5 x SUOMI-MUODIN UUDET KLASSIKOT

Edellisen postauksen jäljiltä jäi vahva fiilis siitä, kuinka upeita muotibrändejä meillä Suomessa onkaan ja kuinka vahva osa vastuullisuus on suomalaisessa vaatebisneksessä. Siksi listasinkin uudet Suomi-muodin klassikkotuotteet, jotka todellakin ovat meikäläisen ostoslistalla – ja nyt myös sinun.

HÁLO Reidar

Nopeasti Suomi-muodin kiinnostavimmaksi brändiksi nousseen hálon valikoima on täynnä potentiaalisia tulevia klassikoita. Yksinoikeuden Reidar Särestöniemen maalauksien käyttämiseen printtinä saaneen brändin tyyli on tunnistettava, olipa kyseessä uniikit iltapuvut tai käyttövaatteet. Hálon tunnetuimpia tuotteita tällä hetkellä ovatkin nimenomaan Särestöniemen taiteesta inspiroitunut ja maalauksia printteinä käyttävä Reidar-linja. Hálo on tullut tunnetuksi myös kaivatusta muutoksesta. Brändi ei nimittäin tuota SS/AW-tahdissa mallistojaan kuten valtaosa merkeistä yhä tekee.

Tuo kimonohaalari on kauneinta, mitä olen hetkeen nähnyt. 

 

TERHI PÖLKKI Mila flats

Näihin kenkiin ihastuin ensisilmäyksellä, kun niihin pari vuotta sitten tutustui ollessani töissä Nudgessa Helsingissä. Terhi Pölkin tyyli ihastuttaa minua poikkeuksetta, mutta nämä herrainkengät ovat taattua klassikkokamaa. Ne sopivat niin mekkojen kuin housujenkin kanssa. Pölkin kengät valmistetaan Portugalissa ja ovat yksien kenkien kokemuksella erittäin laadukkaita. Nämä ovat ostoslistallani todellakin seuraavana.

LOVIA Kiulu bag

Suomessako ei osattaisi tehdä luksustuotteita? Yksi sana: Lovia.

Kauniita, mutta käytännöllisiä nahkatuotteita, jotka sopisivat kansainvälistenkin isojen tavaratalojen hyllyille. Kiulu-laukku imaisee sisäänsä kaiken mahdollisen, täydentäen arkityylin ripauksella luksusta. Vielä tunnetumpi Lovian design varmasti on clutch-henkinen Diamond bag. Hinta tietenkin kirpaisee, mutta mieluummin sen maksaisin tästä kuin monesta muusta kansainvälisesta huippumerkistä.

Loviasta spesiaalin tekee tuotteiden DNA. Brändi avaa jokaisen tuotteensa synnyn pilkuntarkasti – transparency-ajatus viety loppuun saakka!

KARINA Edge-korut

Suomessa on aina osattu korumuotoilun salat. Meillä on kansallisia isoja nimiä, kuten Kalevala ja Lumoava, mutta todella paljon pienempiä mielenkiintoisia tekijöitä. Yksi näistä on vasta viime vuonna perustettu KARINA, johon törmäsin  Weecosissa seikkaillesani.

Hopea on suosikkimateriaalini koruissa. Se on helppohoitoinen ja suhteellisen edullinen materiaali. KARINAn mallistossa ihastuin erityisesti Edge-sarjaan. Tykkään käyttää arkisin yksinkertaisista, mutta mielenkiintoisista koruista. Edget ovat juuri sellaisia.

ARELA Eelia tunic

Arela on lyhyessä ajassa noussut valtavaan maineeseen unenpehmeiden kashmir-tuotteidensa ansiosta. Ja kyllä, kerran kun Arelaan on koskenut, ei halua koskea enää mitään muuta. Merkin tuotteissa simppelit leikkaukset yhdistyvät laadukkaisiin materiaaleihin. Rento, lähes mekkomittainen Eelia-tunika on suosikkimallini Arelan mallistossa. Hyvin hoidettuna tuotteet kestävät ikuisuuden. Siis kestävää kulutusta parhaimmillaan.

Plussaa Arelalle myös siitä, että myyvät verkkokaupassaan myös käytettyä Arelaa! 


