelu siirtyikin jo tälle iltapäivälle. Päätän pitää kotitoimistopäivän, jotta voin keskeytyksettä keskittyä vielä haastattelun researchiin.

To do -listalla tälle päivälle oli myös esimerkiksi Aarrekidin tiedotusta ja pr-juttuja sekä yhden uuden projektin suunnittelua.


12.45

Nälkä! Ajatuksenani oli lähteä tuulettamaan ajatuksia ja syödä lounas ulkona. Kiitos kuitenkin vatsakivun ja liian myöhään otetun särkylääkkeen (ladies, you know the deal), valitsin kotona rauhoittumisen.

Siispä kaapit tyhjäksi ja lohturuokaa kehiin. Nuudeleita, porkkanaa, palsternakkaa, pähkinöitä, kevätsipulia, limeä ja paaljon mausteita. Seurana vielä lukematta olleet jutut uusimmasta Trendistä.


13.15

Kotilounaspäätöksen vuoksi tästä tuli myös meikitön päivä, sekin on välillä tosi jees.

Iltapäivän ajan keskityin loppupäivän haastatteluun. Teen puhelinhaastikset aina kuulokkeet päässä, koska silloin käteni vapautuvat näppäimistön naputtamiselle. Olen yksinkertaisesti nopeampi kirjoittamaan muistiinpanot koneella kuin käsin. Näin saan taltioitua tekstiin pitkiä pätkiä sanasta sanaan haastateltavan puheen kanssa. Etuna on myös se, että muistiinpanoista saa parin päivänkin jälkeen jotain selvää…

Ja voi pojat, kuinka inspiroiva olikaan tuo työpäiväni päättänyt haastis! Olisin voinut jatkaa juttua haastateltavani kanssa loputtomiin. Sen verran voin valottaa, että teemana oli luovuus työelämässä – kyllä, siitä on viime aikoina tullut suosikkiaiheeni. Lopputulos luettavissa aikanaan, kerron sitten!

16.00

Pakko päästä liikkeelle! Tehokas 45 minuuttinen, pidempään ei salilla fokus pysy.

Olen herätellyt pitkän treenaamattomuuden jälkeen salikissaa sisälläni. Salille on matkaa kolme korttelinväliä ja käytännössä minun on vaikea olla ohittamatta sen sisäänkäyntiä vähintään kerran päivässä. Tekosyitä salilla käymättämyyteen ei siis juurikaan enää ole.

Aivan ihastuttava keltainen valo, muuten.

17.00

Kotona taas. Suihkuun ja Tuija Pehkosen radioselfien kuuntelua, vieraana tänään oli Susanna Laine. Jääkaapissa ja pakastimessa oli jämäruokia, joten kokkailupuuhiin ei tarvinnut suuremmin ryhtyä. Jes.


18.00

Kotivaatteet ja sohvahengailua. Ihme ja kumma, minullakaan ei ollut iltamenoja, joten molemmat omissa sohvannurkissaan puuhasivat omia juttujaan. Yleensä näihin aikoihin olen alkanut laittaa puhelimen älä häiritse -tilaan, jolloin notifikaatiot sammuvat kaikista appeista. Näin päätän itse milloin tsekkaan somet – vai tsekkaanko enää ollenkaan.

Myöhemmin illalla vielä yksi jakso The Americansia Netflixistä. Näyttää siltä, että sohva syö meidät koko loppusyksyksi, sillä yhteisistä suosikkisarjoista on tulossa uusia jaksoja – Designated Survivorista tulee uusi jakso tänään, Stranger Things alkaa parin viikon kuluttua ja tämä nyt pyörivä The Americans on vielä aivan vaiheessa! Kiitokset Netflixille tästä pakkorentoutumisesta.

***

Viimeisen kerran katsoin kelloa joskus puoli yhdentoista maissa. Tämä oli kyllä niin tavallinen päivä, kun voi olla. Ehkä jopa tylsä näin postausmielessä. Seuraavalla kerralla taltion jonkun tapahtumarikkaamman päivän!

LUONNOLLISET KESTOSUOSIKIT | Ihonhoito, meikki & hiukset

Siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa muutama vuosi sitten. Pikkuhiljaa purnukoiden ja putiloiden tyhjentyessä korvasin synteettiset suosikkini luonnonmukaisilla versioilla.

Meikkipussistani löytyy toki edelleen myös synteettisiä versioita, mutta useimmiten tuotteista, joita käytän vähemmän, esimerkiksi huulipunat ja luomivärit. Päivittäisessä käytössä olevat purkit ovat kuitenkin suurilta osin luonnonkosmetiikan valikoimasta.