Kuvat: Brändit 

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

KESTÄVÄÄ MUOTIA METSÄSTÄMÄSSÄ

Minä rakastan kauniita vaatteita ja asusteita. Muoti on minulle kulttuuria, jota haluan kuluttaa kaikissa sen muodoissa. Se on minulle mielenkiinnon kohde, inspiraation lähde ja harrastus. Rakastan kierrellä putiikeissa, luen tyyliblogeja, voisin kuluttaa kaikki rahani muotilehtiin ja reissuja suunnitellessa merkkaan Google Mapsiin heti ravintoloiden jälkeen kiinnostavat putiikit.

Todennäköisesti pidät minua nyt vähän turhamaisena. Niin minäkin pitkään ajattelin. Muoti on kuitenkin paljon muutakin kuin kertakäyttökulutusta ja turhamaisuutta. Se on historiaa ja itseilmaisua, sillä on yhteiskunnallinen merkitys. Muotia on kaikkialla!


Postauksen kuvat ovat joulukuiselta New Yorkin reissulta, MoMA:n Is Fashion Modern? –näyttelystä.

Pukeutuminen on yksi parhaita tapoja ilmaista luonnetta, arvoja ja identiteettiä. Ärsyynnyn suunnattomasti ajatuksesta, että muoti olisi vain turhamaista hömppää. Pukeutuminen on kautta historian ilmentänyt maailman tapahtumia, ajankohtaista politiikkaa ja elämäntyyliä. Kahlatessani tenttikirjana läpi massiivisen MUOTI – Tyylit ja vaatteet kautta aikojen -teoksen, opin maailmanhistoriasta enemmän kuin koskaan aiemmin koulussa. Palaan edelleen säännöllisesti tuon teoksen pariin.

Olette varmasti kuulleet niin sanotusta helmalinja-indeksistä, jossa helman mitta kertoo taloustilanteen muutoksista tai solmioindeksistä, jonka mukaan kapeat solmiot tulevat muotiin taantuman aikana, kun taas nousukaudella kravateissa käytetään runsaita värejä ja kuvioita. Näissä on toki ripaus huumoria, mutta totuuden siemen niissä on – vai miksi luulette, että 80-luvun nousukauden tyyli oli lievästi ilmaistuna villiä?

Muotia on kaikkialla. Pukeutuminen on aina valinta, joka pohjautuu yksilön arvoihin ja identiteettiin. Kestopuheenaiheena Suomessa on se, että muotia ei ymmärretä eikä arvosteta. Yhdyn ajatukseen. Kuinka monta Hyères’n suunnittelukilpailun finalistia ja palkintosijaa tähän maahan vielä tarvitaan, että valtion tasolla ymmärretään muodin mahdollisuus kansantaloudellisesti ja esimerkiksi vientituotteena? Alalla tarvitaan arvostusta ja tukea, mutta tarvitaan myös kaupallista osaamista.

Moni katsoo länsinaapureihimme ja pohtii, miksei Suomesta voisi tulla seuraavaa H&M:ää tai Vero Modaa tai seuraavan hintaportaan Filippa K:ta tai Tiger of Swedeniä. Toiset jossitelee, mitä olisi voinut tapahtuma, jos suomalainen vaateteollisuus ei olisi romahtanut Neuvostoliittoon keskitetyn kaupan vuoksi. Ja toiset puhtaasti kiukuttelevat, kun täällä ei ylipäätään mitään osata. Ja samalla klikataan kansainvälisten verkkokauppojen ostoskorit täyteen tai roudataan kassikaupalla hooämmää kotiin.

Valtion tuki tai suunnittelukilpailun voitto ei auta, jos kassa ei kilise –  jos meitä kuluttajia ei ole.

Kirjoitin uusimpaan Cosmoon jutun vaateteollisuuden eettisyydestä ja tyypillisistä harhaluuloista siihen liittyen (lehti on vielä pari viikkoa kaupoissa!) ja pääsin haastattelemaan alan ammattilaisia.

Muotia pidetään ongelmallisena ja turhamaisena vallalla olevan kertakäyttökulttuurin vuoksi. Maailmaan tuotetaan niin paljon tekstiiliä, että maapallomme ei sitä tule kestämään. Puuvillaa käytetään niin paljon, että se tulee loppumaan – ehkä meidän elinaikanamme. Edullinen hinta on voimakas vaikuttaja ostopäätöksissä ja vaatteita pyritään myymään mahdollisimman edullisesti, jotta niitä ostettaisiin enemmän. Tähän ajatukseen perustuu valtaosa vaateteollisuuteen kytkeytyneistä ongelmista.

Muoti voi olla eettisesti ja ekologisesti kestävää. Me kuluttajat teemme sen. Ostamalla tuotteita, joiden alkuperä pystytään jäljittämään mahdollisimman pitkälle. Valitsemalla sellaisia vaatekappaleita, joiden materiaali tulee kestämään aikaa ja huoltoa, ja joita voi käyttää pitkään. Vaatteet eivät itse asiassa mene yhtään sen nopeammin pois muodista kuin aiemminkaan. Me olemme tottuneet jatkuviin uutuustuotteisiin, jolloin kyllästymme käyttökelpoisiin vaatteisiimme yhä nopeammin.

Vaateteollisuuden eettisyys ja ekologisuus ovat teemoja, joihin moni suomalainen vaatemerkki on tarttunut. Se on kysymyskokonaisuus, joka Suomessa hallitaan monesta näkökulmasta. Suomessa kehitetään tekstiilijätteistä uutta materiaalia ja kiertotalousajattelua iskostetaan vaateteollisuuteen. Eettiset ja ekologiset kysymykset ovat usean nousevan suomalaisbrändin arvojen ydintä –  esimerkkeinä kausiajattelusta irrottautunut Halo from North, Suomessa suunniteltu ja valmistettu Uhana Design, uniikilla tavalla luksustuotteidensa DNA:n avaava Lovia sekä skandinaavisessa tyylikkyydessään monet kilpailijansa voittava Tauko Design. Yhdistävää näissä kaikissa brändeissä on paitsi suomalaiset juuret, niiden aikaa kestävä suunnittelu ja laatu.

Toivon, että Suomesta ei tule seuraavaa H&M:ää tai Lindexiä. Toivon, että Suomesta tulee kestävän muodin mallimaa, ohi Saksan ja Hollannin. Kaikki lähtee meistä kuluttajista.

 


Postaus sisältää mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista hyödyn myyntikomission muodossa.

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

VASTUULLISTA JA VASTUUTONTA | Hyvä ja huono esimerkki kuluttamisesta

Syksyllä kirjoittelin jo hieman omasta vaateshoppailufilosofiastani ja siitä, miten se on viime vuosien aikana muuttunut (click!). Vastuullisen shoppailun teema on jatkuvasti minulle ajankohtainen tietysti oman kiinnostukseni vuoksi, mutta teen myös töitä asian ympärillä parissakin eri yhteydessä.

Olenkin kertonut, että oma vastuuherätyskelloni soi sen jälkeen, kun olin vuoden verran töissä eräässä fast fashion -ketjuliikkeessä. Tätä ennen olin tietenkin tietoinen siitä, että jatkuva vaateshoppailu ei ole mistään näkökulmasta järkevää, mutta asia konkretisoitui  vasta viikoittain liikkeeseen vyöryävien kampanjoiden myötä.

Tätä kokemusta ennen olen käynyt himoshoppailukäyräni huipulla vuonna 2011 abina, joka asui ilmaiseksi vanhempiensa luona, mutta joka kävi töissä noin kolmena päivänä viikossa. Toisin sanoen rahaa oli ja sitä myös kului – lähinnä baareihin ja vaatekauppoihin. Opiskelijaelämän myötä tutuksi tuli opiskelijabudjetti, joka toi omat rajoitteensa shoppailuun, mutta kummasti edellä mainittuihin fast fashion -ketjuihin ja vielä yhteen viinilasiin oli aina varaa.

kestävä tyyli, eettinen muoti, puuvillatehdas, puuvillatehdas tampere, villamekko hoito, suomalainen vaatemerkki

Vastuullinen ostaminen kulkee käsi kädessä oman tyylin kanssa. Noihin omiin kulutushysteriani huippuvuosiin kuului nimittäin myös tyylikokeilut. Nyt oma tyylini on vakiintunut ja näen jo yhdellä silmäyksellä vaatekaupasta, että löydänkö mitään itselleni (= mustaa ja mukavaa). Kaverini välillä vitsailevatkin, että he haluavat villin Lauran takaisin.

Mustaa, mukavaa, ajatonta ja kestävää. Tällä viikolla postinkantaja toi minulle kauan odotetun paketin. Lähettäjänä oli Puuvillatehdas ja sisällä ihanaihanaihana Elena-neuletunika.