Tässä muutamassa vuodessa onkin ollut kiva huomata, että valikoima ja saatavuus on lisääntynyt koko ajan. Siitä kertoo se, että viikon ruokaostoksilla marketissa voi bongata myös luonnonkosmetiikkauutuuksia. Aiemman vähäisen saatavuuden vuoksi olen tottunut ostamaan purnukkani verkosta. Omaan makuuni parhaat suomalaiset luonnonkosmetiikan verkkokaupat ovat tällä hetkellä Biodelly ja Greenlips Beauty. Kummassakin on erinomainen, toisistaan poikkeava valikoima, ja sivustot ovat selkeät, kauniit ja hyvin toimivat. Molemmat ovat muuten turkulaisia. Onko Turku Suomen luonnonkosmetiikkapääkaupunki?

Vaikka luonnonkosmetiikan suosio on kasvanut, huomaan, että edelleem mielipide usein on, että luonnonkosmetiikka on joko toimimatonta tai kallista – tai molempia. Omat tuotesuosikkini ovat valikoituneet hinta-laatusuhteen perusteella, eivätkä todellakaan ole ekokosmetiikkavalikoiman kalleimmasta päästä.

Juttua riittäisi, joten vedetään raja tähän ja tuotteiden esittelyn pariin!

IHONHOITO

luonnonkosmetiikka lauraeveliina ihonhoito luonnonkosmetiikka-suositukset

Puhdistusvaahto, Mossa

Mossan tuotteet eivät ole sieltä kalleimmasta päästä, mutta laadussa ne ovat päihittäneet monet hintavammat kaverinsa. Järjestäen olen ollut tyytyväinen kaikkiin Mossan tuotteisiin. Eikä ihme, sillä Mossa on luonnonkosmetiikkapioneeri Madaran sisarbrändi.

Tämä valkoherukan tuoksuinen puhdistuvaahto tuli jäädäkseen heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Sen tuoksu on ihanan raikas ja koostumus kevyt. Vaahto-sana on hieman hämäävä – toki tuote on enemmän vaahtomainen kuin emulsiomainen, mutta kyseessä ei siis ole mikään kylpyvaahdon lailla kupliva putsari.

Ilahduttavaa on, että tämä puhdistuvaahto pesee myös meikin tehokkaasti, toki hellävaraisesti. Tuote on todella riittoisa. Kaksi kertaa päivässä käytettynä tämä puteli kestää ainakin puoli vuotta! Ainut miinuspuoli on se, että jokaikisessä purkissa, jonka olen omistanut, olen onnistunut rikkomaan tuon pumpun jossain vaiheessa käyttöä. En tiedä, onko kyseessä liian raffit otteeni vai huono pumppu…

Rauhoittava kasvovesi, Cattier Paris

Mossan tavoin Cattier on hyvä esimerkki siitä, että luonnonkosmetiikan ei tarvitse olla kallista. Olen kokeillut sarjasta monia tuotteita, mutta nämä kaksi tähän listattua ovat kestosuosikkini.

Tämä Cattierin rauhoittava kasvovesi jäi heti kylppärin kaappiin suosikiksi. Pidän sen raikkaasta tuoksusta. Kasvovesi vähentää silminnähden punoitusta kasvoilta ja jättää ihon kosteutetun tuntuiseksi. Aamuisin saatan jopa unohtaa käyttää kosteusvoidetta ennen meikkiä, sillä iho ei tunnu sitä kaipaavan! Tykkään siitä, että kasvovettä voi myös suihkuttaa iholle, vaikkakin useimmiten käytän sitä perinteiseen tapaan vanulapulta.

Savinaamio herkälle iholle, Cattier Paris

Toinen Cattier-suosikkini ovat merkin kasvonaamiot, joista olen testannut ainakin kolmea. Herkälle iholle tarkoitettu naamio puhdistaa ja kirkastaa kasvojen ihoa. Naamio kosteuttaa myös tehokkaasti ja vaikuttavista ainesosista löytyykin tehokosteuttajia, kuten aloe veraa ja karitevoita.

Arganöljy, Nafha

Arganöljy lienee kaikille jo tuttu tuote, sillä se on uskomattoman monikäyttöinen tuote. Öljyä käytetään sekä hiusten- että ihonhoidossa ja sitä on useissa tuotteissa. Siinä missä monet uskovat kookosöljyn nimeen, itse tykkään käyttää 100% arganöljyä.

Käytän öljyä seerumin tapaan iholla, kasvojen puhdistuksen jälkeen ennen voidetta. Öljy poistaa myös silmämeikin tehokkaasti. Arganöljy sopii hyvin hiusten tehokosteuttajaksi ja on talvisin ihan ykköstuote sähköisyyden poistossa. Varsinkin kylmään vuodenaikaan on usein tarvetta päänahan kosteutukselle, ja noin kerran kuukaudessa teen päänahan öljyhoidon arganöljyllä.

Tämä ihmeöljy on peräisin Marokosta, arganpuun pähkinöistä. Puhtaassa arganöljyssä on pehmeän pähkinäinen tuoksu. Arganöljyllä on paljon anti aging -vaikutteita ja sitä onkin alunperin käytetty monissa tämän tuoteryhmän tuotteissa.

 

 

MEIKIT

luonnonkosmetiikka_lauraeveliina_ihonhoito luonnonkosmetiikka-suositukset

Sävyttävä voide, Madara 

En ole löytänyt vielä ultimaattista meikkivoidesuosikkiani. En synteettisistä, enkä luonnonmukaisista. Tuntuu, että kaikki meikkivoiteet jättävät raskaan kalvon iholle. Siksi käytänkin yleensä sävyttäviä voiteita ja BB-voiteita perinteisen meikkivoiteen sijaan.

Tämä Madaran sävyttävä voide nousee kuitenkin rankingissä korkeimmalle. Tuotteessa on hieman pistävä tuoksu, josta tulee miinusta. Muuten tuote tekee tehtävänsä: tasoittaa ihon sävyä samalla, kun hoitavat ainesosat hoitavat ihoa. Tuote levittyy tasaisesti ja helposti.

En ole testannut tuotetta vielä talvella. Niissä olosuhteissa tuote saattaa olla liian kevyt ja on aika vaihtaa meikkivoiteeseen.

Silkkipuuteri, Couleur Caramel

Jos minun pitäisi valita yksi luonnonkosmetiikan luottotuote, olisi vastaus tämä Couleur Caramelin silkkipuuteri. 

Tämä puuteri on luonnonkosmetiikan vastine suosituille HD-puutereille. Se on täydellinen tuote meikkipohjan viimeistelyyn ja sopii monelle ihotyypille. Puuteri on itsessään väritön, joten sitä voi huoletta käyttää kesät talvet. Puuteri antaa mattaisen, mutta kuitenkin luonnollisen lopputuloksen.

Parhaimmillaan silkkipuuteripurkki on kestänyt käytössäni yli vuoden. Purnukan hinta pyörii jälleenmyyjästä riippuen kolmenkympin molemmin puolin, mutta riittoisuutensa ansiosta tuote tulee melkeinpä edulliseksi.

Pidentävä ripsiväri, Couleur Caramel 

Minulla on luonnostaan melko tuuheat ja helposti kaartuvat ripset, joten näitä ominaisuuksia en erityisesti ripsarilta etsi. Ripsivärin hankinnassa minulla on pari kriteeriä: ohut harjasosa, syvä musta väri, helppo kerrosteltavuus, ei-vedenkestävä, mutta silti hyvin pysyvä. Tässä Couleur Caramelin ripsarissa nämä ominaisuudet yhdistyvät.

Samalla ripsiväri on myös hoitava. Ripsari sisältää kosteuttavia ainesosia kuten kandeliavahaa ja karitevoita. Ripseni eivät ole ikinä voineet niin hyvin, kuin siirryttyäni luonnonkosmetiikan käyttöön. Hyvä vaihtoehto luonnollisesta ripsarista on myös Bohon pidentävä yksilö!

Kynsilakanpoistoaine, Sante 

Muita luonnollisia kynsilakanpoistoaineita en ole testannut, sillä ei ole ollut tarvetta. Tämä Santen versio on ihan ykkönen.

Asetoniton poistoaine poistaa kynsilakan todella tehokkaasti. Tykkään siitä, että tuote on pumppupullossa. Näin ainetta ei lorahda liikaa vanulapulle, vaan tuotetta tulee juuri sopiva määrä parilla pumppauksella. Poistoaineessa on raikas sitruksinen tuoksu, joka on erittäin poikkeuksellista yleensä myrkyltä haiseville poistoaineille.

Siveltimet, Ecotools

Pikkuhiljaa olen vaihtanut myös meikkisiveltimeni. Ensinnäkin siksi, että meikkivoidesiveltimeni olivat aiemmin luokattoman surkeita. Toisekseen siksi, että meikkivoidesiveltimet ovat usein juuri sen hintaisia, että yhden ostamalla verkkokaupoissa suosittu ”ilmaiset postikulut yli 50€:n ostoksille” -tarjous tulee täyteen. (Kauppiaat – Pitäkää tämä, tämä tarjous todella tehoaa.)

Askel askeleelta välineet ovat vaihtuneet Ecotoolsin siveltimiin. Ecotoolsin siveltimissä ei ole käytetty eläinperäisiä materiaaleja, vaan harjaosat ovat synteettisiä. Sopii siis myös vegaaneille. Olen ollut Ecotoolsin siveltimiin todella tyytyväinen. Ne ovat pysyneet uudenveroisina pesusta toiseen.

HIUKSET

luonnonkosmetiikka-suositukset

Olen ylipäätään äärimmäisen laiska hiustenlaittaja. On todellinen ihme, jos jaksan kaivaa arkena muotoiluraudan esiin. Siksi tämä hiustuotteiden lista on köyhä – en vain yksinkertaisesti käytä monia muotoilutuotteita.