Tämä mekko edustaa minulle järkevää ostamista. Tiedän, mistä tämän tuotteen hinta muodostuu. Tiedän, missä ja miten tämä tunika on tehty: suunniteltu Tampereella, valmistettu hyvissä oloissa Portugalissa. Tiedän, miten tätä mekkoa hoidetaan: hellävarainen käsinpesu, suositellaan tuuletusta. Tiedän, että jos tuotteen kanssa tulee jotain ongelmaa, saan asiantuntevaa palvelua. Ja ennen kaikkea tiedän, että tälle mekolle tulee valtavasti käyttöä.

Ostamisesta jäi hyvä fiilis.

kestävä tyyli, eettinen muoti, puuvillatehdas, puuvillatehdas tampere, villamekko hoito, suomalainen vaatemerkki

Ja samassa kuvassa, järkevän mekkosijoituksen vierellä se toinen kuluttamisen ääripää, joka nostaa välillä päätään. Se tunne, kun on vaan pakko ostaa jotain. Toisin sanoen stressipiikki, aukko aikataulussa kaupungilla kierrellen ja juuri tilille rapsahtanut laskusuoritus. Heräteostos.

En todellakaan tiedä, missä tuo tekonahkainen alehyllystä löytynyt veska on valmistettu, saatika kuka sen on valmistanut. Valitettavasti tiedän, miten sen edullinen hinta on muodostunut. Minulla ei ole hyvät oletukset ko. ketjun tekonahkatuotteista, joten en tiedä kuinka kauan tuo tulee käyttöä kestämään. En oikeastaan edes välitä pitää tuosta mitään huolta, se maksoi parikymppiä ja kyllästynkin siihen varmaan ennen juhannusta. Käytössä se sentään on ollut päivittäin ostamisen jälkeen, lähinnä siksi, että olen liian laiska siirtämään omaisuuttani veskasta toiseen.

Ostamisesta ei totta vieköön jäänyt hyvä fiilis.

Itse asiassa jo korttia kassalla höylätessä soimasin itseäni, mutta paluuta takaisinkaan ei ollut. ”Leikkaa vaan ne hintalaput siitä pois, otan sen heti käyttöön”, kuulin itseni sanovan, kuin vielä varmistaakseni, että palautusmahdollisuuttakaan tässä syntisäkissä ei sitten ole.

kestävä tyyli, eettinen muoti, puuvillatehdas, puuvillatehdas tampere, villamekko hoito, suomalainen vaatemerkki

Tunika, 100 % merinovillaa, Puuvillatehdas
Huivi, 100 % luomupuuvillaa, Puuvillatehdas

 

Moni varmaan ajattelee siellä, että jessus, mitä jeesusteluta. Ehkä on, ehkä ei.

Totta kai jaan täällä itsestäni tätä tiedostavampaa puolta ja ajatuksiani siitä. Itse asiassa ajatukseni oli tässäkin kirjoituksessa vain hehkuttaa tuota Puuvillatehtaan mekkoa ja kuinka järkevä sijoitus se monelta kannalta oli. Kuitenkin tämä kontrasti, jonka itse asiassa oivalsin vasta kuvissa, oli niin herkullinen, että se alkoi lähes naurattaa. Siihen oli pakko tarttua. Olen vasta opin tiellä vastuullisen kuluttamisen suhteen ja valovuoden päässä esimerkiksi minimalismista. Tämä kirjoitus on ehkä paras esimerkki siitä.

TAVOITTEENA KESTÄVÄ VAATEKAAPPI | Mitä kysyn itseltäni sovituskopissa?

Olin opiskeluaikoina töissä erään vaateketjun liikkeissä vuoden. Se oli melkoinen herätys. Ei enää ikinä tätä.

Olen luonteeltani asiakaspalvelija ja periaatteessa tykkäsin työstäni. Henksuedut olivat hyvät ja iltavuoropainotteinen duuni sopi opintojen oheen hyvin. Ja olivathan ne vaatteet trendikkäitä ja moneen tyyliin sopivia.

Hyvin nopeasti todellisuus muotikuplan takana iski vasten kasvojani.

Jatkuvat uudet esillepanot ja uutuustuotteiden määrä avasivat silmäni sen suhteen, kuinka paljon tekstiilitavaraa tähän maailmaan tuotetaan. Liiikkeeseen tuli useita kertoja viikossa kuormia, joissa oli kymmeniä ja taas kymmeniä uusia tuotteita. Jokaikinen vaate oli omassa muovissaan. Välillä, kun paketit avasi, tulvahti ilmoille vahva myrkyllinen haju. Kuormia purkaessa olisi ollut parempi pitää hanskoja. Hyvin nopeasti ällötti.

Osittain samaan aikaan olin töissä Aarrekidillä, jossa näin konkreettisesti omin silmin, miten mallistot syntyvät. Aarrekid-duunin myötä olin vuoden mukana Nudge-ekotavaratalossa. Nudgessa kaikki vaatteet on tarkasti valittuja, eettisesti ja ekologisesti kestäviä brändejä. Tämä yhdistettynä työvuoroihin fast fashion -ketjussa loi melkoisen ravistelevan yhdistelmän.

Hetkeen ei tehnyt mieli ostaa yhtään mitään.

Tajusin kuinka paljon työtä parinkympin topin takana on, ja kuinka vähän siitä jää käteen valmistusprosessissa mukana olleille. Hetken kun miettii, niin hiffaa ettei käy järkeen, että liikkeellä on muutaman viikon kuluttua varaa laittaa kolmenkympin pusero -70% alennukseen silti jääden siitä voitolle.

En ole edelleenkään puhdas pulmunen ostoskäyttäytymiseni kanssa. Ostan edelleen henkkamaukkaa ja lindexiä. Saan edelleen kicksejä siitä tunteesta, kun löydän ihanan mekon tai hauskat korvikset. Aika ajoin minullakin tulee vain tarve ostaa jotain. Harkitsemattomia heräteostoksia teen paljon vähemmän kuin ennen, enkä oikeastaan edes enää viihdy kaupoissa pyörimässä. Edellisistä impulssiostoksistani parin viikon takaiselta Tallinnan-reissulta ei ole kauaa aikaa, mutta olen ollut niihin tyytyväinen – kaikille on ollut käyttöä.

Koska minulla on historiaa sekä kestävien että (krhm) ei-niin-kestävien vaatebrändien kanssa työskentelystä, on minulle muodostunut selkeät kriteerit, minkä mukaan vaatteitani ostan. Kestävä muoti ei tarkoita minulle sataprossaista luomupuuvillaa ja suomalaista tuotantoa. Se voi olla sitäkin, mutta se ei ole ainoa totuus.

Ylipäätään jaksan enää pyöriä kaupoissa vähän. Olen hyvin kärryillä omasta tyylistäni ja näen useimmiten yhdellä vilkaisulla liikkeen ovelta, tulenko löytämään mitään mielenkiintoista. Tämä on itse asiassa ollut avaintekijä kestävän vaatekaapin rakentamisessa. Oman tyylin löytäminen. Enää ei tarvitse tehdä impulssiostoksia tai hankkia samoja rytkyjä kuin luokkakavereilla. Hutiostokset ovat vähentyneet radikaalisti ja vaatekaapissa olevia vaatteita on helppo päivittää asusteilla.

Mitä kysyn itseltäni sovarissa?

Sovittaessani vaatteita, käyn alitajuisesti läpi kysymyspatteriston, jonka oivalsin vasta tätä postausta kirjoittaessani. Kuvitellaan tilanne, että olen löytänyt mekon ja olen sovituskopissa. Mekko istuu hyvin ja tykkään siitä kovasti. Kysyn itseltäni seuraavat kysymykset:

  • Mitä materiaalia vaate on? (Okei, tämän olen tsekannut jo ennen sovariin menoa.)
    Olen oppinut, että synteettiset kuidut eivät aina ole pahasta. Täysin tekokuidusta tehtyjä vaatteita vältän, mutta olen oppinut, että vaikkapa puuvillasekoitteissa tekokuitu saattaa pidentää huomattavasti vaatteen käyttöikää.
  • Missä vaate on tehty, millaisissa oloissa se on tehty ja kuka sen on tehnyt?
    Suomalainen tuotanto ei ole minulle itseisarvo, mutta pyrin suosimaan EU:ssa tuotettuja vaatteita. Erityisesti plussaa annan siitä, jos myyjät voivat kertoa minulle tarkemmin tuotannosta. Hinta kertoo tästä asiasta usein aika paljon.
  • Onko minulla hyvät käyttökokemukset merkin/liikkeen tuotteista? Ovatko tuotteet pysyneet hyvinä käytössä?
  • Voisinko käyttää vaatetta vaikka joka päivä?
    Jos vastaus on kyllä, niin ollaan jo hyvin lähellä ostopäätöstä.
  • Olisinko tykännyt tästä vuosi sitten? Tykkäänkö vuoden kuluttua?
  • Onko vaarana, että vaatteessa on malli, kuosi, väri tai muu tekijä, johon kyllästyn helposti? Ja jos kyllästyn, minkälainen jälleenmyyntiarvo vaatteella olisi?