Hiuslakka, Unique Haircare 

Hiuslakka – eli se ainut muotoilutuote jota (lämpösuojan lisäksi) käytän. Olen testaillut parin luonnonkosmetiikkamerkin lakkoja, mutta paras hinta-laatusuhde löytyy Uniquelta.

Ensin kesti tottua siihen, että tuote on suihke, eikä aerosolipullosta sumutettava lakka. Aiemmin kun oli tottunut siihen, että hiuslakkaa pystyi helposti sumuttelemaan pilvenä kaikkialle tukkaan. Tämän koostumuksen ansiosta hiuslakka on kuitenkin riittoisampi, eikä sitä tule vahingossa laitettua liikaa. Lopputulos on luonnollinen, eikä lakkakypärää synny. Huonona puolena on se, että pullossa ei ole painetta niin paljon, minkä vuoksi on tärkeää muistaa pyyhkäistä pumppupullon suu, ettei se tukkiudu.

Kampaajanikin sen myöntää, että vielä luonnontuotteissa ei ole löydetty sellaista yhdistelmää, joka tekisi yhtä pitävän lopputuloksen kuin elnettet ja masterpiecet. Minun huolettomassa arkitukassani tämä pitoaste on kuitenkin aivan tarpeeksi.

Tuuheuttava hoitoaine, Rahua

Jos säästäväinen luonteeni antaisi periksi, käyttäisin vain Rahuan hiustenhoitotuotteita. Olen kuitenkin sisimmässäni aika pihi, joten nämä ovat vain hemmotteluhetkien tuotteita.

Rahuan hoitoaine on vaatimattomasti ilmaistuna parasta, mitä olen hiuksiini ikinä laittanut. Hoitsikka jättää hiukset silkin sileiksi, muttei latteiksi. Parasta on, että tätä tuotetta voi käyttää myös kuiviin hiuksiin. Viime talvena minulla olikin usein laukussa tämä matkakokoisena versiona, ja kun hiukset sähköistyivät, hieraisin pienen määrän tätä latvoihin.

Puukampa, TEK

Olen aina ennen naureskellut kammoille. Olen pitänyt niitä aika turhina kapistuksina, jotka soveltuvat maksimissaan jakauksen vetämiseen. Kunnes kampaajani suosituksesta hankin TEK-merkin puukamman.

Kirpaisi, kun vetäisin pankkikortilta melkein parinnkympin veloituksen kammasta. Enää en luopuisi tästä mehiläisvahalla ja pellavaöljyllä viimeistellystä saarnipuukammasta. Se selvittää takut hellävaraisesti ja sillä uskaltaa selvittää myös märän tukan. Kampa jättää hiuksen kiiltäväksi ja eläväisen näköiseksi – liekö syynä edellämainitut mehiläisvaha ja pellavaöljy.

Unohtakaa siis Tangle Teezer ja hankkikaa tämä puukampa. Ette kadu.

 

Huh,
siinäpä tuli melkoinen lista! Löytyikö listalta sinunkin suosikkejasi?

 


Postauksen linkit ovat affiliatemainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista hyödyn rahallisen komission muodossa.

Kuvat: Valmistajat

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

LUUREISSA NYT | Podcastit & radio-ohjelmat suomeksi

Puhe on syrjäyttänyt musiikin kuulokkeissani.

Spotify on kovassa käytössä toimistolla, mutta työskentelyn ulkopuolella kuuntelen aina podcasteja, radio-ohjelmia sekä äänikirjoja. Tunnen oloni ihan hölmöksi, jos minulla ei ole mitään kuunneltavaa kun siirryn paikasta a paikkaan b, kun siivoan tai kun käyn kaupassa. Jep – olen just se tyyppi, jonka ympäristön havainnointikyky on madaltunut mielenkiintoisen podcastin takia.

Tämä postaus meinasi paistua uskomattomiin mittasuhteisiin, joten listasin vain tämän hetken suomenkieliset podcast-suositukset. Kommenttiboksi on avoinna ja kuulisin mielelläni teidän suosikkicasteja sekä suomen- että enkunkielisenä. To listen -listalla ei voi koskaan olla liikaa kamaa.

suomalaiset podcastit, podcastsuosikit, podcastit, podcast-suositukset

LIFESTYLE-HÖPINÄ

Huomasinpa, että tämän otsikon alla kaikki ovat Wecastin tuottamia podcasteja – siis tyhjiö suomenkielisen lifestyle-podacastien osalta on hyvin täytetty kyseisen puljun toimesta, jes!