Esitän itselleni nämä samat kysymykset, seisoinpa sovarissa ketjuliikkeessä viidenkympin koltun tai ekotavaratalossa parin sadan mekon kanssa. Minun ei tee pahaa maksaa mekosta 200 euroa, jos löydän näihin kaikkiin kysymyksiin itseäni tyydyttävän vastauksen. Totta kai se on iso summa freelancerin pussista, mutta siksipä näitä hankintoja ei kovin usein tehdäkään. Ja juuri siksi ne ostokset tuntuvat niin hyvältä.

 


Kuvat: Pixabay

 

IT MEANS TREASURE – Aarre by Aarrekid

Tätä on toivottu ja odotettu vuosien ajan. Aarrekidin naistenvaatemallistoa AARRE by Aarrekid.

aarre by Aarrekid, aarrekidin naistenvaatteet, aarrekid naistenvaatemallisto
Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Oma taipaleeni Aarrekidin kanssa alkoi vuonna 2012. Olin AMK-aikoina mukana projektissa, jossa Metropolian vaatetusalan opiskelijat suunnittelivat merkille malliston, joka esiteltiin Pariisin PlayTime-messuilla. Vähänpä tiesin, mihin tuo viiden opintopisteen projekti veisi.

Projektin jälkeen keväällä 2013 minut palkattiin silloin vielä kovin pienen lastenvaatebrändin leipiin. Ensimmäinen työsopimus taisi olla kolme tuntia viikossa. Itse asiassa ensimmäinen mallisto, jonka markkinoinnissa olin alusta loppuun mukana, oli Rooster, joka on nostettu tänä syksynä uudelleen valikoimaan päivitetyllä värimaailmalla. Siitä työmäärä kasvoi ja vuoden kuluttua teinkin jo kokopäiväisesti markkinointikoordinaattorin hommia.

aarre by Aarrekid, aarrekidin naistenvaatteet, aarrekid naistenvaatemallisto

Missään työpaikassa aiemmin en ollut kokenut samanlaista luottamusta ja vapautta. Sain testata, ideoida ja toteuttaa. Samalla vuodet Aarrekidillä opettivat markkinoinnista, viestinnästä ja yrittäjyydestä enemmän kuin mikään koulu tai kurssi ikinä. Olen todistanut duurit ja mollit, ylä- ja alamäet.

Olen äärettömän onnellinen, että saan jatkaa Aarrekid-matkaa myös yrittäjänä. Aarrekidillä on aivan erityinen paikka sydämessäni. Näiden hommien tekeminen ei tunnu oikeastaan edes työltä, vaan pikemminkin inspiroivalta välipalalta. Parasta on, että Aarrekid on tuntunut vetävän puoleensa hyviä tyyppejä,  niin firman sisällä kuin yhteistyökumppanienkin puolesta.

Uusien omistajien myötä brändi on ottanut älyttömiä harppauksia kuluneen vuoden aikana – enkä edes aloita kaikesta siitä, mitä on tulossa. Yksi suuri harppaus otetaan huomenna perjantaina, kun naistenvaatemallisto AARRE by Aarrekid näkee päivänvalon verkkokaupassa. On mieletöntä laittaa ylleen vaatteen, jonka koko tarinan suunnittelusta verkkokauppaan tuntee sillä tasolla, että tietää kuka mitäkin on missäkin vaiheessa tehnyt.

aarre by Aarrekid, aarrekidin naistenvaatteet, aarrekid naistenvaatemallisto

Ennustan, että tulen asumaan tässä Bubble-takissa koko talven.

AARRE-naistenvaatemallisto saatavilla 8. syyskuuta 2017 alkaen.


Postauksen linkit ovat mainoslinkkejä, joiden kautta tehdyistä ostoksista saan pienen komission.