Afterwork

Suomeen on rantautunut viimein trendi, joka on ollut valloillaan rapakon toisella puolella jo vuosia – bloggaajien ja vloggaajien podcastit. Pari viikkoa sitten alkoi Afterwork-podcast, jonka ruorissa heiluvat Pupulandia-blogin Jenni Rotonen, pr-ammattilainen Rina Järventaka sekä radiotoimittaja Petra Soikkeli.

Tässä bloggaajista puhujiksi -trendissä on vaaransa. Lifestyle-bloggaajat kun ovat ensisijaisesti visuaalisen taltioinnin ammattilaisia, eikä monikaan ole valmis mikin ääreen. Afterwork-podcast starttasi kuitenkin varmoin ottein, eikä vähiten sen takia, että mukana on kokenut radioammattilainen. Ekan jakson jälkeen ajattelin, että keskustelun vetovastuu luonnollisesti olisi Soikkelin heiniä. Rooli kuitenkin kiertää ja systeemi toimii tällä joukolla todella hyvin tuoden vaihtelua myös keskustelun painopisteisiin.

Designtarinoita

Designtarinoita on myöskin bloggaajan luotsaama podcast. Sen kipparina toimii Modernisti kodikas -blogin Kerttu Pylvänäinen. Podcast jakaa nimensä mukaisesti suomalaisia designtarinoita, yhdistää kauniin designin unohtamatta sen takana olevaa bisnestä. Ekassa jaksossa Heidi Jaara jakoi Balmuirin tarinan, mikä oli tuttu ja turvallinen valinta avausjaksoksi. Mielenkiintoisempi jakso kuitenkin oli viime viikkoinen Hakolan tarina, jossa Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläinen kertoi perinteikkään perheyrityksen brändin heittämisestä päälaelleen.

Unelmaduunarit

Luin viime kesänä Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjan (jota muuten myöskin suosittelen ihan kaikille). Kirja jätti fiiliksen, että tätä haluan lisää! Urapohdintaa, mutta kuitenkin rennoin ottein. Ja pian rukoukseeni vastattiin kaksikon Unelmaduunarit-podcastin muodossa.

Podcastista on ilmestynyt vasta kaksi jaksoa, mutta se kohosi hetkessä tämän hetken podcast-suosikikseni. Unelmaduunarit ilmestyy aina maanantaiaamuisin ja olenkin nyt molemmilla viikoilla kuunnellut sen matkalla toimistolle. Puolen tunnin jakso kestää juuri kotieteisestä toimiston kahvinkeittimelle ja asettaa moodin juuri oikeaan asentoon työviikon alkaessa.

suomalaiset podcastit, podcastsuosikit, podcastit, podcast-suositukset

ASIAPIRKKO-OSASTO

Jussi Heikelä

Asiapirkko meets huumorihemmo. Omaa nimeä kantavassa ajankohtaisohjelmassaan Jussi Heikelä tarttuu ajankohtaisiin asioihin vuoroviikoin Pirjo Heikkilän ja Sami Kuuselan kanssa. Tunnin ohjelmassa ketään tai mitään ei kohdella silkkihansikkain, kun ajankohtaiset ilmiöt maalataan mustalla huumorilla.

Politbyroo

Politiikkafriikin ykköspodcast tällä hetkellä on Politbyroo. Ainakin Rapportissa ja Soundcloudissa kuunneltavissa oleva viikoittainen podcast purkaa kuluneen viikon polttavimmat puheenaiheet noin puolessa tunnissa. ”Ei totuus, mutta aika lähellä”, kuten podcastin tekijät Matti Parpala, Sini Korpinen ja Juha Töyrylä itse ovat kuvanneet.

Pyöreä pöytä

Keskiviikko on podcast-mielessä suosikkipäiväni. Yle Suomi ja Pyöreä Pöytä. Pyöreän Pöydän puolituntisen ajan mielenkiintoiset (suosikki-)tyyppit, kuten Kaarina Hazard, Olavi Uusivirta ja Juha Itkonen keskustelevat ja väittelevätkin ajankohtaisista uutisista. Pyöreä Pöytä on Yle Suomen klassikko-ohjelma, jota on tehty jo vuodesta 2007 alkaen.

suomalaiset podcastit, podcastsuosikit, podcastit, podcast-suositukset

INSPIROIVAT HAASTATTELUT (JA HAASTATTELIJAT)

Tuija Pehkonen

Oikeastaan juuri Tuija Pehkosen haastatteluohjelma veti minut syvälle radiomaailmaan. Joka keskiviikko klo 13 hymy nousee huulilleni, sillä silloin tiedän, että suosikkiohjelmani alkaa Yle Puheella – vaikkakin sen yleensä kuuntelen jälkikäteen. Tunnin mittaisen haastispläjäyksen kuuntelen aina ajatuksella keskittyen. Se ei todellakaan ole taustahälyä!

Sen kuulee, kuinka Tuija saa vieraansa rentoutumaan ja kertomaan elämästään ja ajatuksistaan. Vieraina on ollut huipputyyppejä alalta kuin alalta. Mieleen ovat erityisesti jääneet Lenita Airiston, Jenni Pääskysaaren ja Pekka Haaviston haastattelut viime keväältä sekä Tarja Halosen haastattelu keväältä 2016.

Nämä kaikki upeat haastattelut löytyvät Yle Areenasta. Suosittelen kuuntelemaan, jäät koukkuun.

Ali Show

Kun edellä mainittu Tuija Pehkosen ohjelma jää tauolle alkukesällä, on jo parina vuonna luureihin vaihtunut joka arkiaamu Ali Jahangirin Ali Show. Idea on tavallaan sama: tunnin mittaisessa show’ssa vieraana on ollut eturivin artisteja, poliitikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä. Show’t ainakin kolmelta vuodelta on kuunneltavissa Areenassa. Ali Show’n vieraista nostaisin erityisesti kohuartisti Maria Monden haastiksen viime kesältä sekä Elisabeth Rehnin vierailun kesältä 2016.

Noin viikon radio

Myös kevään ja kesän herkkua on parina vuonna ollut Noin viikon uutisten kapteenin Jukka Lindströmin Noin viikon radio -podcast. Lindströmin haastateltavana on mielenkiintoisia mediapersoonia, usein sellaisia, jotka eivät ole kameran edessä vaan sen takana – tuotannossa, ohjauksessa tai vaikkapa tutkimuksessa. Kyseessä ei siis ole huumoriohjelma, vaikka Lindström on tunnettu koomikkona. Päinvastoin, keskustelu ja median analyysi menee välillä hyvinkin syviin vesiin.

PAINA NAURUNAPPULAA

Radio Sodoma

Mustaakin mustempi huumori puree ja sitä on tarjolla Helvetin ainoalla radiokanavalla, Radio Sodomassa. Antti Holman käsikirjoittama ja toteuttama Radio Sodoma -podcast tarjosi viime kesän takuuvarmat naurut.

Kaunokirjallisuuden karvakuonot

Juha Vuorisen ja Tuomas Kyrön luotsaama Kaunokirjallisuuden karvakuonot on naurattanut minua jo viimeisen parin vuoden ajan. Kaksikon TOP 5 -listat maailman asioista viihdyttää Suplassa, joka vihdoin ja viimein uudisti applikaationsa paremmin toimivaksi.

 

Tässähän oli siis vain podcast-suositukset viimeiseltä puolelta vuodelta. Itselleninkin herää kysymys siitä, että teenkö mä jotain muutakin kuin haahuilen ympäriinsä podcasteja kuunnellen? 

 


Kuulokkeet saatu Sudio Swedeniltä. 

BANAANILETTUKAUSI

Mistä tietää, että on kesä? Siitä, että herää aamulla sen verran pirteänä, kiitos valoisuuden, että jaksaa tehdä banaanilettuja! Tällä viikolla banskuletut on maistunut nektariinien ja vadelmien kanssa.

Banaanilettuihin on yhtä monta reseptiä kuin on tekijääkin. Meikäläisen on simppeli: yksi banaani, yksi kokonainen muna ja yksi valkuainen. Jos banaani on mallia jätti, kannattaa surauttaa sekaisin kaksi kokonaista munaa tai yksi kokonainen ja kaksi valkuaista.

Näiden lisäksi kunnon ripaukset kanelia ja kardemummaa. Sauvasekoittimella surrur ja pannulle. Samalla voi laittaa kahvin tippumaan ja siivota eilisillan jäljet keittiössä. (Kellään muulla tätä huonoa tapaa? Illalla ei vaan jaksa siivota keittiössä jälkiään, joten ne tervehtivät heti aamulla siivoojaansa.)
Ja sitten nauttimaan!

5 x HARMITTAA

Minut tunnetaan aika positiivisena tyyppinä. Hyvin nopeasti löydän ärsyttävistäkin tilanteista valoisan puolen. Positiivinen ajattelu vie pitkälle, näin olen aina ajatellut.

On kuitenkin muutamia arkipäiväisiä asioita, jotka saavat vereni kiehumaan ja verenpaineeni pomppaamaan hälyttäviin lukuihin nanosekunnissa.

via GIPHY

SUOMEN KESÄSTÄ VALITTAMINEN.

”No onpa taas kesäsää! Missä se kesä on? Joko se meni? Suomen kesä –  kylmä ja vähäluminen.”

Kukaan ei voi säätilalle mitään. Miksi sitä pitää vatvoa, oikein kieriskellä siinä, että hellelukemiin ei tänä kesänä ole päästy niin usein kuin keskimääräisesti? Tartu siihen kuuluisaan hetkeen ja tee jotain muuta kuin reissu rantsuun.

Ja tässäkin asiassa ennen oli tietenkin kaikki paremmin. Kyllä ennen oli kesät kuumia ja talvet runsaslumisia. Ei ollut.

 

PÄIVÄMÄÄRÄSSÄ ON KAKSI JÄRJESTYSLUKUA. 

Mikä hitto siinä on niin hankalaa, että myös kuukautta merkitsevän numeron jälkeen tulee piste? Tänään on kahdeskymmeneskuudes päivä seitsemättä, ei kahdeskymmeneskuudes päivä seitsemän.

Myönnän. Minussa on hieman kielipoliisin vikaa, vaikken itsekään mikään kävelevä kielioppikirja ole. Jostain syystä yhdyssanavirheet ja pilkkusäännöt ovat minulle ihan sama tämän rinnalla. Tämän pikkuriikkisen kärpäsen kakan kokoisen pisteen puuttuminen saa sappeni kiehahtamaan ja heittämään kuperkeikan.

Tätä näkee ihan jokapäiväisessä kommunikoinnissa, jolloin se on yhtä helppo antaa anteeksi kuin mikä tahansa näppäilyvirhe. Kuitenkin aivan liian usein piste puuttuu myös isojen organisaatioiden viestinnässä, jopa suurissa kadunvarsijulisteissa – siis sisällöissä, jotka olettaisi olevan monta kertaa oikoluettuja. Argh!

 

via GIPHY

PYÖRÄT VOI LAITTAA JOKAISEEN KOLOON TELINEESSÄ.

Vielä jollain tavalla ymmärrän sen, että ihmiset jättävät penkeille tyhjiä paikkoja tuntemattomien ihmisten väliin. Mutta miksi näin pitää toimia myös polkupyörien kanssa?

”Tuo punainen Jopohan saattaa vahingossa koskettaa keltaista Tunturiani! Se voisi aiheuttaa kiusallisen tilanteen! Awks!”

Tämä temppuilu pyörätelineillä oikeasti hankaloittaa elämää. Pyöriä parveilee telineen liepeillä miten sattuu, jolloin nätisti fillarinsa telineeseen laittanut joutuu raivaamaan tiensä ensin pyöränsä luokse ja sitten vielä sen kanssa pois pyörämerestä. Ja tarvitseeko sanoa, että pyörät on myös hankalampi varastaa, jos ne ovat telineessä kiinni?

Tosin tämä ei ole minulle enää ongelma. Minä kun en varkauden johdosta enää pyörää omista. Seuraavalle ärsytyslistalle: PYÖRÄVARKAAT.

 

KIELLETTYÄ SNÄPISSÄ: KEIKKATALTIOINTI, ÄÄNTÄ MUOKKAAVAT FILTTERIT JA JATKUVA TOISTO

Ai, olet keikalla? Elämäsi parhaalla? Kiva tietää! Jos haluan nähdä keikan, etsin YouTubesta keikkataltioinnin. En nimittäin halua nähdä keikkaa perunalla kuvatuissa kymmenen sekunnin palasissa. Pari kuvaa riittää. Ja ehkä yks video. (Tähän olen syyllistynyt myös itse. Olen siitä syvästi pahoillani.)

Mitä sinulle kuuluu? Kerro ihmeessä kuulumisesi pupunkorvat otsalla kimittävällä äänellä. Niinhän sinä muutenkin tekisit, jos kohtaisimme kadulla.

Ja ei. Mikään, ei mikään snäppisi ole niin hauska, informatiivinen tai mielenkiintoinen, että haluaisin katsoa sen My Storyssasi useita kertoja putkeen.

 

via GIPHY

Ja lopuksi listan viides, ehkäpä naurettavin ärsytyksen aihe:

RUOKAILUVÄLINEEN TIPPUMINEN LATTIALLE. 

Jep. Se ääni, joka syntyy teräksisen haarukan tai muun ruokailuvälineen tipahtaessa lattialle, saa minut täysin raivon partaalle parin sekunnin ajaksi. En tiedä miksi, en osaa eritellä syytä. Tuo ääni vain saa meikäläisen flippaamaan totaalisesti. Kanssani asuva henkilö voi tarvittaessa todistaa.

via GIPHY

 

Yhteenveto: Elämä on aika kivaa.

Synttäridinnerillä ravintolatulokkaassa – BORG Kitchen & Bar

Lauantai-iltana minut vietiin synttäridinnerille Porin ravintolatulokaaseen Eetunaukiolle. BORG Kitchen & Barista olin kuullut lähestulkoon pelkkää hyvää – mutta mikä oli tuomio dinneristä?

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

 

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta BORGissa. Helatorstaina laiskat kotikokit vierailivat BORGin baarin puolella. Silloin valitsin baarilistalta borgilaisen, perinteisestä porilaisesta inspiroituneen slider-burgerin, joka tarjoiltiin ranskalaisten ja aiolin kanssa. Tämä annos vei suorastaan kielen mennessään ja jätti odottamaan samanlaisia makuelämyksiä myös BORGin a la carte -puolella.

 

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

 

Syön ravintoloissa pääsääntöisesti kalaa. Kalaruokia tulee valmistettua kotona luvattoman harvoin, osittain nuukailun ja osittain taidon puutteen vuoksi. Kala-annokset ovat usein ravintoloissa pihvilautasia mielikuvituksellisempia, raikkaampia ja yksinkertaisesti parempia. Siksi valitsin nytkin listalta valmiiksi laaditun menukokonaisuuden: alkuun jokirapu-fenkolisalaattia, pääruuaksi ahventa ja jälkiruuaksi kirpeänmakea pavlova.

 

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

Oma alkuruokani oli simppeli ja raikas, mutta se jokin siitä puuttui. Ripaus suolaa ja pippuria pelasti tilannetta hieman. Lievä annoskateus heräsi miehen tartar-annoksesta, joka oli pakko nopeasti kuvata yli pöydän. Oma annokseni näytti lähinnä buffetista kasatulta raastesalaatilta, kun taas toisella puolella pöytää huolellisesti asetellut kukat ja keltuaisemulsio koristivat härkätartaria. Hmh.

Alkuruuan kanssa tarjoiltiin muutamassa viikossa jo lähes kuuluisuuteen noussutta BORGin briossia. Olinhan maistanut sitä jo borgilaisessa, mutta näin pelkän voin ja suolaripauksen kanssa… Täy-del-lis-tä.

 

[Tähän olisi kuulunut kuva pääruuasta, mutta järkytyin sen grilliannos-lookista sen verran, etten edes tajunnut ottaa kuvaa.]

 

Jos kalaruokia tulee valmistettua ylipäätään harvoin, on ahven vielä ihan omassa luokassaan. Sitä kun ei tule valmistettua ikinä, vaikkakin kyllä sen mausta pidän – erityisesti kun sen on valmistanut joku, joka sen osaa valmistaa (esimerkiksi isi).

Odotukset olivat korkealla. Paistettu ahven, ruskistettu voi ja perunat – mikä voisi mennä pieleen? Ilmeisesti monikin asia. Kala itsessään oli oikein maistuvaa ja sitä oli riittävästi. Kunnon voissa paistettu ja hyvin suolattu.

Kala kuitenkin oli yhdistetty perunoihin, jotka muistuttivat lähinnä baari-illan jälkeisiä grillimättöjä. Rasvainen kala ja rasvaiset perunat olivat heitettynä kaalisuikaleiden päälle – tuo pieni raikas lisä annoksessa ui siis rasvassa. Tuli varmaan siis jo selväksi, että annos oli liian rasvainen? Raskas ja rasvainen.

ravintola borg, borg bar and kitchen, ravintolat Pori

Jälkkäri-pavlova sentään palautti jälleen hymyn huulille. Raikas ja makea pavlova oli hyvä vastapaino liian raskalle pääruualle. Tosin kun oli nähnyt härkätartar-annoksen keltuaisemulsion, oli tyrnicurdin asettelu hieman, no, luotaantyöntävä… Värikäs annos oli illallisen maukkain annos. Kirpeiden herkkujen ystävänä olisin kyllä kaivannut pientä lisäkirpeyttä, sillä tyrnicurd oli myös melko makea.

Ensimmäinen kokemus BORGista oli erinomainen, mutta illalliskokemus jäi ikävä kyllä kehnoksi. On se kuitenkin aika surullista, että illallisen tähtihetki on alkuruuan kanssa lämpimänä tarjoiltu briossi. Niistä arvosana olisi täyskymppi ja kysyinkin, onko niitä harkittu ulosmyytäväksi. Kuulemma toistaiseksi ei.

Ensimmäinen fiilis ravintolasta poistuttaessa oli harmitus. Näin vuorokauden verran asiaa sulateltuani päällimmäinen tunne on hämmennys. Ydin tässä tuntemuksessa on se, että minä todella haluan pitää tästä paikasta.

Fiilistelen kovasti BORGin sisustusta ja henkeä ravintolassa. Ravintolan rakentaminen Porin paraatipaikalle vaatii yrittäjiltäkin aimoannoksen rohkeutta. Voin kuvitella viihtyväni BORGin terassilla (erittäin edullisen) shampanjalasin kanssa kesällä kerran jos toisenkin.

Aion siis antaa BORGille ehdottomasti vielä mahdollisuuden ainakin brunssin merkeissä – Porissa kun ei hyvää sunnuntaibrunssia tunnu saavan muualta kuin kotikeittiöstä.

 


 

BORG Bar & Kitchen 
Eetu Salinin aukio 6, Pori

Ympäristö 4,5/5
Ruoka 2/5
Fiilis 3/5